Ron Mueck Tampereella ja muutama muu Museokortti-kohde

Ron Mueck: Mask II / Naamio II (2002)

Hankin Museokortin kesällä 2015 ja nyt kun uusimisen aika tuli, en epäröinyt hetkeäkään. Ensimmäisenä vuonna Museokorttia tuli käytettyä lähinnä viikonloppuisin, sillä oli mukavaa ulkoilla, kun kävelyllä oli selkeä kohde, vaikkapa Mannerheim-museo tai Runebergin kotimuseo Porvoossa. Kortti innosti myös pikavisiitteihin, esimerkiksi tutkailemaan vain yhtä näyttelyä Ateneumissa tai hyppäämään Kiasmaan, kun Ateneumissa oli ruuhkaa. Ihan selvää on, että Museokortti lisäsi minun ja mieheni museovierailuja merkittävästi ja uskon, että näin on käynyt monelle muullekin korttilaiselle.

Kesäloma on mennyt pääsääntöisesti mökillä, mutta muutamassa museossakin olen ehtinyt käymään. Tässä tuokiokuvia heinäkuun visiiteistä:

Punkaharju

Vierailimme hyvän ystäväni kotona Punkaharjulla. Sattui sadepäivä ja hän ehdotti metsämuseo Lustoa, Museokortti-kohdetta, joka sijaitsee aivan upean Hotelli Punkaharjun lähellä. Ajattelin, että ei ehkä niin kovin kiinnostavaa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Lyhyen vierailun sijasta vietimme museossa parisen tuntia ja vielä jäi ulkoalueet seuraavaan kertaan. Metsätöiden historia on loistavasti kuvattu ja tehty kaltaiselleni ummikolle mielenkiintoiseksi. Plussaa havainnollisista pienoismalleista.

Metsätyömaan johtamisjärjestelmä 100 vuotta sitten. Silloin ei parannut nojailla puuhun tai olla pitkällään!

Kristiinankaupunki

Toisella retkellä vierailimme Kristiinankaupungissa ja sen Merimuseossa. Jälleen palanen kadonnutta maailmaa, aikaa, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Merimuseo ei ole valitettavasti vielä Museokortti-kohde. Kristiinankaupunki on hurmaava paikka, jossa kierros viehättävissä puutalokortteleissa käy melkeinpä museokierroksesta. Aitoon tunnelmaan pääsee asumalla tunnelmallisessa Vinkel Guesthousessa.

Tampere

Tampere-päivään kuului tietenkin Sara Hildénin taidemuseo, Museokortti-kohde,  ja paljon huomiota saanut Ron Mueckin näyttely. Moni tuttu oli siellä jo käynyt ja jakanut somessa hyperrealististen taideteosten kuvia. Kuvat olivat olleet jänniä, mutta ajattelin niiden olevan ennemminkin suuria nukkeja kuin varsinaista taidetta.

Ron Mueck työssään.

Kiersin museon opasryhmän mukana ja teokset avautuivat aivan toisella tavalla, kun niihin liittyi tarina. Australiassa syntynyt ja nykyään Englannissa asuva Mueck ei halua selitellä teoksiaan, vaan toivoo, että jokainen luo oman tulkintansa.  Aivan oikein, mutta opas auttoi näkemään puolia, jotka olisivat muutoin jääneet huomaamatta. Kaikki teokset kuvaavat elämää, syntymän hetkestä aivan kuoleman portille asti.

Ron Mueck: Couple under an Umbrella / Pariskunta varjon alla (2013)

Sisääntuloaulassa on keski-ikäinen pariskunta aurinkovarjon alla,  Couple under an Umbrella (2013). Mitä katson ensimmäiseksi? En niinkään miestä, vaan naista, jonka vartalo on realistisesti kuvattu jo hieman riippuvaksi. Selvästikin he tuntevat toisensa hyvin ja läheisyys on luonnollista. Naisella on vihkisormus, miehellä ei. Opas vertasi teosta Pietàan, jossa Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta Jeesusta. Motiivia ovat käyttäneet monet, kuuluisin versio on Pietarinkirkossa oleva Michelangelon Pietà. Naisen sininen uimapuku ei olekaan vain hieman tylsä ja vatsamakkaroita peittävä konservatiivinen valinta, vaan Neitsyt Mariaan taiteessa yhdistetty sininen.

Zoomaus kohteeseen Couple under an Umbrella.

Hmn, mitä tästä pitäisi ajatella? Pariskunnan nainen on kuin äiti ja mies palvottu poika? Oppaan mielestä kyseessä on syvää rakkautta, mutta yhtä hyvin nainen voi olla aivan kypsynyt passaamaan miestään ja hautoo elämänmuutosta. Tai seuraavaksi hän kumartuu suutelemaan miestä. Who knows?

Ron Mueckin työskentelymenetelmä on monivaiheinen eri vedoksineen ja kerroksineen.

Teos on luonnollista kokoa suurempi. Mielenkiintoista ei ole mielestäni se, kuinka hyvin Mueck on pystynyt toteuttamaan varpaankynnet tai turvonneen sormen, vaan se, minkä hetken hän on päättänyt vangita teokseensa.

Ron Mueck: Mother and Child / Äiti ja lapsi (2001-2003). Taustalla minun lapseni Kirre.

Seuraavaksi vuorossa on äiti ja lapsi, Mother and Child, tarkemmin vastasynnyttänyt, uupunut ja poissaolevan oloinen äiti ja vielä kinainen lapsi, joka on napanuoralla kiinni istukassa.

Tätä kuvakulmaa ei yleensä vangita edes perhekuviin, saati taiteen ikiaikaisiin äiti-lapsi -potretteihin. Äiti on vielä jännittynyt, fyysisten ponnistusten häkellyttämä, eikä onnellisesti läsnä lapselleen. Lapsi on uuden edessä, jo ulkona kylmässä maailmassa, mutta vielä napanuorassa kiinni. Mielestäni teos toi eniten esiin synnyttämisen rajun fyysisyyden, vaikka toki siitä voi hakea myös oppaan esittämän tulkinnan, että lapsi ei ehkä ole tervetullut.

Ron Mueck: Man in a Street (1997)

Syntymästä siirryimme kuolemaan, käpertyneeseen vanhaan mieheen, Man in a Street. Tämä teos ei puhutellut minua ollenkaan. Ehkä se on niin vieras tilanne, että joku istuisi ja odottaisi kuolemaa, ettei siihen osaa liittää mitään omia tunteita.

Ron Mueck: A Girl / Tyttö (2006)

Seuraavaksi meille esiteltiin valtaisa vauva, ruttunaamainen tyttö, A Girl, joka on puskenut itsensä juuri läpi synnytyskanavan. Tämä oli hätkähdyttävä piirteissään, mutta jäi taas kosketuspinnassaan ison vauvanuken tasolle. Yksinkertaisesti liian iso minulle. A Girl tuntui kyllä kiinnostavan muuta yleisöä mikäli yhteiskuvat toimivat mittarina.

Farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan pukeutunut nuori, tummaihoinen mies, Youth (2009) ehkä Lontoosta, katsoo hämmentyneesti kylkeään, josta vuotaa verta. Teos on noin kolmasosa luonnollisesta koosta ja siksi sen symboliarvo nouseekin vahakuvia suuremmaksi. Oppaan mukaan Mueck ehkä haki yhtäläisyyttä epäilevään Tuomaaseen, joka uskoi Jeesuksen ylösnousseen vasta, kun sai koskettaa Jeesuksen  haavoja.

Youth oli mielestäni toisaalta poliittinen teos – oliko Jeesus musta – ja toisaalta kovin yksityinen kuvaus nuoresta, joka on uskonut omaan kuolemattomuutensa ja nyt on ihmeissään siitä, miten hänelle on näin käynyt.

Ron Mueck: Spooning Couple / Pariskunta lusikassa (2005)

Pariskunta lusikassa, Spooning Couple (2005), voisi olla ihana hellyyden manifesti, mutta ei. Molemmilla on silmät auki, uni ei tule, oletetaan, että heillä on huolia. Katson tarkemmin, mistä tämä tulkinta tulee. Mitä naisen pitäisi tehdä toisin, mitä miehen? Jos mies kietoisi käden naisen ympärille ja sulkisi silmänsä, tilanne olisi kovin toinen. Mielikuvitus oikein pulputtaa tarinoita tästä parista. Impotenssi, pettäminen, huolet, mies on humalassa, nainen ei halua – ihan mikä tulkinta vain on yhtä oikea!

Ron Mueck: Woman with Shopping / Nainen ostoksineen (2013)

Ron Mueck on kuulemma kovin introvertti ihminen. Taiteilijoiden tavoin hän tarkkailee jatkuvasti ympäristöään. Woman with Shopping -teoksen innoittaja oli vain lyhyt hetki, jonka Mueck sattui näkemään bussin ikkunasta sen pysähtyessä liikennevaloihin. Mueck nopeasti luonnosteli aiheen bussilipun taustalle.

Jälleen, miksi hän valitsi juuri hänet, miksei naisen vieressä seissyttä ihmistä, kuka lieneekään? Ostoksilta todennäköisesti kotiin kiirehtivän naisen osa on jälleen vaativa. Voi vain kuvitella, millaista on kantaa kahta täyttä muovikassia kauppatavaraa ja samalla pitää vauvaa takin sisällä rinnan päällä. Kuvittelen aidon tilanteen mielessäni, kun Mueck on istunut lontoolaisen punaisen bussin yläkerrassa ja sateisena, pimeänä iltana katsahtanut ulos ja nähnyt naisen. Vieressä on seurue matkalla teatteriin, toisella puolella liituraitamies kantaa vain iPad-koteloaan kainalossa. Teoksen äiti kannattelee itseään, lastaan ja ostoksiaan ja varmaan koko perhettään. No, loput annan sinun kuvitella itse.

Ron Mueck: Mask II / Naamio II (2002)

Näyttelyn päättää Ron Mueckin oletettu omakuva. Se on pelkkä lappeellaan oleva pää tai paremminkin naamio, sillä päästä puuttuu sisus ja takaraivo. Taiteilija on aina taiteilija, joka hakee tahtomattaankin tauotta virikkeitä ympäristöstään, silloinkin kun silmät ovat kiinni ja voisi olettaa Mueckin nukkuvan. Joskus on myös esitettävä taiteilijaa, vaikka rooli tuntuisi tyhjältä kuorelta, on se vedettävä.

Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen näyttely, josta sain paljon enemmän irti opaskierroksen ansiosta. Kiinnostavaa oli myös tutustua materiaaliin, jossa kuvataan itseoppinutta Mueckia työssään. Näyttely on avoinna 16.10.2016 asti.

Tampereella on monia Museokortti-kohteita, mutta päivän toiseksi kohteeksi valikoitui uudistettu Lenin-museo. En ole siellä aiemmin käynyt, joten en tiedä, onko museon henki vuosien varrella muuttunut. Nyt asiallisen historiallisen materiaalin lomassa oli aineistoa, joka olisi voinut olla lainassa Leningrad Cowboysilta, esimerkiksi koontivideolla todettiin Stalinin sanoneen, että kyllä kansakunta itsenäisyyden ansaitsee, kun osaa tehdä näin hyvää mustamakkaraa!

Museoasiakas kuvautti itsensä Leninin kanssa. Hieman tuli mieleen, olisiko Ron Mueck voinut tehdä tämän Lenin-nukenkin.

Museo on pieni, mutta materiaali toi kyllä selvästi Leninin ja Suomen yhteyden esille. Museo sijaitsee Tampereen työväentalossa, jossa Lenin ja Stalin ensi kerran kohtasivat. Aika käsittämätöntä! Museossa on tiiviissä paketissa pikakurssi Suomen itsenäisyyden ensihetkiin sekä myöhempiin vaiheisiin suuren ja mahtavan Neuvostoliiton naapurina. Asioiden käsittely on objektiivisen oloista ja painopiste uudessa näyttelyssä enemmän Suomen historiassa kuin V.I. Leninin elämässä. Erinomainen kohde Suomi 100 -hengessä!

Lenin-museo on Museokortti-kohde.

Loppuun voisin todeta, että olen iloinen jokaisesta Museokortti-vierailustani. Aina olen jotain oppinut ja useimmiten myöskin saanut koskettavia elämyksiä. Aion vinguttaa korttia vielä monta kertaa tämänkin vuoden aikana!

P.S. Museokortin olen maksanut itse.

Päivitys kesä 2020: 

Lue myös: Aikamatka pumpulissa – arjen historiaa Tampereella – Finlayson 200 vuotta