Turun kesäteatteri: Hiio-hoi, merirosvolippu mastoon ja koko perhe Aarresaarelle!

Turun kesäteatteri on herättänyt eloon Robert Louis Stevensonin vuonna 1883 ilmestyneen esikoisteoksen, seikkailutarina Aarresaaren. Kirjaa pidetään maailman parhaana seikkailuromaanina ja se on suomennettu jo vuonna 1909. Tuorein tulkinta on Mauri Kunnaksen Aarresaari-kuvakirja, 2012, Otava.

Turun kesäteatteri sijaitsee Vartiovuorellla, osoitteessa Kotikatu 1, missä on näytelty jo vuodesta 1954. Vuonna 1987 Turun kesäteatteri muuttui koko perheen teatteriksi ja sen jälkeen vehreiden puiden katveessa on nähty tuttuja sankareita Peppi Pitkätossusta Robin Hoodiin ja Peter Panista Risto Räppääjään.

Tämän kesän näytelmä Aarresaari on vauhdikasta ja iloista musiikkiteatteria. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Juha-Pekka Mikkola on tehnyt rajusta tarinasta sympaattisen version, joka soveltuu kaikille seikkailujen ystäville. Kuulin, kuinka arviolta 10-vuotias tyttö selitti kaverilleen, kuinka hauska näytelmä oli ollut. Edessämme istuneen lapsiperheen kolme kouluikäistä lasta elivät vahvasti mukana juonen käänteissä, niin nauruissa kuin jännittävimmissäkin kohdissa. Juoni on sen verran monimutkainen ja näyttämöllä ammutaan ja heilutellaan luurankoa, joten ihan perheen pienimmille, eli alle 5-vuotiaille, en Aarresaarta suosittelisi.

Aarresaaren erittäin toimivasta lavastuksesta vastasi Teemu Loikas. Välillä ollaan uskottavasti englantilaisessa kylässä, välillä Hispania-purjelaivassa ja lopulta Karibian viidakossa. Myös äänentoisto toimi hyvin. Luonto on vahvasti läsnä!

Päähenkilö on nuori poika, Jim Hawkings, jonka äiti pitää majataloa Etelä-Englannissa. Majatalossa kohtaa tiensä pään entinen merirosvo Billy Bones, jonka jäämistöstä löytyy aarrekartta. Karttaan on merkitty satumaisen aarteen sijainti kaukaisella saarella, jonne Jimin kanssa suuntaavat retken rahoittava patruuna, Jimin äitiin ihastunut lääkäri ja tiukka kapteeni. Miehistössä on myös aarteen kaappaamista suunnitteleva Pitkä-John Silver laivan kokkina sekä hänen sekalaiset apurinsa. Jos tarina ei ole tuttu, saa alussa pinnistää, kuka nyt olikaan kuka ja kenen aarteesta puhutaan. Nimet lausutaan sinnepäin, joten tohtori Livesey ja patruuna Trekawney eivät ihan heti avautuneet, mutta esityksen edetessä juoni kyllä selkeytyy.

Näytelmä käynnistyy hieman hitaanlaisesti, mutta mukaansatempaavuus kasvaa, mitä pidemmälle edetään. Toisella puoliajalla mennään jo niin koukuttavasti, että loppu tuli melkeinpä liian nopeasti!

Koko toteutus oli positiivinen yllätys, vahvasti tavanomaisen kesäteatteritason yläpuolella! Tarina ja näyttelijät kantavat hyvin. Suurkiitos siitä, että mihinkään kesäteatterien helppoihin trikkeihin ei oltu sorruttu: ei eläviä eläimiä, ei pieruja tai pikkutuhmaa. Haitariosuuskin on ihan pieni ja tyylikäs.

Mukavaa musiikkia on näytelmässä paljon. Osa on tuttuja biisejä yllättävissä kohdissa akselilla Robin –Hiski Salomaa, osa Valtteri Lipastin taidokkaita sävellyksiä. Kuten ohjaaja Juha-Pekka Mikkola käsiohjelmassa toteaa:

Alunperin ajattelin, että jos otetaan mukaan muutama biisi sentään, kansanlaulupohjalta, ja josko Lipasti niitä vähän katsois päältä. Vaan kajakki lähti käsistä ja nyt meillä on edessämme melkenpä musikaaliksi luokiteltava teos.”

Myös Aarresaaren koreografia ansaitsee kehut. Iiro Heikkilän rakentamat tanssi- ja taistelukohtaukset olivat monipuolisia ja hyödynsivät hyvin näyttelijöiden fyysistä taituruutta.

Hannes Mikkelson (oik.) Jim Hawkinsinä oli loistava uusi tuttavuus. Samu Loijas (vas.) tässä merirosvo Billy Bonesina, mutta suurimman ajan Patruuna Trelawneyna. Kuva käsiohjelmakalenterista.

Pääosassa nuorena Jim Hawkinsina on hurmaava Hannes Mikkelsson. Hän oli raikas ja eläytyvä, sisäistänyt roolinsa erinomaisesti. Hän osasi ottaa yleisön aidosti, oli uskottava eri tunnetiloissa ja liikkui sulavan fyysisesti. Rooli oli haasteellinen, sillä Jim on näyttämöllä lähes koko parituntisen esityksen ajan, mutta Hannes Mikkelssonin ote ei lipsahtanut hetkeksikään.

Jukka Leisti oli ilmetty Pitkä-John Silver, sympaattinen, mutta petollinen, merirosvo. Kuva käsiohjelmakalenterista.

Esityksen vetonaulana esitellään Jukka Leisti, joka lienee monelle tuttu Tuttiritarina. Aarresaaressa hän esittää hurmaavaa roistoa eli Pitkä-John Silveriä, joka saa sympaattisuudellaan muut puolelleen, vaikka taka-ajatuksena onkin petos ja aarteen ryöstö. Leistin ulkonäkö ja koko olemus on mainio, aivan oikea merirosvo, joka saa yleisön puolelleen myös pahiksena! Ainoa, mikä häiritsee, on mielestäni aivan turha ranskalaiskorostus puhetyylissä. Se ei sovi tarinaan ja tekee Leistin puheesta epäselvää.

Muu roolitus toimii myöskin. Sami Saikkonen kapteenina, Thomas Dellinger lääkärinä ja ennen kaikkea Samu Loijas patruunana ovat luontevia miehiä rooleissaan. Ilahduttavaa oli, että koko ensemble oli tosissaan – kaikesta huokui jo ensi-illassa valmius ja tasapainoinen kokonaisuus.

Aarresaaren ensi-illalle sattui kaunis kesäinen ilta.

Aarresaarta näytellään kesällä 2015 lähes joka päivä 10. elokuuta asti. Koko katsomo on katettu ja teatterista saa vuokrata istuinalustoja ja vilttejä. Lisää tietoa www.turunkesäteatteri.fi