Lahden Runomaratonilla poikkitaiteellisia yllätyksiä!

IMG_5179

Sibeliustalossa järjestettiin viikonloppuna Lahden Runomaraton osana VII Suomalais-ugrilaisten kansojen Maailmankongressia. Kirsin Book Clubin Marja Castrén oli kutsuvieraana lauantaina paikalla.  Tässä hänen kuviaan ja tunnelmiaan Runomaratonilta:

Runomaratonin ohjelma oli rikastettua runoutta. Luontaiset kumppanit runoudelle, musiikki ja laulu, saivat seurakseen myös tanssin ja liikkeen ilon sekä kuvataiteen moninaisissa muodoissaan. Tapahtumaa voi todellakin markkinoida poikkitaiteellisena.

Lahden Runomaratonin pääsihteeri Sanna Virta

Jo ensimmäinen näkemäni ohjelmanumero vakuutti. Taidekollektiivi Liiketilan kolme naista esittivät vaikuttavan tanssiteoksen, jota kutsuttiin suomalais-ugrilaiseksi MAAksi. Minä nautin Meri-Tuuli Risbergin ja Reetta Kinnarin luonnollisesta ja sulavasta liikkeestä, jossa ei ollut repivää maneereiden käyttöä eikä yliampumista, ainoastaan aitoa ja pehmeää energianvirtaa. Joskus liike on kuvaavampi kuin tuotettu sana ja siksi ei haitannut, että sanan osuus esityksessä oli varsin ohut ja lyhyt. Ohjelmalehtisen mukaan teoksen teemat olivat kieli-identiteettiä, sukukieliä ja kuihtuvia kieliyhteisöjä. Ne ovat haastavia teemoja tuoda esille tanssin kautta ja ehkä näin maallikolle ne eivät ihan avautuneet tästä kauniista esityksestä.

Liiketilan tanssiteoksessa mukana Meri-Tuuli Risberg ja Reetta Kinnari.

Liiketilan tanssiteoksessa mukana Meri-Tuuli Risberg ja Reetta Kinnari.

Jos Kirsin Book Clubissa vielä luetaan runoja yhdessä, niin Pauliina Haasjokea voi suositella. Hänen teksteistään sai heti ajatuksesta kiinni ja ne herättivät tunteita. Pauliinan runoissa on runsautta ja hienoja kielikuvia. Pauliina on julkaissut yhteensä seitsemän runokokoelmaa, joista uusin, Planeetta, julkaistiin keväällä 2016 (Otava). Runomaratonissa Pauliina luki itse runojaan ja tekikin sen erittäin hyvin!

Runoilija Pauliina Haasjoki

Runoilija Pauliina Haasjoki ja Kirsin Book Clubin kirjanmerkki.

Myös lahtelaisen kirjailijan, runoilijan ja kääntäjän Polyna Kopylovan varsin sysimustat, mutta humoristiset runot aiheuttivat naurua ja kylmiä värinöitä samanaikaisesti. Pietarilaissyntyisen Polynan esitys liittyy Sivuvalo-projektiin, joka pyrkii edistämään Suomessa asuvien ja omalla äidinkielellä kirjoittavien kirjailijoiden ja runoilijoiden oikeuksia ja myös teosten näkyvyyttä.

Polyna Kopylovan runot ovat sysymustia, mutta humoristisia.

Polyna Kopylovan runot ovat sysymustia, mutta humoristisia.

Virolaisen runoilijan, kääntäjän ja kirjallisuuslehden päätoimittajan Carolina Pihelgasin ja Reval Ensemblen yhteisesiintyminen oli tasokasta runon ja musiikin juhlaa! Carolina on julkaissut neljä runokokoelmaa, esimerkiksi Kiri kodust eli Kirje kotoa (2014). Hän on myös kääntänyt laajasti Pablo Nerudaa ja Tor Ulvenia. Erityisen vaikutuksen minuun teki sopraano Arete Teemetsin laulu ja Aare Tammesalun sello.

Carolina Pihelgas & Reval Ensemble

Carolina Pihelgas & Reval Ensemble

Ennakkoon iltapäivän kiinnostavimmalta ohjelmanumerolta vaikutti kahden nuoren japanilaisnaisen, runoilijan ja kuvataiteilijan, yhteisesiintyminen lauantaina. Yumi Fuzuki on mullistanut japanilaista runoutta ja hänen keskeinen kokoelmansa on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Kirjoitusmerkkien meri. Hänen kanssaan lavalla nousivat runokirjan kääntänyt Mayu Saaritsa sekä uskomaton ihomaalari Hikaru Cho.

Runoilija Yumi Fuzuki luki runojaan japaniksi, suomentajs Mayu Saaritsa käänsi ne yleisölle samanaikaisesti kun kuvataiteilija Hikaru Cho maalasi mallin selkään.

Runoilija Yumi Fuzuki luki runojaan japaniksi, suomentajs Mayu Saaritsa käänsi ne yleisölle samanaikaisesti kun kuvataiteilija Hikaru Cho maalasi mallin selkään.

Japanilainen kaksikko uhkui nuoruutta, itse- ja esiintymisvarmuutta ja iloa, mutta myös tietynlaista nuoruuden uhmaa. Yumi kirjoitti ensimmäiset julkaistut runonsa jo 14-vuotiaana ja ymmärrettävästi runojen teemat liittyvät kouluun, perheeseen ja muihin nuoren elämään vaikuttaviin asioihin.

Japanilaisen Hikaru Chon ihotaidetta, jonka hän maalasi livenä Runomaratonin lavalla.

Japanilaisen Hikaru Chon ihotaidetta, jonka hän maalasi livenä Runomaratonin lavalla.

Harmillisesti tekniikka petti ja häiritsi esityksen kulkua. Olisin myös toivonut kummankin taiteilija haastattelua lavalla, jolloin olisi saatu harvinaiset esiintyjät vahvemmin esille. Ei voi kuin ihailla kahden nuoren naisen taitoa, osaamista ja intohimoa omiin taiteenlajeihinsa!

Kuvataiteiljija, ihomaalari Hikaru Cho.

Kuvataiteiljija, ihomaalari Hikaru Cho ja Kirsin Book Clubin kirjanmerkki.

Osallistuin viimeksi Lahden runomaratonille joskus 2000-luvun alussa. Hienoa nähdä, että tapahtuma kehittyy ja seuraa aikaansa. Minulle lisäarvoa toi eri taiteenalojen yhteensovittaminen, se avasi uusia näköaloja runojen maailmaan.

Päivä antoi paljon enemmän kuin osasin odottaa ja kokemusta pitää sulatella jonkun aikaa. Erityismaininnan antaisin Päivi Haanpäälle, joka haastatteli Pauliina Haasjokea mielenkiintoisesti. Tämän kaltaisia haastatteluja esiintyjistä olisin kaivannut enemmän. Ensi kertaa varten toivon myös toimivaa tekniikkaa.

Kiitos pääsihteeri Sanna Virralle kutsusta ja lipusta Runomaratonille!

Vastaa