Sylvia – hulvaton teatterinautinto koiraihmisille

Kuvassa Elina Aalto Kuva © Tapio Vanhatalo

Kuvassa Elina Aalto Sylviana. Kuva © Tapio Vanhatalo

Jos olet koiraihminen, sinun on tutustuttava Sylviaan!

Minä ja ystävättäreni olimme täydellisesti Helsingin Kaupunginteatterin Sylvia-näytelmän kohderyhmää, minä yorkshirenterrieri Tiffanyn ja hän bokseri Penan emäntä. Myös lapsemme ovat aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä, joten pystyimme hyvin samaistumaan näytelmän pääpariin, englanninopettaja Kateen ja hänen mieheensä Gregiin, joiden lapset ovat juuri lentäneet pesästä ja he itse ovat muuttaneet uuteen kotiin kaupungin keskustaan.

Greg on turhautunut työssään ja hakee merkityksellisyyttä päiviinsä. Kate on puolestaan päässyt takaisin työelämään kiireisenä englannin opettajana. Iltoja vietetään yhdessä erilaisissa kulttuuririennoissa. Eräänä päivänä kuvioon hypähtää kolmas pyörä, löytökoira, joka on katsonut Gregiä sillä silmällä puistossa. Mitäpä muuta mies olisi voinut tehdä kuin tuoda palvovan koiran kotiin!

Kate ei ole ollenkaan ihastunut karvaturrista, vaan perustelee järkevästi, että koira ei sovi heidän uuteen, kahden aikuisen kaupunkilaiselämäänsä. ”Tahdon olla vapaa kaikista koirahuolista”, sanoo Kate. No, Greg ei kuuntele, vaan hurmaantuu koiran, jonka kaulapannassa lukee Sylvia, seurasta ja kykenee neuvottelemaan hieman koeaikaa Sylvialle.

Koirapuistossa filosofoimassa Sylvia-koira (Elina Aalto), Greg-isäntä (Jari Pehkonen) ja Pontus-rottweilerin isäntä (Pertti Koivula) Kuva © Tapio Vanhatalo

Koirapuistossa filosofoimassa Sylvia-koira (Elina Aalto), Greg-isäntä (Jari Pehkonen) ja Pontus-rottweilerin isäntä (Pertti Koivula)
Kuva © Tapio Vanhatalo

Eipä aikaakaan, kun Greg elää tiiviissä symbioosissa Sylvian kanssa. Siinä ei paljon Katen kanssa konsertti-illat paina, kun Sylvia vie kaiken Gregin huomion, ja hellyyden. Koirapuistossa Greg tutustuu Pontus-rottweilerin isäntään, joka filosofisesti toteaakin: ”Jos antaa koiralleen naisen nimen, niin voi alkaa kohdella koiraa naisena” ja ”Miehen täytyy olla tarkkana ja miettiä, että antaa ensin vaimolle pusun, kun koiran rapsuttaminen kiinnostaisi enemmän” ja kruunuksi:

Miehen ja koiran suhde on pyhä, sitä ei voi vaimo erottaa!”

Tilanne alkaa kärjistyä, kun Sylvia tunkee aina kuononsa Katen ja Gregin väliin. Kaiken selittää Pontuksen isännän mielestä biofiiligeeni eli jos molemmilla ei ole sitä, niin ongelmia tulee. Biofiiligeeni selittää ihmisen suhdetta luontoon ja jo sen perusteella biofiilimiesten tulee rakastaa koiria.

Kate alkaa olla tuskastunut ja uskoutuu ystävättärelleen, että he Gregin kanssa tappelevat Sylviasta joka päivä. Esimerkit tilanteista ovat hykerryttäviä. Minuun ei teatterihuumori helposti iske, mutta nyt mennään sellaisessa kyydissä, että nauroin jo näytelmän kolmannen repliikin kohdalla! Olen tavallisesti myös niin nirppanokka, että pieruhuumori tai kiroilu ei kolahda alkuunkaan, mutta nyt kun subjektina oli Sylvia, niin nauroin vedet silmissä ja samoin teki ystävättäreni.

Kate (Heidi Herala) pyrkii pysymään tiukkana Sylvialle. Kuva © Tapio Vanhatalo

Kate (Heidi Herala) pyrkii pysymään tiukkana Sylvialle.
Kuva © Tapio Vanhatalo

Sylvia-näytelmän miehitys on todella onnistunut. Aivan käsittömätöntä, kuinka koiramainen Elina Aalto on Sylviana! Hän on tutkinut koirien maailmaa, kieltä ja sielunelämää niin syvällisesti, että koin hänen olevan tulkki myös oman Tiffanyni ajatuksenjuoksuun. Näytelmässä korostettiin moneen otteeseen, että koira on vain koira, mutta tätä koiranomistajan on vaikea hyväksyä. Elina toi tutut koiran elkeet näyttämölle todella taiturimaisesti.

Katea esittänyt Heidi Herala oli hurmaava. Hänen olemuksestaan huokui, kuinka hänen tasapainoiselta vaikuttanut elämänsä alkaa murentua. Juuri kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan, eikä hänen tarvitse huolehtia heidän arjestaan, niin mies tuo uuden ”lapsen” kotiin. Juuri kun heidän auvoinen cityelämänsä rullaa, niin Gregiä ei kiinnosta enää työnteko nykyiselle työnantajalle ja taloushuolet alkavat ahdistaa. Juuri kun Kate voisi heittäytyä omille Shakespeare-haaveilleen ja lähteä Englantiin, niin Sylvia tunkeutuu heidän elämäänsä. Heidi esittää täysin uskottavasti aikuista naista, joka on rakastava ja ymmärtäväinen, neuvotteleva ja vastuuntuntoinen, avioliiton ”vaaran vuosissa” kuten tilannetta näytelmässä kutsutaan. Heidin komiikan ajoitus on pistämätön ja yhteenotot Sylvian kanssa riemullista katsottavaa.

Kolmiodraaman kolmatta osapuolta esittää Jari Pehkonen. Hänen tulkintansa ikäkriisin parissa painivan Gregin maailmasta on kepeän hienovireinen ja pysyy tyylikkäästi ruodussa. Greg ajattelee vain itseään, ja Sylviaa. Vaimon toiveet, lasten opiskelut ja pomon vaateet eivät häntä paljon hetkauta.

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI G.R. Gurney: SYLVIA Ensi-ilta 6.4.2016 studio Pasila Ohjaus: Kari Rentola Kuva © Tapio Vanhatalo

Sylvia tunkee kolmanneksi Katen ja Gregin avioliittoon. Kuva © Tapio Vanhatalo

Pertti Koivula tekee koirapuiston miehen herkullisesti. Sanotaan, että koira ja isäntä muistuttavat toisiaan, ja ei liene sattumaa, että hänellä on rottweiler tai että Sylvia on sekarotuinen, jossa on ainakin osa ranskalaista puudelia.

Viides näyttelijä Studio Pasilan lavalla oli Aino Seppo. Hänellä on epäkiitollinen tehtävä näytellä kaksi stereotypistä roolia, toinen Katen alkoholisiystävättärenä, toinen sekopäisenä terapeuttina. Heidän kohdallaan käsikirjoitus mielestäni ontui ja huumori oli lähes kiusallista. Aino kyllä teki taitavasti ja näytti ystävättärenä upealta.

Suositus, vuh, vuh!

Sylvia ei varmaankaan kolahda kaikkiin, mutta ihmettelen, jos joku koiraihminen ei nauttisi esityksestä! Kuten Penan emäntä totesi ensi-illan päätteeksi:

Mahtavat näyttelijät ja aivan hulvattoman hauska näytelmä! En ole pitkään aikaan nauranut näin paljon!”

A.R. Gurney
SYLVIA
Ensi-ilta 6.4.2016 Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa
Rooleissa Elina Aalto, Heidi Herala, Jari Pehkonen, Pertti Koivula,
Aino Seppo
Suomennos Riikka Takala
Ohjaus Kari Rentola
Lavastus ja puvut Katariina Kirjavainen
Valosuunnittelu Teppo Saarinen
Äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikko
Naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen

Kommentit
  1. Minna Väisälä Minna
  2. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *