Kirjahylly kertoo kaiken

WP_20140720_013
”Voitteko kuvitella, niillä ei ollut kirjat aakkosjärjestyksessä”, oli tyttären poikaystävä kommentoinut vanhemmilleen ensimmäistä vierailuaan meillä. Serkun aviomies taas oli ensivierailulla melkein koko ajan selkä meihin päin. Hän tutki tarkasti, mitä kirjoja silloin vielä opiskelijaperheemme hyllyssä oli. Molemmat vierailut päättyivät hyvin: poikaystävästä tuli rakas vävy, tyttären appivanhemmista myös meidän ystäviämme, ja kirjahyllymme, ainakin yksi niistä on nykyisin suurimmaksi osaksi aakkosjärjestyksessä. Ja serkun mies taisi todeta, ettei vaimon suku aivan toivotonta tai sivistymätöntä ole, koska sekä avioliittoa että ystävyyttä on jatkunut jo kohta 40 vuotta.

Näytä minulle kirjahyllysi, niin kerron millainen olet, on ainakin minun ikäpolvessani pätenyt. Hyllyyn kerääntyivät vuosien varrelta tärkeät kirjat, ne joita ei kirjastosta ollut lainannut. Tärkeää oli myös se että kirjahylly ylipäätään oli ja nimenomaan kirjoille varattu kirjahylly.

Hylly oli sivistyksen mittari, ja ilkkuen muistelimme niitä luokkatovereiden koteja, joissa kirjahylly oli varattu kukkamaljakoille ja koriste-esineille. Tosin niitä koteja oli 60-luvullakin vähän. Kirjoja luettiin kuitenkin kaikissa perheissä.

Olen Lundia-sukupolvea. Lundia oli yhteisen opiskelijaboksimme ensimmäisiä hankintoja, ja kaikissa muutoissa kirjahylly järjestettiin ensin kuntoon. Ja jottei hylly olisi liian tyhjä, kirja-alet olivat monet vuodet tärkeitä. Moni halvalla hankituista kirjoista on yhä lukematta.

Omasta kirjahyllystä/hyllyistä näkyy elämän kerrokset ja osa omasta lukuhistoriasta. Kirjojen aakkostus muutama vuosi sitten herätti mukavia muistoja. Vaikkei kirjasta olisikaan juonta enää muistanut, muisti kuitenkin elämänvaiheen, jossa sen oli lukenut.

Kiitollisena mietin myös niitä vuosia, jolloin Weilin+Göösin kustannustoimittajana sain vapaakappaleen kaikista kustantamon kauno- ja tietokirjoista. Hyllyni kertoo, että WG:llä julkaistiin paljon saksalaista kirjallisuutta ja merkittävä määrä lastenkirjoja. Lastenkirjoista moni päätyi lahjaksi ystäväperheisiin, mutta hyvän valikoiman onneksi säästin omille tuleville lapsilleni.

Myös työpaikan työhuoneessa minulla on aina ollut kirjahylly. Viime vuosina harvoin mitään hyllyn kirjoista enää tarvitsi. Kaikki tieto ja virikkeet löytyivät helpommin verkosta. Silti ihmettelen, miten viihtyvät ne entiset työtoverit, jotka nyt ovat siirtyneet maisemaan ilman omia henkilökohtaisia kirjahyllyjään. Siis viihtyvät, selviämisestähän ei ole kysymys.

Kirjahylly on turvallinen tausta. Kirjahylly sivistyskodin keskipisteenä ei enää ole ollenkaan itsestäänselvyys. Kirjasto tarjoaa halukkaille luettavaa, sähköistä kirjaa ei säilytetä hyllyssä, ja kirjan arvostus on muutenkin vähentynyt. Minulle kirjat kuitenkin säilyvät arvostettuina eikä koti ole koti ilman kirjahyllyä, tai siis kirjoja. Ja kirjoista luopuminen, se vasta vaikeaa onkin, monella tapaa. Mutta se olkoon oman juttunsa aihe.

Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi
  2. Hannu Hillo
    • Airi Vilhunen Airi
  3. Eija Rintala-Murtoaro Eija Rintala

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *