Terveiset Turun kirjamessuilta

Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukiolla oli hetki aikaa ja muutama sana meillekin, ja monelle muulle. Hurmaava nainen!

Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukiolla oli hetki aikaa ja muutama sana meillekin, ja monelle muulle. Hurmaava nainen!

Turun kansainväliset kirjamesssut 2014 yllättivät ensikertalaiset intensiteetillään. Vierailijoita oli jonoiksi asti aamusta iltaan ja ohjelmaa yltäkylläisesti. Kiltteinä tyttöinä olimme tehneet ennakkotehtävät ja rakentaneet optimoidun aikataulun lavojen välille. Mutta kun sai eturivin paikan Agricola-lavan reunalta saattoi kuitenkin antaa – erikseen asiasta päättämättä – maailman pyöriä ympärillä ja tulla luokse sellaisena kuin se oli tullakseen.

Juttelimme Katherine Pancolin kanssa tuttavallisesti kirjoittamisesta, naisista, elämästä...

Juttelimme Katherine Pancolin kanssa tuttavallisesti kirjoittamisesta, naisista, elämästä…

Katherine Pancol & Mimmit

Olimme sopineet kustantaja Bazarin kanssa, että voimme tavata Katherine Pancolin muutaman kysymyksen verran. Vuoden 2013 Helsingin kirjamessuilla meillä piti olla lukupiiritapaaminen Madame Pancolin kanssa, mutta hän ei päässytkään saapumaan. Keskustelumme ei silloin ollut pelkästään ylistävää kuten Luetut lukemattomat -blogista voi lukea: http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2013/10/kirjamessujen-lukupiiri-katherine.html

Nyt kohtasimme hurmaavan ranskattaren, joka välittömästi tuntui vanhalta ystävältä – ehkä kirjojensa Josephinelta. Hän kertoi kirjoittavansa aina kolme vuotta, jolloin työskentelee kuusi päivää viikosssa vakiintuneen systeemin mukaan: herätys klo 9, aamiainen, sanomalehti ja asioiden hoitoa aina klo 14 asti, jolloin alkaa noin viiden tunnin kirjoitushetki. Tekstiä syntyy aina, kymmenien vuosien kokemuksella. Työt loppuu klo 19, jolloin Katherine valmistautuu illalliselle.

Katherine ei lue silloin kun kirjoittaa. Kirjoitusrupeamaa kestää yleensä noin kolme vuotta. Kun tulee valmista Pancol tapaa lukijoitaan, kiertää maailmaa, kerää vaikutteita ja lukee. Hän sanoi, että on nyt 60-vuotias (syntynyt 22.10.1954) ja ehkä emme tapaa pitkään aikaan.

Hän sanoi olevansa skeptinen rakkauden suhteen, mutta uskoo ystävyyteen. Rakkaudessa heijastetaan omia haaveita, ystävyys on paras tapa kasvaa ihmisenä. Hän kertoi, että hänen kirjojensa hahmot elävät hänelle, ovat kuin ystäviä. Osa hahmoista, kuten Junior, ovat täysin mielikuvituksellisia hahmoja – tarkoituksella. ”Kaipaan enemmän fantasiaa elämäämme, maailma on liian rationaalinen!”

Uusin teos Mimmit on jatko-osa Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin -kirjoille. Mimmit on myös trilogia ja nyt on suomeksi julkaistu vasta ensimmäinen osa. Pancol sanoi ohjeistaneensa kustantajaa, että seuraavien osien olisi syytä ilmestyä pian.

Meille tuli tunne, että jälleen kirjailijan kohtaaminen vaikuttaa runsaasti lukukokemukseen. Kirjat, jotka ovat tuntuneet aivan hömpältä, ovat nyt perustellusti hömppää, sitä runsasta, elämänmakuista, sotkuista, kiehtovaa arkea, johon on sekoitettu hyppysellinen fantasiaa ja päiväunta!

Tatun ja Patun "vanhemmat" Aino Havukainen ja Sami Toivonen

Tatun ja Patun ”vanhemmat” Aino Havukainen ja Sami Toivonen

Tatun ja Patun isä piirtää

Aivan upea idea oli järjestää Sami Toivosen piirrustusnäytös messuille. Sami keräsi yleisöstä sanoja, joiden perusteella hän improvisoi piirrustuksen, johon sai ympättyä mitä erilaisempia sanoja. Aivan valtavan taidokasta! Piirtämistä oli kiehtovaa katsoa ja hämmästellä, minkälainen hahmotuskyky Samilla onkaan – WOW!

Satuimme paikalle, kun sanoina olivat pieni tyttö, lihamylly, taulu, roska-auto, korkokenkä, polvi ja LUKUPIIRI, jota ehdotimme. Olimme niin innoissamme piirrustuksesta, että myöhemmin tavatessamme Tatun ja Patun, aloin kiittää hahmoja upeista kirjoista. Mitähän jättipäiden sisällä olevat ihmiset mahtoivat miettiä!

Oikeassa yläkulmassa on mukana lukupiiri!

Oikeassa yläkulmassa on mukana lukupiiri!

Jari Tervon Revontulten tie

Jari Tervon uusin romaani Revontultentie on romaani muistoista ja muistamisesta. Tätä teosta varten Tervo mm. muistelutti vanhempiaan ja teki paljon ihan raakaa työtä kerätessään aineistoa. Näin muotoutui faktamaailma, jossa kirjailija omien sanojensa mukaan sitten pystyi leijailemaan. Usein Tervollekin esitetty kysymys on, kuinka paljon tässä romaanissa on kirjailijan omia muistoja. Tervolla on tarkkaan kysymykseen valmiina sen arvoinen, tarkka vastaus: 73,2 %. Revontultentie on jatkoa Esikoiselle ja tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa 1970-luvun puolivälistä.

Lue blogiarviomme http://kirsinbookclub.com/kirjat/jari-tervon-paluu-nuoruuden-rovaniemelle/

Andrei Makine on Jenni Haukion suosikki

Andrei Makine on Jenni Haukion suosikki

Andrei Makine oli harvinainen vieras

”Elän kahden Ranskan ja kahden Venäjän välissä”, Andrei Makine aloitti. Hänen intensiteettinsä puhua ja ilmaista itseään oli tavattoman voimallinen. Ei kertaakaan hymyä, kädet tehostavat painavia sanoja, joista jokainen oli viesti, kannanotto kielen, kirjailijan, kirjallisen identiteetin puolesta. Kirjallisuus oli aikoinaan auttanut hantä sopeutumaan Ranskaan. Hänen isänmaansa on kuitenkin Neuvostoliitto, totalitaarinen, mutta yhteisöllinen yhteiskunta.

Ranskan kieltä hän ylisti kielenä. Ei arkikielta, jossa selviää 200-300 sanalla, vaan kirjallista ranskaa, jota suuret kirjailijat ja runoilijat ovat vuosisatojen ajan työstäneet. Siksi ranska hänen mielestään on loistava työkalu kirjailijalle.

Messuilla ei jostain syystä ollut Makinen kirjoja myynnissä, mikä oli melko kummallista. Olisin nimittäin ilman muuta ostanut hänen Ranskalaisen testamenttinsa, sillä Jenni Haukio suositteli sitä meille.

Kaari Utriolle ja Jorma Ranivaaralle tunnustusta

Suomen kirjailijaliitto jakoi messuilla tunnustuspalkintonsa, joka on puheenjohtaja Tuula-Liina Variksen sanoin elämäntyöpalkinto kirjailijantyöstä ja toiminnasta kirjallisuuden hyväksi, Kaari Utriolle. Utrio on tehnyt komean uran kirjailijana, ja hänen tähänastinen palkintoluettelonsa on huikaisevan mittainen. Tirlittan-palkinto merkittävästä lastenkirjatuotannosta meni kuopiolaiselle Jorma Ranivaaralle. Kiitospuheessaan Kaari Utrio muistutti asiasta, jota emme usein tule ajatelleeksi. Kirjailijan työ työllistää merkittävän määrän eri alojen ammattilaisia mm. kirjapainoissa, markkinoinnissa, logistiikassa ja kaupassa. Kirjallisuuden tämä ulottuvuus jää usein huomiotta, varsinkin kun kirjailija itse tyytyy vähään. Hän kirjoittaa koska hänen täytyy kirjoittaa, vaikka sitten lyijykynällä jos tietokone hajoaa.

Toinen hyvä Tampereelta, toinen paha Turusta, sanoivat he.

Toinen hyvä Tampereelta, toinen paha Turusta, sanoivat he.

Reuna-kustantamon Näkemiin Shosanna ja Kylmäkorpi – Karvasmantelin maku

Osastolla tapasimme vaasalaisen Reuna-kustantamon kirjailijat Harri V. Hietikon ja Jasu Rinneojan, molemmat dekkaristeja. Hietikon uusin Näkemiin Shosanna jatkaa moottoripyöräilyn ja katoavien naisten maailmassa. Lupasimme lukea kirjan, joten siitä myöhemmin. Hän kertoi, että hänen kirjoissaan ääretön törkeys yhdistyy kauniisiin asioihin. Hänen dekkareistaan pitävät kuulemma erityisesti motoristit (ymmärrettävää!) ja varhaiskeski-ikäiset naiset (mielenkiintoista!).

Harri vitsaili edustavansa hyvää Tamperetta, kun kollega Jasu Rinneoja puolestaan pahaa Turkua. Jasun Kylmäkorpi-dekkareita kuvataan leppoisiksi ja juonen käänteitä monimutkaisiksi.

Molemmat herrat ovat olleet kirjoittamassa oivaa pikkujoululahjaa eli Joulukalenteri, 24 jännityskertomusta -teosta. Joka päivä aukeaa karmaiseva luukku ja ohjeissa korostetaan, että materiaali on K-18, ei suklaakalenteri-ikäisille!

Näillä herroilla on varmasti ollut hauskaa kirjoitusreissuillaan.

Näillä herroilla on varmasti ollut hauskaa kirjoitusreissuillaan.

Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso: Et muuten tätäkään usko

Jari Tervo piirtää yhdenlaista kuvaa Suomen ja itäisen naapurin suhteesta, Ville Haapasalo toisenlaista. Siinä missä 70-luvulla vierailtiin säännellymmin, Ville on onnistunut ottamaan aitiopaikan venäläiseen yhteiskuntaan ja käyttää asemaansa toimiakseen silminämme, välittämällä tietoa Venäjästä jotta me suomalaiset voisimme paremmin ymmärtää millainen tuo valtava maa on.

Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä (teksti) ja Juha Metso (kuvat) julkaisivat syksyllä 2013 Villen ensi vuosista Venäjällä kertovan kirjan ”Et kuitenkaan usko…”. Kirja myi merkittävästi enemmän enemmän kuin ne 10.000 kappaletta, jotka Villen äiti oli luvannut ostaa, joten oli luontevaa tehdä jatkoa. Varsinkin, kun kustantaja – menestyksestä liikuttuneena – lupasi kolmikolle matkabudjetin mihin vaan missä he haluaisivat kirjoittaa. Matkattiin siis Georgiaan, missä Villen mukaan on maailman parasta ruokaa ja loistavaa viiniä.
Käsissämme on nyt siis loistavasti yhdessä työskentelevän kolmikon ”Et muuten tätäkään usko…” Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä. Ville lähti opiskelemaan hajoavaan Neuvostoliittoon, näki murroksen ja vertaa nyky-Venäjää pieneen lapseen, joka kipuilee nopeaa kasvuaan.

Ville on nyt Venäjällä superjulkkis, ja hän on päättänyt kääntää toisinpäin venäläisen sanonnan ”Julkisuus ei ruoki”. Hän on tehnyt julkisuudesta työnsä, ja hyvin onkin tehnyt. Mediamme ei kerro Venäjästä koskaan mitään positiivista, mutta Ville näyttää meille sen puolen. Käsillä oleva kirja näyttää meille myös Villestä sen, mikä liikkuvalta kuvalta karkaa ja minkä vain valokuva voi vangita. Kolmatta osaa sarjaan odotellaan, Georgia-keittokirjan Ville lupasi olevan tulossa.

Kirsin Book Clubin retkikunta Turun kirjamessuilla 2014

Kirsin Book Clubin retkikunta Turun kirjamessuilla 2014

 

Kirsin Book Club kiittää! Ensi vuonna uudestaan, silloin teemamaana rakas naapurimme, Ruotsi!

Kynässä Minna & Kirsi, kamerassa myös Martti

Kommentit
  1. Minna Väisälä Minna
    • Airi Vilhunen Airi
  2. Tarja Tornaeus
    • Kirsi Ranin Kirsi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *