Latvian uusi upea kansalliskirjasto Riian keskustassa
”Tässä on kyse latvialaisesta identiteetistä”, totesi Latvian uuden kansalliskirjaston suunnitellut 91-vuotias arkkitehti Gunārs Birkerts. Häneltä pyydettiin suunnitelmaa kirjastoa varten jo vuonna 1988 eli aikana, jolloin Latvia oli vielä osa Neuvostoliittoa. Birkerts oli itseoikeutettu suunnittelija kirjastolle. Latviassa syntynyt, mutta nuorena Yhdysvaltoihin muuttanut Birkerts on pitkällä urallaan palkittu moninkertaisesti. Suomalaisia kiinnostaa, että hän on myös työskennellyt ihailemansa Eero Saarisen toimistossa.
Latvia itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja toisen kerran 1991. Alkoi vahva kansallisten symbolien esiinmarssi. Minä työskentelin Riiassa vuosina 1994-1995, jolloin haettiin omaa muotokieltä kaikessa. Esimerkiksi monet miehet pitivät historialliseen kuvioon perustuvaa hopeasormusta ja yrityksen logon piti olla maanläheisissä, latvialaisissa väreissä.
Vuonna 2001 Riika vietti perustamisensa 800-vuotisjuhlia. Riika on vanha Hansa-kaupunki ja sen muurien sisälle jäävä keskusta on UNESCOn maailmanperintölistalla. Ruotsalaiset ja venäläiset ovat vuoroin olleet valta-asemassa kuten Suomessakin, mutta saksalaisten taloudellinen ja kultturellinen asema on Latviassa ollut vahva. 1900-luvun alussa Riika oli Tukholmaa suurempi ja vauraampi kaupunki, josta muistona Riiassa on Mihail Eisensteinin suunnittelemia upeita Art Nouveau -rakennuksia korttelikaupalla, joista osa on kunnostettu. Toisessa maailmansodassa ensin tulivat venäläiset, sitten saksalaiset ja lopulta Latvia liitettiin osaksi Neuvostoliittoa.
Vaikka kansalliskirjaston tehtävänä on koota vanhaa, toimia kansakunnan muistina, niin uudesta kansalliskirjaston rakennuksesta haluttiin luoda myös uuden itsenäisyyden ajan monumentti. Lopulta vuonna 2014 avattiin Gaismas Pils eli Valon linna, joka kohoaa Daugava-joen rannalla Riian korkeimpien rakennusten joukkoon.
Gaismas Pilsiin on ladattu kaikki mahdollinen symboliikka. Yksi tarina kertoo, että rakennuksen muoto kuvastaa jäävuorta, jonka huipulla nukkuu prinsessa, jota kosijat tavoittelevat pitkin liukasta pintaa. Toisessa versiossa valon linna nousee maan uumenista kohden valoisaa tulevaisuutta. Selityksiin on lisätty latvialaisia peltoja sekä tummia havumetsiä, huojuvia koivuja ja virtaavia jokia. Kaiken ytimessä on kuitenkin vaikeuksien voittaminen, kansakunnan vapaus ja oman kulttuurin ilmentäminen.
Miltä kirjasto sitten näyttää turistin silmään? No, heti voi todeta, että rakennus on erottuva. Se nousee näyttävänä joen penkalta ja ihan ensisilmäyksellä ei tule mitään muuta rakennusta mieleen, joka muistuttaisi sitä ellei Lego-prinsessalinnoja lasketa. Kulmat ovat teräviä ja kruunuhuippu näyttää vähän tähdeltä, punatähdeltä. Kontrasti vanhankaupungin suloisiin rakennuksiin on suuri.
Käyn muutaman kerran vuodessa Riiassa työmatkalla tai tapaamassa latvialaisia tuttujani. Kun olen nyt nähnyt kirjaston useampia kertoja ja toennut ensimmäisen kerran yllätyksestä, niin pidän siitä yhä enemmän. Arvostan, että Birkerts ja kumppanit ovat kyenneet luomaan jotain uniikkia, joka puhuttelee niitä, joita sen tuleekin, eli latvialaisia itseään.
Riika oli vuonna 2014 Euroopan kulttuuripääkaupunki ja ensimmäisiä tekoja juhlavuonna oli kirjojen siirtäminen vanhasta kirjastosta uuteen. Latvialaiset muodostivat ihmisketjun, jossa kirjat siirtyivät kädestä käteen kohti uutta kotiaan. Tämän suurempaa symbolismia tuskin olisi voinut olla, sillä se oli suora viittaus kesään 1989, jolloin noin kaksi miljoonaa baltialaista tarttui toisiaan kädestä Tallinnasta Riian kautta Vilnaan itsenäisyystoiveen innoittamana.
Kirjasto on kovin tutunoloinen sisältäpäin, voitaisiin olla jossain suomalaisessa kirjastossa, vaaleaa puuta ja lasia. Mutta vaikuttavin elementti on kerroksia korkeat kirjaseinät, jotka jäävät lasien taakse, kun kävelee kerrossilloilla.
Me seikkailimme eri kerroksissa omin päin. Kävimme viehättävällä lastenosastolla, katselimme taidenäyttelyä ja lopulta päädyimme osastolle, josta löysimme kaksi mukavaa kirjastovirkailijaa. Kysyimme heiltä, mitä latvialaista kirjallisuutta he suosittelisivat, sillä me emme olleet lukeneet yhtään latvialaista kirjaa.
Jotenkin rakennuksen henkeen sopi, että he nostivat esiin kansalliskirjailija Janis Rainiksen ja hänen puolisonsa Aspasian. Ilmeisesti kaikki ovat rainiksensa koulussa lukeneet ja hänen runonsa ja näytelmänsä ovat olleet suuressa roolissa latvialaisen kansallistunteen nostatuksessa. Rainis oli poliittinen hahmo 1900-luvun alussa, joutui maanpakoon ja palasi juhlittuna sankarina ensimmäisen itsenäisyyden aikana.
Mutta missä ovat kaikki uudet latvialaiset kirjailijat, joita olisi käännetty englanniksi, ruotsiksi tai suomeksi? Kevyellä googlauksella löytyy runoilijoita, mutta kaunokirjailijoita, jotka kertoisivat nykyajasta? Lähetin kyselyn Latvian kansalliskirjastoon, mutta toistaiseksi odottelen vielä vastausta.
Latvijais Nacionālā Biblioteka on mielenkiintoinen kohde kirjojen ystäville. Kirjastossa järjestetään tapahtumia ja sinne pääsee myös opastetulle kierrokselle.
Tämä juttu on osa Naistenviikko-juttukimaraa ja tämän myötä onnittelemme kaikkia, joiden nimi on Riikka, Riia tai pääkaupungin mukaan Riika. Onnittelen toki myös tytärtäni, jolla on latvialaiset kummivanhemmat ja jonka kolmas nimi on ihan virallisesti Riga.
Lue myös nimipäivään sopivat:
- Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
- Riikka Ala-Harja: Kevyt liha
- Riikka Ala-Harja: Maihinnousu
- Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Riika on todella kaunis kaupunki. Olen käynyt siellä monta kertaa, ihaillut vanhaa kaupunkia, nauttinut oopperasta, kierrellyt zeppeliinihalleilla ostoksilla. Kirjastorakennus on todella lievästi sanottuna eksoottinen.
Riga on ihanan eurooppalaista ja toisaalta meille kovin tuttua. Kesäkuussa kävimme jälleen viettämässä pitkää viikonloppua Latviassa ja ehdimme Ozo Golfiin, konserttiin Rundalen linnaan ja tuttujen ”mökille” Liepajan eteläpuolelle. Liepaja on kiva, erittäin latvialainen kaupunki ja suositeltava kohde, jos et ole siellä vielä käynyt.
Mukava kuulla, kiitos vihjeestä.
Riikassa olen käynyt kerran. Valitettavasti tuota kirjastoa ei kait silloin ollut vielä olemassa joten seuraavalla kerralla täytyy tutustua. Liettualaista suomennettua kirjallisuutta on kyllä hyllyssäni pari kappaletta.
Kirjasto valmistui vuonna 2014. Jos vierailusi oli ennen sitä tai jos liikuitte vanhassa kanpungissa, ettekä menneet joen rantaan, niin kirjastoa ei helposti huomaakaan.