Cecilia Samartinin romaanien tunnekieli koskettaa
Cecilia Samartin on menestyskirjailija, joka ammentaa tarinoissaan taustaansa maahanmuuttajana ja psykoterapeuttina. Hän syntyi Kuubassa aikana, jolloin Fidel Castron vasemmistolainen sissiliike oli juuri tehnyt vallankumouksen ja alkanut sosialisoida maata. Samartinin perhe pakeni Yhdysvaltoihin Cecilian olessa vielä vauva. Suvun kesken on tehty sopimus, että kukaan heistä ei astu Kuuban maaperälle, ennen kuin demokratia on palannut.
Cecilia varttui kahden kulttuurin välissä Kaliforniassa. Vanhemmat tekivät paljon töitä ja isovanhemmat kasvattivat lapset kielenään espanja. Cecilia ja siskonsa kävivät paikallista koulua ja amerikkalainen teinimaailma alkoi vetää puoleensa. Hän kertoo haastattelussa tasapainottuneensa yliopistovuosinaan UCLA:ssa, joss hän opiskeli psykologiaa. Hän on työskennellyt parikymmentä vuotta latinosiirtolaisten tukena ja terapeuttina.
Hän kertoo kustantajansa sivuilla olleensa aina kiinnostunut ihmissuhteista. Hänen on antanut äänen nimenomaan latinalaiskulttuureista tuleville ihmisille, heidän tuntemuksilleen ja arvoilleen, uudessa maassa, useimmiten vanhaa maata haikaillen. Hän kirjoittaa englanniksi, vaikka työskentelee espanjaksi.
Hänen mottonsa on:
Faith, family, work, and a commitment to laughter eli Usko, perhe, työ ja sitoutuminen nauruun!
Samartinilta on suomennettu viisi romaania: Nora & Alicia, Kaunis sydän, Señor Peregrino, La Peregrina ja Los Peregrinos.
Alla Pirjo ja Liisa kertovat, miksi rakastavat Cecilia Samartinin kirjoja:
Pirjo:
Löysin Cecilia Samartinin pokkarin aikanaan sattumalta valitessani lomalukemista. Olin todella iloinen löydöstäni! Ensimmäinen lukukokemukseni oli Señor Peregrino, jonka jälkeen olen lukenut kolme hänen romaaniaan ja pitänyt kovasti niistä kaikista. Samartin käsittelee romaaneissaan rankkoja aiheita ja onnistuu kuvaamaan hyvin vainojen tai kovien kokemusten kokeneitten ihmisten tuntoja.
Nora & Alicia oli viimeisin lukukokemukseni, voimakas, ihmissuhteita, ystävyyttä ja rakkautta kuvaava romaani kommunistisessa Kuubassa. Se näytti miten “maan pelastaja”, mieletöntä yksinvaltaa käyttävä Castro, raivasi kaikki tieltään. Ihmisiä hallitsi pelko ja aika meni jokapäiväisen leivän etsimiseen.
Ihailen hänen tapaansa kuvata maisemia moniulotteisesti, kauniin sanakääntein tai ihmisten tunnetiloja ja -tasoja. Lukijana elän niin vahvasti mukana että aistin meren tai tropiikin lämpimän tuoksun ja näen unenomaisen maiseman mielessäni. Samartinin kieli on uskomattoman raikasta, ja olen ollut tyytyväinen kääntäjien (Ulla Lempinen ja Tiina Sjelvgren) taitoihin tuoda kauniit sanat minun luettavakseni.
Samartin kuvaa jokaisessa romaanissaan vahvoja tunteita, mutta samalla myös ympärillä tapahtuvaa julmuutta, hyväksikäyttöä, ihmisten uhraamista, kaiken kaikkiaan rankkoja kokemuksia. Teksti on uskottavaa historiaa vasten, tiedän, että kaikki on voinut oikeasti tapahtua. Nora & Alicia pohjaakin Samartinin suvun tarinoihin.
Koskaan ei ole tehnyt mieli jättää kirjaa kesken, mieluummin lukisen Samartinit kerralla niiden mielenkiintoisuuden vuoksi. Välillä lukiessani olen niin liikuttunut, että kyynel valuu silmäkulmasta. Rakkautta on monenlaista, miehen ja naisen, ystävien, perheen välillä tai vanhempien ja lasten välinen rakkaus ja huolenpito. Rakkaus ja välittäminen on aina läsnä julmuuden keskellä ja auttaa ihmisiä selviämään koettelemusten satuttaessa. Toivo elää suurissa selviytymistarinoissa. Suosittelen!
Liisa:
Cecilia Samartin kiskaisi minut Nora & Alicia -kirjallaan maailmaansa pysyvästi. Hänen kerrontansa (=loistavat suomennokset) on korutonta ja samalla uskomattoman kaunista. Tunnekieli lumosi minut heti, enkä päästänyt kirjaa käsistäni ennen loppua.
Kaunis sydän jatkoi ihastuttuvaa kaameuksien ja elämän monimuotoisuuden seurantaa, mutta trilogia Peregrinos laittoi ajattelemaan elämän liikkeelle panevia voimia tosissaan. Tarina on niin elävä, että tuntee olevansa paikanpäällä. Monen monituista elämänviisautta olen hänen tekstistään poiminut ja sen, että salaisuudet ovat välillä pelastus ja välillä taakka, joka tulee jakaa seuraaville sukupolville, jotta he ymmärtäisivät mistä ovat rakentuneet. Ja sen että oikea rakkaus kestää!
Kun luin juttunne, tajusin, että olen lukenut tuon Senor Pelegrinon! Ilmeisesti luin sen englanniksi ollessani vielä maailmalla, kun kotoota sitä ei löydy. Nimi vain ei tuntunut tutulta.
Mieleen jäi sen vanhan herran, siis Pelegrinon, huone yläkerroksessa eli minulla on jotenkin erittäin selvä kuva mielessäni kyseisestä talosta. Toinen vahva asia on kuvaus Santieago de Compostelan pyhiinvaellusmatkasta. En tiennytkään, että tarina jatkui!