Isänpäivän kirjasuosikit

Isänpäivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina ja tänä vuonna päiväksi osuu 9.11. Kysyimme tutuilta isiltä ja vaarilta, minkä kirjan he toivoisivat isänpäivälahjaksi. Näistä on hyvä valita!

Markus

Markus on valittu vuoden isäksi 2013

Markus on valittu Vuoden isäksi 2013

Markus Forsell on kolmen pienen lapsen isä, joka jakaa puolisonsa kanssa työtä ja perhe-elämää Lahdessa. Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa vuosittain Väestöliiton esityksestä Vuoden isä -palkinnon. Vuonna 2013 palkinto myönnettiin erityisistä ansioista työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Markus oli yksi kolmesta palkitusta Vuoden isästä.

Markuksen toive isänpäivälahjaksi on Ilkka Enkenbergin teos Suomalaiset sotasankarit.

Sotasankarit_170x240_3

”Tämä kirja kutkuttaa ja tekisi mieli käydä ostamassa se itse. Kun tutustuin kirjan arvosteluihin, niin jotain tuoretta on saatu aikaiseksi. Kirja yllättää nostamalla esille naisen ja punaisten sankarin. Se, että tarinat on kirjoitettu kronologisesti, tuo sankaruuden hetkien ja tunnettujen taistelujen lisäksi esille henkilöiden tarinaa pidemmältä ajalta. Mistä sankarit on tehty? Mitä tapahtui ennen ja jälkeen? Kohtasivatko sankarit toisiaan?

Isänpäivänä jokainen isä on päivän sankari. Vaipanvaihto, perhevapaat, yöheräämiset ja uhmaiät ei tietenkään ole sotaa, mutta jotain yhteenkuuluvuutta koen tuon kirjan joukkioiden kanssa. Kun vielä saisi tuon kirjan!”

 

Juuso

Juuson ja Elielin yhteisiin iltatoimiin kuuluu lukeminen

Juuson ja poikien yhteisiin iltatoimiin kuuluu lukeminen

Juuso Helokangas on kahden pienen pojan isä: Eliel 2 v ja Eliot 8 kk.

”Elielin kanssa meille on syntynyt yhteinen iltarituaali. Kun olen vaihtanut hänelle yöpuvun päälle, Eliel rientää edellä omaan huoneeseensa todeten ’Isi lukee’. Hänellä on pieni kirjahylly, jonka vieressä on pehmeistä tyynyistä kasattu lukunurkkaus. Useimpina iltoina Elielin valintana on Disneyn Autot-piirrettyjen kirja.”

Juuson kirjatoive isänpäiväksi on Ari Mennanderin Teemu, kirja Teemu Selänteestä.

9789511274353

”Olen pienestä pojasta saakka seurannut ja fanittanut Teemua. Ala-asteella mun seinät peittyi Teemun julisteista ja pöydät Teemun lätkäkorteista. Kirjan myötä on mielenkiintoista kurkistaa Teemun oikeaan arkeen ja siihen, minkälaista hänen elämänsä kiekon ulkopuolella on ollut. Lisäksi haluan lukea vinkkejä siitä miten Teemun isä Ilmari Selänne edesauttoi omilla valinnoillaan ja uhrauksillaan yhden maailman parhaimman urheilijan tähän pisteeseen. Ties vaikka omat pojat innostuisivat myös jääkiekosta”, Juuso toteaa.

Jussi

Ensimmäistä isänpäivää odotellessa.

Ensimmäistä isänpäivää odotellessa.

 

Jussi Lehtiselle tämän vuoden isänpäivä on ensimmäinen. Vielä nimetön poikavauva ehtii juuri ja juuri täyttää kuukauden ennen isänpäivää.

Isäviikkoja viettävä nopea himolukija on nyt ehtinyt ymmärrettävästi  lukea normaalia vähemmän, mutta lukulistalla ovat Erkki Tuomiojan Siinä syntyy vielä rumihia, Paavo Lipposen Murrosten aika – muistelmat 1979-95 ja Jarmo Korhosen Väyrysen valtakunta.

Mikä saa uuden isän tarttumaan näin tuhtiin kirjapakettiin? ”Valitsen luettavaksi poliittista setäkirjallisuutta ja tässä tapauksessa useamman tekijän kirjoittamaa ja eri kokijan näkökulmasta selitettyä, jotta ymmärtäisin kirjoissa kuvattua aikaa paremmin”, Jussi selvittää valintaansa.

Tuomioja

Mitkä oman lapsuutensa kirjat Jussi haluaisi lukea omalle pojalleen, kun siihen vaiheeseen ehditään? ”Minulle luettiin lapsena paljon, ja ainakin Muumi-kirjat ovat ehdottomasti lukulistalla. Suosikkeja olivat myös isän lukemat Tolkienin  Hobitti ja Taru sormusten herrasta. Niittenkin vuoro tulee.”

 

Vesa

Vesa lukee nyt lapsenlapsilleen, kolmospojille

Vesalla on lasten ja lastenlasten kuvat työpöydällään

”Olen 58-vuotias kahden aikuisen lapsen isä ja kolmen 6-vuotiaan pikkupojan vaari. Olen naimisissa alkuperäisen Kristiina-vaimoni kanssa. Kristiinalla ja minulla on yhteistä taivalta takana vuodenvaihteessa 36 vuotta.

Tyttäreni Elina on 30-vuotias taiteilija, joka lahjoitti meille kerralla kolme lapsenlasta. Eppu, Pessi ja Rasmus ovat iloisia, energisiä ja uteliaita miehenalkuja. Pojat ovat luomukolmosia, ja kun Elina tuli raskaaksi  ja tuli tieto kolmesta, se oli todellinen yllätys, koska edes kaksosia ei ole kenenkään asianosaisen suvussa. Erityisen onnellinen saa olla siitä, että pojat ovat olleet terveitä, vaikka syntyivät tietenkin reilusti etuajassa ja olivat aluksi todella pieniä. Rasmus, pienin heistä, painoi syntyessään juuri ja juuri kilon.

Poikani Pyry on 25-vuotias kohta valmistuva KTM. Pyry on liike-elämän palveluksessa ja monessa suhteessa kovin erilainen kuin siskonsa. Pyryn motto on ”Elämässä pitää olla luksusta”, ja Elina taas ei voisi vähempää välittää materiasta.

Lukeminen on ollut perheessämme aina tärkeällä sijalla. Vaimoni ja minä olemme molemmat olleet lapsesta asti intohimoisia lukijoita. Se, että kotona luetaan, on varmasti antanut mallin myös lapsille, ja ilokseni olen huomannut, että molemmat lukevat paljon ja mielellään. Myös pikkupojille (ne alussa mainitut tyttärenpojat) on luettu ahkerasti, ja on hauska nähdä, miten kiinnostus kirjoihin etenee kolmanteen polveen.

Ihan riippumatta mahdollisesta teologisesta suuntauksestaan ihmisen kannattaa suhtautua elämään niin, että tämä ei ole mikään kenraaliharjoitus, vaan se ainoa kerta, joten on syytä elää mahdollisimman täydesti. Lukeminen ja erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen on minusta yksi parhaista keinoista rikastuttaa elämäänsä. Lukeminen antaa mahdollisuuden elää monta elämää tämän yhden elämän aikana.

Kirjojen valinta on vaikea asia, koska maailmassa on niin paljon kirjoja, ja aikaa on rajallisesti. Muistan edelleen, kun noin 10-vuotiaana luin eräästä kirjasta seuraavan: ”Ei pidä lukea hyviä kirjoja.” Ihmettelin moista toteamusta, kunnes käänsin sivua, ja seuraavalla sivulla luki: ”Pitää lukea vain parhaita kirjoja, koska elämä ei riitä hyvien kirjojen lukemiseen.” Valitettavasti niitä parhaita kirjojakin on ilmeisesti liikaa. Olen vasta viime aikoina tajunnut, että aloitettua kirjaa ei ole pakko lukea loppuun. Jos kirja ei tunnu itsestä hyvältä, sen voi jättää kesken, vaikka joku tuttu tai kriitikko olisikin sitä ylistänyt. Jokaiselle aloittamalleen kirjalle pitää kuitenkin antaa tilaisuus, mikä minun mielestäni tarkoittaa noin sataa sivua. Olen hieman hämmästellyt viime aikaista villitystä kirjoittaa valtavia tiiliskiviä, kun vähempikin olisi riittänyt. Esimerkiksi kovasti kehutussa Donna Tarttin Tiklissä on liikaa sanoja. Se olisi vielä parempi, jos sitä olisi tiivistetty. Sen sijaan Kate Atkinsonin kirjassa Elämä elämältä ei juuri ole turhia sanoja. Hieno kirja, suosittelen.

Minkä kirjan haluaisin isänpäivälahjaksi?

Luin jokin aika sitten uudestaan Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu. Edelllisestä lukukerrasta oli kymmeniä vuosia aikaa, enkä todellakaan muistanut, miten hieno kirja se on. Luin nuorena paljon Hesseä, ja ne tekivät vaikutuksen jo silloin. Oma eletty elämä antaa kuitenkin aivan uuden näkökulman nuorena luettuihin kirjoihin, joten isänpäivätoiveeni voisi olla Hessen Lasihelmipeli, jonka lukemisesta on lähes 40 vuotta ja jota ei ole kirjahyllyssäni.

phpThumb_generated_thumbnailjpg

Hyvää syksyn jatkoa kaikille kirjan ystäville. Jakakaa kirjojen ilosanomaa myös niille, jotka eivät vielä lue. Tuttavapiirissäni on ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet lukemaan siitä syystä, että olen suositellut heille maailman parhaita kirjoja.

Ystävällisin terveisin

Vesa Honkanen”

Kirsin Book Club kiittää isiä ja toivottaa heille mukavaa juhlapäivää ja toivoamiaan kirjalahjoja!

 

Jutun koostivat Airi, Kirsi ja Maija

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.