Loistavat Tommi Kinnusen Lopotin julkistusjuhlat Logomossa

Juhlakalu tuli suoraan Norjasta.

Juhlakalu Tommi Kinnunen tuli Logomolle suoraan Norjasta.

Tommi Kinnusen toisen romaanin, Lopotin, julkistusjuhlaa vietettiin Turun Logomossa perjantai-iltana 12.2.2016.  Tila täyttyi parisatapäisen juhlayleisön positiivisesta energiasta, iloisesta kuhinasta ja kaiken keskellä aurinkoisesti hymyilevästä Tommi Kinnusesta, joka väsymättömästi otti vastaan onnitteluja ja halauksia.

Tommi oli juuri saapunut palkitun esikoisromaaninsa Neljäntienristeyksen Skandinavia-turneelta pelkkien hyvien uutisten kanssa. Ruotsissa ja Norjassa Neljäntienristeys on arvioitu viiden tähden kirjaksi, Tanskassa peräti kuuden tähden! Norjassa ensimmäinen painos oli jo myyty loppuun. Muissakin maissa vastaanotto on ollut positiivinen, ja Tommi nauratti yleisöä ihmettelemällä, että Neljäntienristeystä pidetään pohjoismaiden ulkopuolella eksoottisena. Suomessa kirjaa on myyty huikeat 57.000 kappaletta.

Anna-Riikka Carlson ja xx lukivat otteita Lopotista. Huipennukseksi x esilauloi Kim Lönnholmin Minä olen muistanut

Anna-Riikka Carlson ja Mikko Rouhiainen lukivat otteita Lopotista. Huipennukseksi Mikko esilauloi Kim Lönnholmin Minä olen muistanut ja innosti yleisön mukaansa.

Turussa asuvan, Kuusamosta kotoisin olevan äidinkielen opettajan arki on muuttunut muutamassa vuodessa. Aiemmin Tommi sanoi HS:n haastattelussa, että hänen identiteettinsä on opettajan ei kirjailijan identiteetti. Veikkaan, että tässäkin on muutosta tapahtunut. Juhlissa tapaamani Tommin opettajakollega paljasti, että Tommi on suosiosta huolimatta ihan entisenlaisen opettajanhuoneessa, mutta häntä näkee promootiomatkojen vuoksi vähemmän. Kirjoittaminen ei enää ole vain satunnainen harrastus, vaan Lopotti oli viilaantunut valmiiksi kolmen kuukauden virkavapauden aikana, josta Tommi kiitti työpaikkansa, Luostarivuoren koulun, rehtoria. Kertoi myös, että uppoutui kirjoittamiseen niin intensiiviseti, että kännykkä oli laitettava hälyttämään, kun lapsi piti hakea tarhasta.

Onnitteluhalaus ruusujen kera.

Onnitteluhalaus ruusujen kera.

Odotukset Lopotin suhteen ovat Neljäntienristeyksen menestyksen jälkeen tietenkin korkealla. Juhlissa mukana ollut HS:n kulttuuritoimittaja Suvi Ahola oli jo Lopotin lukenut, mutta ei suostunut hiiskumaan sanaakaan, sillä hänen arvionsa oli ilmestymässä seuraavana päivänä eli tänään 13.2. Lue se tästä. Sen sijaan Suvi kertoi sanomalaisesta tavasta viettää paljettiperjantaita, kun hän tapaa noudattaen loisti juhlayleisön kirkkaimpana vieraana.

Kirjailija, kirja ja ihailija.

Kirjailija, kirja ja ihailija.

Mutta lavalta se sanottiin. WSOY:n kustantaja Anna-Riikka Carlson totesi ytimekkäästi:

Lopotti on taattua Kinnusta.

Lopotissa on osin samoja ihmisiä kuin Neljäntieristeyksessä, mutta Lopotissa heidän kuvansa laajentuu. Päähuomio kohdistuu nyt sokeaan Helenaan ja hänen veljensä Johanneksen ja Kaarinan nuorimpaan poikaan Tuomakseen. Jälleen luodaan uskottavia henkilökuvia ja ekonomisella tavalla käsitellään vahvoja teemoja.

Tommi on taitava arkisten tapahtumien kautta kuvaamaan syvällisiä tuntoja.

Tommi itse kertoi, että oli niin kiintynyt Neljäntienristeyksen hahmoihin, joista osa oli saanut omasta suvusta vaikutteita, että olisi halunnut kirjoittaa Neljäntienristeys kakkosen, mutta harmikseen oli ehtinyt jo ”ykkösessä” tappaa heistä niin monta. Joten katsantokulmaa oli muutettava. Yksi merkittävä ero teoksilla on. Neljäntienristeystä Tommi kirjoitti kurssilla itselleen, Lopotti syntyi jo tietoisesti romaaniksi ja suurelle yleisölle.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola oli jo kirjoittanut Lopotin arvostelun, mutta vaikeni lameissaan.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola oli jo kirjoittanut Lopotin arvostelun, mutta vaikeni paljeteissaan.

Tommi kertoi rakastavansa taustatyötä. Hän myönsi välillä hirttäytyvänsä pienimpiinkin yksityiskohtiin. Esimerkiksi hän selvitti, syötiinkö Suomessa vuonna 1946 lakritsia. Hän oli ottanut yhteyttä kaikkiin sen aikaisiin makeisvalmistajiin ja saanut selville, että Porvoossa oli laksitsivalmistamo, mutta sen tuotteita ei Helsingissä saanut ostaa kuin Stockmannin tiskin alta, joten Lopotissa päädyttiin lakritsin sijaan syömään Sisu-pastilleja.

Logomo täyttyi positiivisesta energiasta ja iloisesta puheensorinasta. Jossain kuhinan keskellä myös Tommi Kinnunen.

Logomo täyttyi positiivisesta energiasta ja iloisesta puheensorinasta. Jossain kuhinan keskellä myös Tommi Kinnunen.

Lopotin tärkeä teema on toiseus ja se, miten sinut määritellään. Tommi totesi, että jos ei ole valkoinen, eurooppalainen lihaa syövä heteromies, niin aina määritellään jotenkin toisin, esimerkiksi ei ole opettaja, vaan naisopettaja. Lopotin Helenaa ja Tuomasta yhdistää sukulaisuus ja ulkopuolisuus, jonka kautta he eivät halua tulla määritellyksi, ei sokeana eikä homoseksuaalina.

Pieni Kirjapuoti vastasi tilaisuuden kirjojen myynnistä. Tommi oli menossa seuraavana päivänä signeeraamaan sinne Lopotteja.

Pieni Kirjapuoti vastasi tilaisuuden kirjojen myynnistä. Tommi oli menossa seuraavana päivänä signeeraamaan sinne Lopotteja.

Juhlat jatkuivat katsomalla Turun Kaupunginteatterin esityksen Neljäntienristeyksestä. Tommi oli esityksen jo ensi-illassa nähnyt ja piti sitä erillisenä taide-esityksenä, ei kirjan lavaversiona. Hän kertoi liikuttuneensa,

kuinka järjettömän itserakas täytyy olla, kun oma teksti näyttämöllä itketti!

Oli hyvä nähdä Neljäntienristeys nyt, kun kirjan lukemisesta on jo reilu vuosi aikaa. Tunnelmat, ihmiset, kipupisteet palautuivat mieleen ja virittivät kiinnostuksen Lopottia kohtaan huippuunsa. Suosittelen teatteriversiota juuri siihen tarkoitukseen. Esityksestä ja siihen valmistautumisesta on kirjoittanut Isa blogissaan Pilkkuun asti.

Kaikesta Tommi Kinnusen menestyksestä onnellinen Anna-Riikka Carlsson WSOY:ltä.

Kaikesta Tommi Kinnusen menestyksestä onnellinen Anna-Riikka Carlson WSOY:ltä.

Koko ilta oli hieno, kiitos WSOY:lle kutsusta. Esimerkkinä toimikoon hetki, kun kustannustoimittaja Mikko Rouhiainen alkoi lavalla laulaa ”Lopotin teemalaulua”, Kim Lönnholmin Minä olen muistanut ja juhlayleisö yhtyi lauluun. No, myönnettäköön, että se oli hieman turhan harras versio, mutta koskettava. Tommi oli kiitollinen, ettei Lopotin laajasta biisivalikoimasta kuitenkaan hetkeen valittu Pylly vasten pyllyä, pump pumpia!

Tietenkin halusin meistä yhteiskuvan!

Tietenkin halusin meistä yhteiskuvan!

Minkä neuvon antaisin, nyt kun olet päättänyt alkaa rohkeaksi ja kulkea pystypäin? Tahtoisin sanoa, että elämä ei ole jatkuvaa taistelua päivästä toiseen eikä huominen eilisen kopio. On hyviä päiviä ja on huonoja. Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä. Äläkä koskaan ala joksikin, vain siksi, että joku toinen niin tahtoo.”

Mukana oli edustusta ainakin seuraavista blogeista: Kirsin kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa, Pihin naisen elämää ja Pilkkuun asti.

Lue arvioni Lopotista  tästä.

Kommentit
  1. Kirsi Hietanen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Arja
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Pihi nainen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  4. Maiski / Nuotin vierestä

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *