Vakavuusongelma Helsingin Kaupunginteatterissa – montussa ja montun laidalla

Sortuuko pohja rakennustyömaalta ja elämältä? Kuva © Mirkku Merimaa

Sortuuko pohja rakennustyömaalta ja elämältä? Heidi Herala, Pertti Koivula, takana Eppu Pastinen, Emilia Sinisalo. Kuva © Mirkku Merimaa

Hyvä käsikirjoitus, siitä kaikki lähtee, ja juuri sellaisen Mika Ripatti on kirjoittanut. Sen perustalle Vakavuusongelman onnistuminen on rakennettu. Ripatti selvästi tuntee aiheensa ja henkilönsä, eikä ihme, sillä lehdistötiedotteessa hänen kerrotaan olevan paitsi kokenut käsikirjoittaja (mm. Nousukausi-elokuva ja tv-sarjat Seitsemän, Seppo Vesiluoman kanssa, ja Sydänjää sekä näytelmä There’s no Harri) myös kaupunkitekniikan rakentamisen ammattilainen.

Mainostekstissä näytelmä nimetään duunarikomediaksi, ja työmaalla koko ajan ollaan, montussa ja montun reunalla, sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Kaupungin rakentamispalvelut on päätetty yhtiöittää, ja se merkitsee toimintojen virtaviivaistamista, toimintamallin muutosta, tehostamista, kaikki kiertoilmauksia sille, että osa työntekijöistä tullaan irtisanomaan. Irtisanomisten kanssa kipuilee koko yksikkö, myös yksikön johtaja, tolkun nainen Anja (Heidi Herala). Kenen pitäisi lähteä, kuka saisi jäädä. Eikä tilannetta helpota, että uusi Lintupuiston asuinalue, johon rakentamispalvelut rakentaa kunnallistekniikkaa, osoittautuu hankalaksi kohteeksi. Entinen suo ei niin vain suostukaan viemäröitäväksi. Putket painuvat ja linjamittaukset ovat pielessä. Alueella on vakavuusongelma.

Peten valvomisesta hämärtyneeseen tajuntaan on ilmestynyt Anja 26 vuoden takaa härnäämään, kiusottelemaan ja pyytämään mukaansa opiskelemaan, pois montusta. Kuva © Mirkku Merimaa

Peten valvomisesta hämärtyneeseen tajuntaan on ilmestynyt Anja 26 vuoden takaa härnäämään, kiusottelemaan ja pyytämään mukaansa opiskelemaan, pois montusta. Jari Pehkonen ja Annika Aapalahti. Kuva © Mirkku Merimaa

Ripatti on luonut uskottavat henkilöt ja heille herkullisen dialogin. Viisikymppinen Pete (Jari Pehkonen) on ikänsä monttua kaivanut, luotettava ammattimies, katkeroitunut ja erakoitunut, ja myös hänellä on vakavuusongelma. Lintupuiston maaston murehtiminen on vienyt häneltä yöunet, niin totaalisesti ja pitkäksi aikaa, että Pete alkaa nähdä harhoja. Maasta alkaa nousta naisia, tai vain yksi nainen, johtaja Anja nuorena (Annika Aapalahti), 26 vuotta aikaisemmin, kun hän vielä oli Peten työkaveri, samanlaisissa monttuhommissa. Työmaan vastaava mestari Esko Eerola (Pertti Koivula) puhuu lakkaamatta, pohtii ja puntaroi ja on koko ajan huolissaan ja vähän kaikesta.

Näyttelijätyö on erinomaista ja käsikirjoitus suo siihen mahdollisuuden. Jari Pehkonen, Heidi Herala ja Pertti Koivula tekevät kaikki hahmoistaan juuri niin uskottavia kuin näyttämöllä pitääkin. Myös Annika Aapalahti nuorena Anjana, Rauno Ahonen Anjan aviomiehenä ja kaupunginhallituksen jäsenenä, Eppu Salminen kaupungin työntekijän laiskana prototyyppinä, Emilia Sinisalo nuorena ja näpsänä tekijänä ja Eppu Pastinen Petelle apumieheksi joutuvana Laurina onnistuvat pienemmissä rooleissaan hyvin. Rosoinen Studio Pasila, jo valmiiksi työmaalta tuntuva, sopii näytelmän esityspaikaksi hyvin.

Montun kaivamisen rinnalla näytelmässä toistuvat eri tasoilla valinnat ja niiden vaikutukset, vakavuusongelma usein niissäkin. Onnistuvatko valinnoissaan kuntalaisten puolesta päätöksiä tekevät arjesta vieraantuneet kunnalliset päättäjät, ja mihin johtavat valinnat, joita teemme päättäessämme lähteä kuten nuori Anja, tai jäädä kuten Pete.

Kirsin Book Clubin teatteriretken kokoonpano oli tällä kertaa viisikko vahvistettuna yhdellä avecilla ja yhdellä ulkojäsenellä. Kaikki pidimme näytelmästä varauksetta.

Koko seurueella peukut ylhäällä Vakavuusongelmalle. Kuvassa kuitenkin nostetaan maljoja.

Koko seurueella peukut ylhäällä Vakavuusongelmalle. Kuvassa kuitenkin nostetaan maljoja.

Minna: Pidin Vakavuusongelmasta kovasti. Kun mietin miksi, niin varmaan napakka käsis on se, jonka perustalle onnistuminen on rakennettu. Ei minuuttiakaan liikaa, ei tyhjäkäyntiä, hyvä rytmi. Ja on aina ilo katsoa, kun kaikki näyttelijät onnistuvat.

Liisa: Monta ajankohtaista tarinaa ja aihetta mahtui ikiaiheiden lomaan. Ehkä päällimmäiseksi teemaksi nousi hukattu elämä. Nautin myös valon, verhon, kuvan ja äänen hienosta toteutuksesta. Suosittelen tämän tarinan kohtaamista.

Raila: Pertti Koivulan yltiöpuhelias, asioita monelta kantilta arvioiva arjen filosofi, vastaava mestari Esko Eerola jäi hahmona erityisen hykerryttävänä mieleen. Lavastus oli yksinkertainen, mutta toimi hyvin.

Marja: Aihe oli vahvasti tätä päivää, kun ns. ammattipoliitikot päättävät asioista, joista heillä on vähän henkilökohtaista osaamista tai tietoa. Kirjoittaja on perehtynyt aiheeseen huolella.

Airi: Ei juuri nyt tule mieleen, milloin olisin nähnyt viimeksi näyttämöllä näin samanaikaisesti arkista ja raikasta esitystä, ikään kuin kokoaan suurempaa. Rakennustyömaasta ja montun kaivamisesta tässä on kysymys, mutta monitulkintaisesti. Perustat horjuvat ihmisillä ja kunnilla. Ripatin erinomaisissa arjen kuvauksissa on mukana juuri sopiva määrä realismia ja hiljaista, kohdettaan ymmärtävää huumoria.

Myös ulkojäsen Heidi piti näkemästään: Teksti on raikasta ja ajassa kiinni ja samalla meissä ihmisissä ja meidän iloissa ja suruissa. Vakavuusongelma vie meidät monttuun ja pitää meidät Lintupuiston uuden uljaan tulevaisuuden puutaloalueen rakennusmaan montussa koko esityksen ajan.

Mukana katsomassa oli myös Marjan siippa Hannu, joka on osallistunut moneen työmaakokoukseen. Hänkin piti näytelmän luomaa kuvaa varsin autenttisena. Eskon kaltaisen vastaavan mestarin hän on kohdannut useamman kerran todellisessa elämässä: kiirettä päivittelevä, filosofisesti pohdiskeleva ja kaikkien kaveri, joka höpötyksellään saa suuremmatkin mokat häivytettyä ja sitten ihan pikaisesti lopuksi mainitsee, että vähän sitten valmistusaika siirtyy, kuukaudella tai parilla… Pullavapitko ja sen tyytyväinen taputtelu ikään kuin pöydässä olisi suurempaakin herkkua, sekin oli tuttua.

Vakavuusongelma Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Käsikirjoitus Mika Ripatti. Ohjaus Pentti Kotkaniemi. Lavastus Antti Mattila. Puvut Anne Kotola. Valosuunnittelu Teppo Saarinen. Äänisuunnittelu Ari-Pekka Saarikko. Naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen. Rooleissa Jari Pehkonen, Heidi Herala, Annika Aapalahti, Rauno Ahonen, Pertti Koivula, Eppu Pastinen, Eppu Salminen, Emilia Sinisalo.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.