Blogistanian palkintojenjaossa kadonnut runo löytynyt!
Kyllä oli tehokas Sherlock liikkeellä eli Kirsin Book Clubin ystävä Seija Forsström käytti verkostoaan ja löysi kadonneen runon! KIITOS!
Kirjan ja ruusun päivänä pidettiin Blogistanian palkintojenjako Akateemisessa kirjakaupassa. Mukavaa pöhinää kauppaan toivat Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat, joiden perinne on kirjoittaa henkilökohtaisia runoja kaupan asiakkaille.
Olin ollut Akateemisessa vasta muutaman minuutin valmistautumassa palkintojenjaon juontoon, kun kylpytakkinen nuori mies tuli kysymään, saisiko minulle kirjoittaa runon. No, tottahan toki!
En pyytänyt runoa itselleni, vaan Blogistaniassa palkituille neljälle kirjalle. Hain runon juuri ennen estradille nousemista ja luin sen tilaisuuden päätteeksi. Sen jälkeen oli valokuvausta ja kirjailijoiden jututtamista, joten runolappu jäi jonnekin Akateemisen kirjapinojen päälle tai back stagelle, mutta ei ainakaan päätynyt kassiini. Harmittelin tätä, mutta apu oli lähellä, kun Seija ryhtyi toimeen!
Joten olkaa hyvät, Anna Mäki-Jyllilän kirjoittama runo Blogistanian palkintojenjakoon 23.4.2016
Runo nro 19 / Kirjan ja ruusun päivä
Antaessaan minulle lahjan ystäväni sanoi:
”Tämä kirja kosketti minua, lukisitko sinäkin sen?
Se voisi antaa jotain sinulle,
jotain suurta,
omituista,
kaunista kuin Siiri Enorannan sanat.
Se voisi näyttää sinulle
kuolemasta kuin Oneiron
tai niin kuin Stoner,
elämän uudella tavalla.
Se voisi viedä sinut
pois, rakkaudella,
hyiseen ja jäiseen
Bea Uusman lailla.
Niin, ja se voisi tuoda sinut takaisin.
Tahtoisin antaa jotain sinulle,
annan ihanimman
– hurjimman! –
sanat.”
Nyt minä haluan antaa lahjan hänelle.
Lue juttu Blogistanian palkintojenjaosta tästä.
Aivan upea runo, hienoa että löytyi!