Kirjamessujen Lukupiirissä Katariina Sourin Valkoinen varjo

Katariina Souri oli avoin ja nauravainen ja sellaiseksi muodostui lukupiiritilannekin.

Katariina Souri oli avoin ja nauravainen ja sellaiseksi muodostui lukupiirikin.

Kirsin Book Club on Helsingin Kirjamessujen lukupiirien konkari. Kaikkina kolmena vuonna, jolloin messujen lukupiirejä on järjestetty, olemme olleet mukana lavalla ”esilukijoina”, ensimmäisenä vuonna jopa kahdessa tilaisuudessa. Koko ideankin lukupiirien tuomisesta Kirjamessuille on keksinyt oman lukupiirimme jäsen Maija-Riitta.

Vaikka konsepti on aina sama, eli läsnä on kirjailija ja hänen ”tukenaan” kustantajan edustaja ja 5-7 lukupiiriläistä sekä yleisö, kaikki lukupiirikerrat ovat olleet erilaisia. Tämän vuoden lukupiiri oli iloinen ja hersyvä. Kukaan ei ottanut itseään eikä toisiaan liian vakavasti, mutta kaikki ottivat kauniilla tavalla toisensa huomioon. Hyvä vuorovaikutustilanne siis. Sen loivat Katariina Souri kirjailijana ja lukupiiriläisemme Minna, Liisa, Marja, Sasu, Piia, Maija-Riitta ja Kirsi tilanteen vetäjänä.

Kirsi johdatteli kirjaan ja kertoi, että kirja oli alkanut puhutella sellaisella tasolla, jota hän ei ollut odottanut.

Kirsi johdatteli kirjaan ja kertoi, että kirja oli alkanut puhutella sellaisella tasolla, jota hän ei ollut odottanut.

Kirjana oli Katariina Sourin Valkoinen varjo, ja etukäteen kirsinbookclubilaiset eivät kovin hurraten kirjaa lukupiirikirjaksi valinneet. Enemmänkin käytännön syistä juuri tämä kirja jäi ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä lukupiiriin haluttiin tämänkin vuoden messuilla osallistua.

Katariina Souri osoittautui iloiseksi ja mutkattomaksi ihmiseksi, jonka nauru helähti tai paremminkin remahti auditoriossa vähän väliä. Myös itselleen kirjailija osasi nauraa hersyvästi. Ennen tätä dekkaria, kuten Outi Mäkinen Sourin kustantamosta, Tammesta Valkoista varjoa kuvasi, Souri on kirjoittanut seitsemän romaania. Esikoinen oli vuonna -99 ilmestynyt Minä ja Morrison, jonka pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva. Valkoinen varjo on ensimmäinen osa kolmiosaiseksi suunnitellusta Musta mandala -sarjasta. Sarjan toinen osa Sammunut sydän oli juuri tullut painosta Kirjamessujen alla.

Katariina Souri on ylpeästi ja pystypäisesti Musta Mandala -sarjassa viihdekirjailija. Hänestä naisille kirjoittavaksi viihdekirjailijaksi nimeäminen on ”positiivinen kommentti”. Itse hän kuvailisi sarjaansa ”mystisiksi rikoskirjoiksi, joissa viihteellinen kerronta yhdistyy syvyyspsykologiaan”. Valkoisessa varjossa on ”kuvataidemaailma vahvasti läsnä” ja kirjailija itsekin uskoo, että kirja ”saattaa kolahtaa enemmän naisiin”.

Katariina Sourin selkään on rakentumassa koko selän peittävä tatuointi.

Katariina Sourin selkään on rakentumassa koko selän peittävä tatuointi.

”Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio, joka kuvaa kosmosta symbolisesti tai metafyysisesti.” Näin kertoo Wikipedia, ja Katariina Souri kertoi, että syvyyspsykologi Jungin mukaan ihmisen varjo paljastuu siinä, minkälaisen mandalan hän rakentaa, sillä ihminen pyrkii aina välttelemään tiedostamattomia pelkojaan. Pidemmälle en edes yritä syvyyspsykologiassa edetä. Katariina kyllä tuntui tietävän paljon enemmänkin.

Mandaloilla on kirjassa iso rooli ja niinpä kirsinbookclubilaiset olivat valmistautuneet lukupiiritilaisuuteen värittämällä omat mandalansa. Katariina on jo pitkään ollut kiinnostunut mandaloista, itsekin tehnyt niitä. Niiden tekeminen ja ylipäätään käsillä tekeminen on rauhoittavaa. Katariina kertoi olevansa liian rauhaton meditoimaan, mutta mandaloiden tekeminen on hänelle sopivaa meditatiivista. Samaa todistivat lukupiiriläisetkin, vaikkei heillä aikaisempaa kokemusta mandaloista olisikaan ollut.

Mandaloista ja kirjassa esiintyvästä valkoisesta peurasta on tullut Katariina Sourille niin tärkeitä, että hän ottaa paraikaa selkäänsä isoa tatuointia, jossa yhdistyvät mandalat ja valkoinen peura. ”Olin aina vannonut, etten ota tatuointia. Mutta, keski-ikä on kummallinen, tapahtuu kaikenlaista”, Katariina nauroi iloisesti.

Elokuvaharrastajalle valkoinen peura on tuttu Erik Blombergin samannimisestä elokuvasta, ensimmäisestä suomalaisesta Cannes-voittajasta. Elokuvassa mystinen peura muuttuu naiseksi Lapin eksotiikan keskellä. Tämän Sourikin kertoi esikuvakseen, mutta elokuvaa enemmän häneen olivat vaikuttaneet mustavalkovalokuvat elokuvasta.

Lukupiiriläisten arviointikierros kiitti kirjaa helppolukuisuudesta, vauhdista ja jännityksesta. Henkilögalleriaa pidettiin mielenkiintoisena, mutta liian ennalta-arvattavana.  Kaikkia henkilöitä pidettiin hyvin erikoisina. Erityisesti Kerkon hahmo keskustelutti. Hänellä Katariina myönsi olevan esikuvan, ja nauroi merkitsevästi.

Moitetta Katariina sai tekstinsä pilkutuksesta, ja taas nauraen kirjailija totesi, että oikeakielisyys ja pilkut eivät todellakaan ole hänen vahvuuksiaan. Kustannustoimittaja olikin kehottanut Katariinaa jättämään pilkut kokonaan pois. ”Kyllä minä ne sitten paikalleen panen.”

”Jokaisella hetkellä on oma persoonallisuutensa”, siteerasi Kirsi lukupiirin aluksi Valkoista varjoa. Tämän lukupiirihetken persoonallisuudeksi määrittelisin  ekstrovertin, uteliaan, toisista ihmisistä ja maailmasta kiinnostuneen. Mutta entä se persoonan varjo, josta Jung kirjoittaa? Huomasinko varjon häivähtävän kirjaa arvioitaessa. Osa osanottajista kertoikin antavansa erikseen arvion lukupiiritilanteelle ja erikseen kirjalle. Katariina ainakin sai täydet pisteet.

Lukupiiristä bloggasi ”virallisesti” eli Kirjamessujen kutsumana Mari Säisä. Tässä linkki hänen kirjoitukseensa Bibliofiilin päiväunia -blogissa.

Lukupiiri ja yleisö peukuttivat kirjan ja tilaisuuden ylös!

Lukupiiri ja yleisö peukuttivat kirjan ja tilaisuuden ylös!

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.