Finlandia-ehdokkaat 2014

2008-01-09T15-33-4537

Talouselämä-lehti valitsi ekonomisti, professori Anne Brunilan tänä vuonna Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi. Nyt hän saa käyttää valtaa uudella forumilla, sillä hän valitsee tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan. Valinta julkaistaan 27.11.2014.

Perjantaina 14.11. julkaistiin raadin valitsemat kuusi Finlandia-palkintoehdokasta.  Perinne kuulemma on, että ehdokkaat tulevat tuoreeltaan Akateemiseen kirjakauppaan yleisön eteen tavattavaksi. Tilaisuus myös noudatteli perinteistä kaavaa: haastattelija kysyi kirjailija kerrallaan pari ennalta arvattavaa kysymystä ja sitten kirjailija signeerasi kirjojaan. Paikalle oli saapunut muutama kymmentä kuulijaa. Tunnelma oli kovin ponneton siihen nähden, että lauteilla oli tämän hetken suomalaisen kaunokirjallisuuden parhaimmat kirjailijat! Tulevien tilaisuuksien järjestäjiltä toivoisin enemmän intoa, reipasta hehkutusta ja lisää vuorovaikutusta yleisön kanssa!

Finlandia-ehdokkaan kauniit kengät

Finlandia-ehdokkaan kauniit kengät

 

Kuusikosta paikalla olivat muut paitsi Tommi Kinnunen, joka oli toimittanut sairasvuoteeltaan koskettavan kirjeen luettavaksi. ”Jokainen tarina on kertomisen arvoinen, ei päästetä ketään hukkaan.” Tyylikästä! Hänen esikoisensa Neljäntienristeys (WSOY) ylsi ennakoidusti ehdokkaaksi.

screen-capture

 

Toinen ehdokkaana oleva esikoiskirja on Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus). Avainsanat suomalaisuus ja suhde luontoon. Myös kaunis rakkaustarina. Toisenlainen kuva Suomen 1917-18 tapahtumiin, toimijoina toisinajattelijat: pasifistit ja luonnonsuojelijat. Anni kuvasi, että hän kokee itsensä vapaaksi luonnossa, ollessaan yksin, mahdollisimman kaukana ihmisasutuksesta. ”En varsinaisesti pidä kirjoittamisesta, mutta se on tärkeä vaihe saada ajatukset pois päästä.”

Sekä Tommi että Anni olivat ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoon, jonka aiemmin viikolla voitti Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.

Anni Kytömäki

Anni Kytömäki: Kultarinta

 

Olli Jaloselle Finlandia-ehdokkuus oli jo neljäs, yksi per vuosikymmen. Voitto tuli vuonna 1990 kirjalla Isäksi ja tyttäreksi. Hänen kirjansa Miehiä ja ihmisiä (Otava) käsittelee hurjaa kesää 1972 ja nuoren miehen valintoja. Olli ei ollut pitänyt nuorena päiväkirjaa, mutta muistellessa aikojen arkku avautuu. ”Meille kaikille tapahtuu nuorena merkittäviä asioita. Osa kirjan tapahtumista on minulle tuttuja, osa kuultuja. Minullekin kesä 1972 oli tärkeä, mutta tämä ei ole yksyhteen.”

Olli Jalonen

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

 

Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää (Gummerus) käsittelee vanhemmuutta, sijoitettujen lasten sidosryhmiä. Kimmoke kirjaan on tullut todellisesta elämästä. Vahva viesti on, että syrjäytymisen ketju on mahdollista katkaista, jos vanhemman tuki on olemassa, vaikka edes etänä. Keskiössä aistiyliherkät äiti ja tytär, joiden herkkyys vaikuttaa kaikkiin arjen toimiin. Kun ei voi syödä eikä nukkua toisten kanssa, kun ei kestä heidän ääniään. ”Toivo syntyy unelmista.”

Heidi

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää

 

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi) on hänen sanojensa mukaan kirja niille, joilla on halu laajaan käsittelyyn. Ei tiukinta mahdollista ilmaisua pienessä ympyrässä. Suomalainen vai amerikkalainen – kaksi mannerta, kaksi aikatasoja, joista kumpainenkaan ei ole tärkeämpi kuin toinen. Jussi on asunut ulkomailla ja toi esiin tutun tunteen: ”Lähtiessä on varautunut toiseen kulttuuriin, mutta palatessa iskee rajumpi kulttuurishokki.” Kirja ei ole sci-fiä, vaan fiktiivinen ja satiirinen dystopia. Jussi toivoo, että lukija saisi samanlaisen lukukokemuksen, kun hän on monesta teoksesta saanut, että juuri tällaista on eläminen.

Jussi

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

 

Sirpa Kähkönen kirjoitti Graniittimiestään (Otava) ajatuksella, että Pietari on myös suomalainen kaupunki ja siitä on mahdollista kirjoittaa jotain ennenkirjoittamatonta. Kirjan keskeinen teema on utopian tavoitteleminen ja sen romahtaminen.  Pakon edessä pienen ihmisen elämä romahtaa. ”Puhdasta pöytää meillä ei koskaan ole! Graniittimies ei kuitenkaan ole poliittista historiaa, vaan ihmisen mielen kautta kuvataan utopian muuttumista dystopiaksi.” Sirpa on halunnut nostaa naiset ja tytöt historian toimijoiksi esikuvansa Minna Canthin mukaan.

Lue blogiarvio Kirsin kirjanurkasta.

Sirpa Kähkönen

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

 

Lisää tietoa Finlandia-palkinnosta ja ehdokkaiden valintaperusteluista voit lukea Kirjasäätiön sivuilta. Lue myös arviomme vuoden 2013 voittajasta.

Tilaisuudessa Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikassa 14.11.2014 paikalla Kirsin Book Clubista olivat  Minna ja Kirsi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.