Oneiron synnytti oivallisen lukupiirikeskustelun

Oneiron oli Kirsin Book Clubin keskustelussa helmikuussa 2016

Oneiron oli Kirsin Book Clubin keskustelussa helmikuussa 2016

Kirsin Book Clubissa on ollut jo syksyllä Airin arvio Laura Lindstedtin Oneironista ja Kirsi oli paikan päällä Finlandia-palkintojuhlassa, mutta vasta nyt pääsimme lukupiirijoukolla keskustelemaan Oneironista.

Tapamme mukaisesti keskustelua riitti monelta kantilta. Olen tähän koonnut kommenttejamme, jotka sisältävät juonipaljastuksia eli etenet omalla vastuullasi!

– Olisin niin toivonut, että olisin lukenut tämän ennen Finlandia-puhetta! Mielestäni puheessa oli hyvä ajatus, mutta teko oli mauton ja siksi Oneironiin oli vaikea tarttua. Kirja on mielestäni aivan huippu! Hienoa, että teksti on selkeää ja sujuvaa, sillä tästä aiheesta olisi voinut saada myös vaikeaselkoisen.

Näin hieno kirja ja valitettavasti niin paljon ulkokirjallista hälinää.

– Ekan 50 sivun aikana koin, että Oneiron on tosi sekoboltsi kirja, mutta taistelin lukupiirin vuoksi eteenpäin. En olisi jaksanut ”avaruustarinaa” yhtään enempää, mutta vähitellen tarina alkoi avautua naisten kautta. Kokonaisuus pysyi hyvin pystyssä ja teksti oli helppolukuista, faktaa, runoutta, kuvailevaa. En ole haltioissani, Oneiron ei ehkä ole mun juttu, mutta tämä on hyvä kirja. Hatunnosto Lauran kokoamalle tietomäärälle, etenkin juutalaisuudesta. Voisi kuvitella, että Laura on itse elänyt juutalaista elämää. Shlomithin osuus on tosi pitkä, lopputarinat tulevatkin aika pampam-tykityksellä.

– En millään päässyt eteenpäin, huilasinkin viikon lukemisen välillä. Ajattelin, että taas tuli sellainen fantasia, josta en vaan tykkää. Mutta parin sadan sivun jälkeen faktat ja tarinat alkoivat elää. Sivu sivulta kirja tuli paremmaksi.

Lue Airin arvio Oneironista tästä

Lue Airin arvio Oneironista tästä

– Luettuani olin aika hengästynyt.  Oli tunne, että luin juuri kaksi toisistaan poikkeavaa kirjaa. Heti ensimmäinen sivu tempasi mukaan, mutta alun väkivaltainen kohtaus tuskastutti, kun naiset tavallaan olivat välitilassa sisaria, joden ei pitäisi vahingoittaa toisia. Pelkäsin miten tämä oikein jatkuu, mutta kirja paljastui taitavasti kirjoitetuksi melko feministiseksi tarinaksi. Hectorille kaikki kunnia, että valitsi kirjan, jota kaikki miehet eivät jaksaisi lukea. Mutta Hectorin sanoitukset ovat hyvin pohdiskelevia ja filosofisia, ymmärrän hyvin hänen henkilökohtaisen valintansa.

– Teksti avautui ja tarinat alkoivat punoitua ja purkautua vähä vähältä, jokainen henkilö sai puheenvuoron. Kunnes tultiin kohtaan jossa selitettiin juutalaisuden oppia, mielestäni sen olisi voinut tiivistää. Tai kirjoittaa Sheila Shlomithin elämästä ihan oman kirjan.  Myös silloin toisten naisten kiinnostavat tarinat olisivat saaneet lisää tilaa.

– Kibbutsi-kuvaus oli erittain sujuvaa ja mielenkiintoista ja järkyttävää, (enhän voinut tietää.) Sheilan viimeiseksi jäänyt puhe juutalaisuudesta oli hyvin avartava ja erittäin mielenkiintoinen palestiinalaiskirjan (Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden) jälkeen.  Jos pienestä pitäen aivopestään, niin kyseenalaistamatta ollaan valmiita menemään rintamalla eturiviin. Se on uhraus ja onko se myös heidän mielestään etuoikeus?

– Tämä on uudenlainen romaani, tällaista en ole lukenut aiemmin, se on yhdistelmä erilaisia kannanottoja, kirjallisuslajeja, aikatasoja, olomuotoja, kirjassa kuvataan kuolemaa, elämää, filosofiaa, politiikkaa, uskontoa, lastenkasvatusta, ruokatapoja, sairautta, väkivaltaa, juoppoutta, taidetta, itsensäkiduttamista, vihaa, rakkautta, rakkaudettomuutta…

Laura Lindstedt sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin

Laura Lindstedt sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin

Keskustelimme myös siitä, kuinka Koko Hubaran Ruskeat tytöt -blogikeskustelu Oneironista herätti paljon kuohuvaa keskustelua mediassa. Me olimme vahvasti sitä mieltä, että kuka vaan saa kirjoittaa ja kuvitella maailman itseään erilaisen henkilön tai ryhmän kannalta. Aina vaan ei synny yhtä uskottavaa kuin Oneironissa.

– Olin juuri New Yorkissa. Minulta tummahiuksisena kysyttiin muutaman kerran, olenko juutalainen. Näin juutalaisnaisten peruukkeja mielestäni kaikkialla. Ei ihme, että kirja imaisi minut alusta asti. Tykkäsin!

– Pidin Oneironista,  artikkelit ja kaikki lopussa oli kiinnostavaa. Erikoinen nimi, Oneiron, on hyvä. Sitten insinöörinäkökulma eli jos oikeasti kuoltaisiin näin, niin miten nämä porukat valikoituisivat, miksi juuri nämä seitsemän päätyivät samaan tilaan. Jos rupeaa laskemaan, niin minne kaikki mahtuisivat. No, höpö, höpö. Mahtavan maailman Laura on kuvitellut. Hatunnosto kirjailijalle!

– Oneiron hyppäsi minulla outouskategorian kärkeen. Muuttui helposta vaikeaksi liian monta kertaa. Paljon hyviä juttuja, maailmanluokan kamaa, mutta liian outo minulle!

Jussi Karjalainen kertoi lukeneensa Oneironin huolella ennen kannen suunnitteluun ja silkkipaperiin tarttumista.

Jussi Karjalainen kertoi lukeneensa Oneironin huolella ennen sen kannen suunnitteluun ja silkkipaperiin tarttumista. Jussi on Lauran nuoruuden tuttu Kajaanista.

– En ole ollenkaan kiinnostunut fantasiatyyppisestä aihepiiristä, joten tähän kirjaan en olisi tarttunut, ellei se olisi ollut Kirsin Book Club -kirja. Myönnän, että on mukaansatempaava kirjoitustyyli, mutta pitkästyn välillä todella! En taida olla kovin filosofiaorientoitunut. Lupaan lukea kirjan loppuun asti, koska pidän henkilökerronnasta ja ehkä vähän kiinnostaa, mihin tässä oikein päädytään

– Luin kirjan heti sen ilmestyttyä ja muistan kirjan hyvin, se oli todella vaikuttava. Suhtauduin etukäteen epäilevästi, kuolema teemana vieroksutti. Ei ole yhtään suomalainen kirja. Pidin paljon, mistä olin itse yllättynyt, sillä aiheet insinööritieteiden tuolla puolen eivät minua yleensä kiinnosta. Mielenkiintoista, että kaikki luulivat ensin kuolleensa eri tavalla kuin itse asiassa oli tapahtunut ja moneen liittyi mies. Erittäin hieno kirja!

Kakkukin oli yhtä pehmeää kuin Oneironin naisten maailma

Kakkukin oli yhtä pehmeää kuin Oneironin naisten maailma

Oneiron imaisi heti alussa, noin sivulla 100 tuli toistoa. Se ärsytti minua ja lukeminen rupesi tökkimään. Tauon jälkeen palasin ja aloin miettiä ties mitä, anorektikkoja, sitten harpoin, löysin sisällysluettelon ja aloin poimimaan kiinnostavia kappaleita. Tietoähky katkaisi sujuvan lukemisen.

– Kiehtovaa lähteiden ja fiktiivisen tekstin liitto

– Sain Oneironin joululahjaksi ja sen lukemiseen meni pitkälti toista kuukautta, joka minun kohdalla tarkoittaa sitä, että kirja on vain kahlattava läpi vaikkei siitä niin kovin pitäisikään. Olenkohan tulossa iän myötä rajoittuneeksi vai olenko aina ollut? Oneironin alku tuntui minusta erittäin vastenmieliseltä. Kirja ei muutoinkaan alkanut viedä ja mietin, mitä Heikki Harma on kirjasta löytänyt , kun sille palkinnon antoi. En ole kylläkään lukenut muita ehdolla olleita.

– Luin ja odotin mielenkiinnolla mitä kirjailija haluaa teoksellaan sanoa. Oli pettymys. Jos ainut viesti oli, että mahdollisesti siirrymme tuonpuoleisessa eri maailmoihin , vanha juttu, ei mitään uutta.  Aihe itsessään on mielenkiitoinen , mutta kirjassa sitä käsiteltiin hyvin pinnallisesti.

– Minusta Oneiron oli niin monipuolinen ja -uloitteinen, että en usko ymmärtäneeni kuin pelkkää pintaa. Toinen lukukerta varmaankin parantaisi ymmärrystä. Kirja on mielestäni maailmanluokkaa. Alun raiskaus/tyydytys ei minua hätkähdyttänyt, mutta ahdistuin, kun tuonpuoleisessa piti tarpoa ja silti ei oikein päässyt eteenpäin, kuin unessa, kun yrittää juosta tai huutaa, eikä mitään tapahdu. Sama, kun naiset eivät enää hengittäneet, minäkään en saanut henkeä. Voimallista tekstiä! Kytkentä fiktiivisiin uutisiin oli myös oivallinen veto! Ilman muuta Finlandian arvoinen kirja!

Moni oli sitä mieltä, että Shlomith sai suhteessa liikaa tilaa, muutkin naiset olivat kiinnostavia. Lisää olisimme halunneet kuulla erityisesti Polinasta ja osa meistä Ninasta.

Oneiron on loistava lukupiirikirja, kuten kaikki, jotka jakavat mielipiteitä. Seitsemän peukkua nousi ylös, neljä semiä ja yksi alas.

Laura Lindstedt, onnellinen Finlandia-voittaja

Laura Lindstedt, onnellinen Finlandia-voittaja

Kommentit
  1. Minna Väisälä Minna

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *