Juha Jokela: Sumu Kansallisteatterissa – kansakunnan katoava minä

Sumu ensi-illassa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 14.9.2016

Sumu ensi-illassa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 14.9.2016

Komediaa Suomen Venäjän-kaupasta, tai kuten Juha Jokelan keskiviikkona ensi-iltansa saaneen Sumun alaotsikko näytelmän määrittelee: itsesensuurikomedia. Jokelan aihepiirinä on taas liike-elämä ja etiikan ja kaupankäynnin suhde. Tapahtumapaikkana on toimisto, joskus ministeriö, taustalla laboratorio. Näyttämöllä pukumiehiä ja jakkupukunaisia ja yksi villatakki-idealisti. Komedia näytelmä ei ole ainakaan perinteisessä, ääneen hekottavassa merkityksessä. Kun käsikirjoittaja-ohjaaja Jokela kertoi näytelmästään toukokuun lopussa Bloggariklubin osanottajille, hän korosti, että komedia on hänelle enemmän näkökulma, vino kulma asioihin. Teatterin komediakäsitystä hän piti usein aika vanhanaikaisena, eli komedian merkki annetaan selvästi: nyt sopii nauraa. Itse hän halusi enemmän pohtia sitä, voisiko komedia syntyä myös siitä, että älykkäät, tiedostavat, huumorintajuiset henkilöt ajautuvat mahdottomuuksiin. Juuri tästä Sumussa on kysymys. Aivosumuun päätyy aivotutkijoiden yritystoiminnan tie.

Otaniemen kylmälaboratorion kasvattien start up -yritys Somnimag tähtää huipulle. Yrityksen huippuinnovaatiolla, MGD-nimisellä aivojen kuvantamislaitteella on merkittäviä lääketieteellisiä hyödyntämismahdollisuuksia. On vain avattava markkinat. Ministerin (Katariina Kaitue kovin Lenita Toivakan näköisenä) kannustamana, myös rahallisesti, Somnimag päättää tähdätä Venäjälle. Varoittajia on, ja pian tutkijat joutuvat toteamaan, että enää ei toimitakaan mukavien venäläiskollegojen kanssa, vaan liikutaan markkinoilla, joilla on omat pelisääntönsä.

Kuva Kansallisteatteri/Stefan Bremer

Toimiston jääkaapissa on monta pulloa vodkaa. Kuva Kansallisteatteri/Stefan Bremer

MGD on Taiston (Jani Karvinen) keksintö ja saavutus. Taisto on ensisijassa tutkija, ja aktiivinen ja suorapuheinen Venäjän nykyhallinnon kritisoija. Hän suhtautuu alunperinkin epäilevästi Venäjään kauppakumppanina, ja vain sopimuksen tiukat Krimin alueeseen liittyvät rajaukset saavat hänet myöntymään. Olli (Timo Tuovinen), Taiston opiskelukaveri ja kämppis on yrityksen toimitusjohtaja, tasapainoilija, joka vannoo yrityksen sokkelin merkitykseen – yhteishenki yrityksessä on tärkeintä ja sitä Olli yrittää luoda ja pitää yllä. Siinä missä Taisto kritisoi näennäisen pelottomasti suomalaista ministeriä tai heittää ilmaan uhkauksia Putininkin suuntaan, Olli käpertyy pelosta. Ja kun pelkää, ei ajattele kirkkaasti. Pelko ja kyyristely ja Sumun alaotsikko itsesensuurikomedia vievät ajatukset suomettumiseen . Enemmän kuin Venäjästä Sumussa on kyse Suomesta, maasta, jossa osataan olla pelokkaita ja tarvittaessa unohtaa etiikka ja omat arvot. ”Tehdään projekti pois alta ja ajatellaan etiikkaa vasta sen jälkeen.” Näin ainakin Olli haluaisi.

Somnimagin kolmas osakas on Jone (Kari Ketonen), jolla ei ole tutkijataustaa, eikä myöskään periaatteellisia ongelmia kiertää EU-pakotteita. Hänen tehtävänsä on myydä tuotetta ja sen hän on valmis tekemään, noin periaatteessa hinnalla millä hyvänsä.

Toukokuisella Bloggariklubilla Juha Jokela kertoi, miten lähtökohdat näytelmälle olivat hyvin omakohtaisia. Ukrainan kriisi oli hänelle itselleen ja hänessä jäljellä olevalle idealismille iso järkytys. Hän oli samastunut voimakkaasti Maidan-aktivisteihin, ja Krimin tapahtumien jälkeen hänen piti miettiä omaa suhdettaan naapurimaahan.

Jokelan tyyliin Sumu perustuu vahvalle ja runsaalle dialogille. Teksti juoksuttaa näkyviin Venäjän viime vuosien tapahtumat, opposition kohtelun, Ukrainan kriisin, totuuden manipuloinnin ja muuntumisen tarinoiksi, mutta myös filosofisen pohdinnan ihmisen minästä ja venäläisestä sielusta.

Timo Tuominen tekee hienon roolityön hajoavana toimitusjohtajana, mutta hienoa tekee muukin näyttelijäryhmä. Kuva Kansallisteatteri/Stefan Bremer.

Timo Tuominen tekee hienon roolityön hajoavana toimitusjohtajana, mutta hienoa työtä tekee muukin näyttelijäryhmä. Kuva Kansallisteatteri/Stefan Bremer.

Näyttelijätyö on kautta linjan kiitettävää. Timo Tuominen, Jani Karvinen Taistona ja Kari Ketonen luovat kaikki uskottavat ja tarkat roolityöt. Kukaan heistä ei lipsahda sopimattomasti komiikan koulun väärälle puolelle. Kun onneton Olli kehityskeskustelutilanteessa irrottaa kömpelöllä käytöksellään yleisöltä Sumun rämäkimmät naurut, pysyy tämäkin kohtaus linjassa. Komedia on vain vire, ei puhuri.

Ensi-iltayleisöä

Ensi-iltayleisöä

Näytelmänsä itse ohjannut Jokela käyttää suurta näyttämöä hyvin ja harkitusti. Sumu on kuitenkin intiimi muutaman näyttelijän näytelmä, joka olisi toiminut vähintään yhtä hyvin myös pienemmällä näyttämöllä. Ja ainakin kakkosparven sinällään hyviltä paikoilta tihrutessa olisi paljon mieluummin kuunnellut hienoa tekstiä vähän lähempää, vaikkei mitään ongelmia kuuluvuudessa ollutkaan.

Toukokuun lopussa, kun Sumun harjoitusprosessi oli jo pitkällä, Jokela antoi kaksoisroolilleen käsikirjoittajana ja ohjaajana julman lähtökohdan: ”Kohtauksen pitää toimia. Jos se ei toimi, vika on joko käsikirjoituksessa tai ohjauksessa.” Hän kertoi myös kollegiaalisesta hengestä, jossa saman ikäluokan ohjaajat (ja käsikirjoittajat) antavat toisilleen kritiikkiä jo ennen ensi-iltaa. Kristian Smeds, Mika Myllyaho, Minna Laiho olivat hänen mainitsemiaan kollegakritiikin antajia, ja erityisesti Jokela mainitsi Pasi Lampelan ja hänen antamansa ”lekahoidon”. Sumu olikin jo ensi-illassa hyvin valmis ja hiottu. Vain vähän enemmän hengitystä ja henkeä siihen olisin alkupuolelle kaivannut.

Kirsi kuvaa Juha Jokelan videoviestiä Kirsin Book Clubin seuraajille. Kuvan otti Tuija Takala / Tuijata-blogi

Kirsi kuvaa Juha Jokelan videoviestiä Kirsin Book Clubin seuraajille. Kuvan otti Tuija Takala / Tuijata-blogi

Olimme Kirsin kanssa Sumun ensi-illassa, jossa myös kokeiltiin vaikkapa Kansallisteatterin Facebook-sivuilla livekommentointia facebookiin sekä vloggausta Kirsin Book Clubin somekanavissa.

Tässä Kirsin ajatuksia näkemästään:

Ihailen sitä, että Juha Jokelalla on näkemystä eikä hän arkaile tuoda sitä selkeästi julki. Hän sanoo avoimesti, että ei pidä Putinista, eikä hyväksy hänen politiikkaansa. Sumun tekstissä hän kuitenkin yrittää parhaansa mukaan katsoa asiaa myös toiselta kantilta, miten venäläiset kokevat maansa ja sen kollektiivin sieluntilan. Hän tuo sen myös pragmaattisesti arjen tilanteisiin. Jos vaakakupissa on yrityksen menestys tai ylipäätänsä pystyssäpysyminen, voiko pikkiriikkisen tinkiä omista periaatteistaan, jos se mahdollistaa palkanmaksun työntekijöille? Voiko virkamiehen lahjoa, jos se on ainoa tie päästä vaikuttamaan päättäjiin? Voiko Krimin valloituksen unohtaa, jos se on ehtona kolmen miljoonan euron kaupan tilausvahvistukselle?

Sumun dialogi on taitavaa ja jopa riemastuttavaa. Asioita sanotaan suoraan, mutta silti niihin jää tasoja katsojan poimittavaksi. Nautin siitä, että näyttelijät olivat ajoituksessaan niin taitavia. Sanallinen ilotulitus osui kohdalleen aivan just eikä melkein, ei pienintäkään rimanalitusta!

Sumun loppukiitokset Suurella näyttämöllä.

Sumun loppukiitokset Suurella näyttämöllä.

Ennen esitystä Juha kertoi olevansa sopivan jännittynyt ja oikeastaan huolestunut vain siitä, jos esityksen tekniikka pettää. Hän oli soittanut kaikille näyttelijöille vielä esityspäivänä ja oli luottavainen. Aivan oikein, sillä esitys oli erittäin valmiin oloinen jo ensi-illassa. Kerrankin on vaikea nostaa yksittäistä näyttelijää ylitse muiden, sillä tämä oli ensemblen riemuvoitto. He tekivät saumatonta tiimityötä, niin yrityskoplan miehet kuin naisministeritkin. Larissaan (Elene Spirina) ihastuin myös. Kaikille voisin sihauttaa fiktiivisen oluen, kuten näytelmässä onnistumisen hetkellä tehdään!

Sumu – Itsesensuurikomedia Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Jokela. Lavastus Teppo Järvinen. Pukusuunnittelu Tarja Simonen. Valosuunnittelu Max Wikström. Äänisuunnittelu Tommi Koskinen. Videosuunnittelu Timo Teräväinen. Dramaturgi Minna Laiho. Rooleissa Timo Tuominen (Olli), Jani Karvinen (Taisto), Kari Ketonen (Jone), Elena Spirina (Larissa), Katariina Kaitue (Hannele), Jukka-Pekka Palo (AP), Karin Pacius (Anna-Maija), Ria Kataja (toimittaja, videolla ja äänenä). Ensi-ilta 14.9.2016.

Airi ja Kirsi

Airi ja Kirsi esityksen jälkeen.

Kommentit
  1. Sanna

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *