Evakkotytön tarina Lahden kaupunginteatterissa

Kuva-1Lahden kaupunginteatterin ohjelmistossa menee koskettava tarina perheestä, yhteenkuuluvuudesta ja lapsuuden taikamaailmasta. Evakkotytön tarina pohjautuu Eeva Kilven (s.1928) sota-aikaan sijoittuviin muistelmateoksiin, Talvisodan aika, Välirauha, ikävöinnin aika ja Jatkosodan aika. Kilven omaelämänkerrallisessa tarinassa kuvataan talvisotaa, välirauhaa ja jatkosotaa lapsen, Eevan, silmin.

Evakkotytön tarinassa seurataan Eevan perheen lähtemistä evakkoon Hiitolasta. Miesten ollessa rintamalla, karjalaisnaiset, useassa polvessa, pitävät yhtä. Eevankin ympärillä on paljon aikuisia, tätejä ja mummi, jotka ymmärtävät nuoren herkän tytön tuntoja.

Näkökulma on lapsen, joka pelkää ja on huolissaan, mutta jolla on myös kyky nähdä näkyvän todellisuuden läpi, aikuisilta usein piiloon jäävään maailmaan, jossa ihmiset ihmeet ja toivon siemenet elävät. Eevan herkkä mielikuvitusmaailma ja suhde luontoon auttavat hetkillä, jolloin pieni sydän on kuormitettu.

Raisa Vattulainen esittää nuorta Eevaa, joka on pikkuvanha ja topakka. Eevaa kiinnostaa kaikki aikuisten jutut. Eeva on kiinnostunut luonnon lisäksi myös kirjoista ja kirjoittamisesta. Vattulainen pääsee hyvin sisälle nuoren Eevan maailmaan.

Se on ihmisen osa, täytyy vaa ellää tätä historiaa minuutti minuutilta eikä Jumala selitä mittää.”

Kuva-2Syksyllä 1939 eletään maailmanpoliittisten myllerrysten keskellä ja 11-vuotias Eeva rukoilee, ettei sota syttyisi. Talvisota kuitenkin alkaa ja se muuttaa myös Eevan perheen elämää Karjalassa, Hiitolassa. Isä lähtee rintamalle, äiti ja lapset pakoon pommituksia.

Kaija, meijän täytyy rukkoilla Jumalaa ettei sota tule. Tääl ulkona Jumala varmasti kuulee ku ei oo kattoa välissä.”

Ensi-illassa 11-vuotiasta Eevaa esitti Eeva Karevaara, jonka tulkinta tomerasta ja herkästä Eevasta oli hieno. Kaikki lapsinäyttelijät ovat lahjakkaita. Eevan Kirsti-serkkua esittävän Pinja Vuorisen laulu Jo Karjalan kunnailla lehtii puu saa yleisön liikutuksiin.

Hiitola sijaitsi Laatokan länsirannikon keskiosassa. Rajakuntinaan Kaukola, Rautjärvi, Simpele ja Kurkijoki. Asukkaita oli ennen sotia lähes 8500, kyliä 40 ja kansakouluja 15. Hiitola oli rautatien risteysasema, mikä antoi pitäjälle oman merkittävän leimansa.

Kuva-3Eevan Aulis-isää näyttelevä Aki Raiskio rakentaa perheelleen uusia ja entistä komeampia taloja, ikään kuin mitään sotaa ei olisikaan.

Sota kosketti lähes miljoonaa kasvuikäistä suomalaista ja vaikuttaa jälkipolvissa tunneperintönä, joista on vaiettu. Lasten tuli sota-aikana olla tottelevaisia ja kuuliaisia, heitä ei juurikaan kehuttu, koska kuviteltiin heidän alkavan kuvitella itsestään liikoja. Heistä kasvoi kilttejä ja työteliäitä puurtajia. Nämä lapset jäävät veteraanipolven ja suurten ikäluokkien väliin ja ovat aikuisina rakentaneet vähin äänin hyvinvointivaltiota.

Kuva-4Pipi-täti (Mirja Räty) ja mummi (Eeva-Kirsti Komulainen) ovat tärkeitä aikuisia Eeva elämässä. Etenkin mummi on lämmin ja kannustava tyttöä kohtaan. Äidin (Lumikki Väinämö) joutuessa kantamaan vastuuta perheestään, jää Eeva usein huomiotta.

Toivottavasti Mirja Rätyä ei ole lopullisesti istutettu pyörätuoliin, hänen leiskuvaa esiintymistään soisin näkeväni vielä pitkään näyttämöllä.

Kuva-5Vaikka Eevan perhe joutuu lähtemään useampaan kertaan, perhe on silti usein yhdessä samassa paikassa. Se luokin vankkaa peruskalliomaista pohjaa Eevan lapsuuteen ja nuoruuteen.

Esityksen lavastuksessa on käytetty oivallisesti rautatietä ja junanvaunuja keskeisinä kohtaamispaikkoina. Evakkotytön tarinassa on paljon lähtemistä ja tulemista.

Evakkotytön tarina on elämänmakuinen esitys menetyksistä ja niistä selviämisestä, sekä uskosta tulevaisuuteen. Suosittelen tätä, vaikkei olisi mitään juuria Karjalaan.

Eeva Kilpi (s.1928 Hiitolassa Laatokan Karjalassa) kirjoittaa naisena luonnon keskellä. Hän on kirjoittanut yli 30 teosta, joita on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, saksaksi ja englanniksi. Ensimmäinen novellikokoelma ilmestyi vuonna 1959. Kilven mukaan hänen tuotannossaan erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto.

Eeva Kilpi on palkittu Valtion kirjallisuuspalkinnolla vuosina 1968, 1974 ja 1984. Pro Finlandia – mitali hänelle myönnettiin vuonna 1974 ja Runeberg – palkinto vuonna 1990. Eeva Kilvelle on lisäksi myönnetty myös Espoo – mitali (1977), Alfred Kordelinin rahaston tunnustuspalkinto (1999), karjala – palkinto (2001) ja Nils Ferlin – priset (2007).

Siis kauneutta on.

Rakkautta on.

Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,

puolustakaa niitä!

Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972

 

Ohjaus: Ilkka Laasonen

Näytelmäksi kirjoittanut: Aila Lavaste

Lavastus: Ilkka Korpiniitty

Murreasu: Helena Anttonen

Rooleissa: Hiski Grönstrand, Saana Hyvärinen, Minna Kangas (vier.), Kai Kokko, Eeva-Kirsti Komulainen, Jarkko Miettinen, Teemu Palosaari, Aki Raiskio, Mirja Räty, Maiju Saarinen, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö sekä Eija Arola, Julius Hokkanen, Marja Jäppinen ja Roosa Vilén. Lapsiavustajat: Ella Jäppinen, Mikael Leite-Ferraz, Eeva Karevaara, Nea Liukkonen, Liidi Puttonen, Annareetta Rautio, Christian Ruotanen, Roope Tervonen ja Pinja Vuorinen.

Kantaesitys Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä 23.1.2016

Kesto: 2 tuntia 50 min.

Kuvat: Lahden kaupunginteatteri

***

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.