Turun Kirjamessujen finaalin nostot ja kiitokset (su)

Otavan lukupiirissä Enni Mustonen: Ruokarouva
Kirjailija Enni Mustonen kertoi vuolaasti suositusta Sivustakatsojan tarinoita -kirjasarjastaan Otavan lukupiirissä.

Kirjailija Enni Mustonen ja Myöhäisromantiikot-lukupiiri.

Loistavat syysvärit hehkuivat sunnuntaiaamuna Turussa, kun suuntasimme kirjamessujen päätöspäivään. Hyvä, että olimme malttaneet tulla messuille heti aamusta vaikka sää houkuttelikin ulkoreippailuun, sillä Otavan lukupiirissä oli räiskyvä viihdekirjailija Enni Mustonen a.k.a. filosofian tohtori Kirsti Manninen. Hän suorastaan pulppusi taustoja ja yksityiskohtia Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta.

Taiteilijaperheiden elämää palvelusväen katsantokannasta esittelevä sarja sai alkunsa, kun Enni tutki Topeliuksen historiaa ja mietti, kuka ihmeen Irene esiintyy muistiinpanoissa. Kyseessä oli oikeasti elänyt nainen, jonka Topelius oli palkannut perheensä palvelijaksi. Enni sai idean tuoda nämä luottopalvelijat, taiteilijaperheiden tukijalat, näkyviksi. Eipä aikaakaan, kun Ennillä oli esittää Otavan kustannusjohtaja Jaana Koistiselle viiden kirjan synopsis. Lukupiirissä kuulimme, että sarjaan saattaa tulla kuudeskin osa.

Enniä kuunnellessa syntyi tunne aivan käsittämättömästä tuotteliaisuudesta.  Sarjan aikana tutustutaan mm. Topeliuksen, Edelfeltin ja Sibeliuksen hushålleihin. Kirjoissa näille tunnetuille ihmisille ei tapahdu mitään, mitä heille ei oikeasti ole tapahtunut ja useimmiten he sanovat lauseita, mitä he ovat oikeasti sanoneetkin. Enni ei tietenkään tiedä, mitä nämä taiteilijat ovat ajatelleet, mutta luomansa päähenkilö Idan mietteet ja tunteet hän tietää.

Koko sarja on ollut myyntimenstys. Enni/Kirsti sanoi uskovansa tarinan voimaan, ensin pitää saattaa ymmärrys ja sitten vasta faktat alkavat kiinostaa.

Olen ylpeänä viihdekirjalija. Jos kirjoistani syntyy oivalluksia Suomen historiasta, niin hienoa! Enni Mustonen

Totesimme, että Paimentyttö, Lapsenlikka, Emännöitsijä ja Ruokarouva pitää laittaa ihan historian kuvauksensa vuoksi lukulistalle.

Riku Korhonen: Emme usko enää pahaan
Riku Korhonen totesi, että hän ei koe miehenä olemista mitenkään hankalana.

Riku Korhonen totesi, että hän ei koe miehenä olemista mitenkään hankalana.

Nora Varjama haastatteli kirjallisuutemme kentässä jo paikkansa vakiinnuttanutta Riku Korhosta tämän uusimman romaanin Emme enää usko pahaan tiimoilta. Kirja lähtee liikkeelle päähenkilö Eeron ryhdyttyä suunnittelemaan avioliittonsa tuoreuttamista vaimonryöstöllä hyvän ystävänsä Larin avustamana. Vaimonryöstö-idea pohjaa ikiaikaisiin myyttisiin kertomuksiin, joista on aikojen kuluessa syntynyt loputon määrä variaatioita. Riku on jo 90-luvulta lähtien seurannut amerikkalaista miesliikettä, joka pyrkii voittamaan takaisin primitiivisen maskuliinisuutensa. Tällaista ajatusmaailmaa heijastellen keskenään kovin erilaiset ystävykset ryhtyvät tuumasta toimeen, eikä kaikki sitten menekään suunnitelmien mukaisesti. Lavalta välittyi kuva monipuolisesti kiinnostavasta romaanista: mies, avioliitto, ystävyys, ristiriidat ainakin tuntuvat nousevat teemoina esiin. Lukulistalle eli blogipostaus tulossa!

Katarina Baerin ja Terhi Rannelan kirjat natseista
Katarina Baer

Katarina Baer

Lukulistalle pääsevät myös Katarina Baerin He olivat natseja ja Terhi Rannelan Frau. Katarina Baer on tutkinut saksalaisia arkistoja ja löytänyt isovanhempiensa tarinan. Hänen isoisänsä oli liittynyt kansallisosialistiseen puolueeseen jo 1920-luvulla. ”Isoisä oli pieni ratas natsien isossa koneistossa.” He olivat natseja -kirjasta ja muutamasta muusta tapahtumasta messuilla lisää erillisessä jutussa Saksasta messujen teemamaana (ilmestyy lähipäivinä).

Terhi Rannela

Terhi Rannela

Terhi Rannela kertoo natsiupseeri Reinhard Heydrichin lesken Linan tarinan. Terhi kertoi löytäneensä aiheensa aivan sattumalta museosta Prahassa. Myös Teurastajaksi kutsuttu Heydrich kuului aivan natsieliitin ytimeen. Hän on jäänyt nimenä vieraaksi, koska kaatui jo keväällä 1942. Linan elämäntarina sivuaa myös Suomea, sillä hän asui 60-luvulla vuoden Suomessa avioituttuaan Otto Mannisen ja Anni Swanin pojan, Intimiteatterin perustajan, teatterinjohtaja Mauno Mannisen kanssa. Neljästä kirjoitusvuodesta kolmen ajan Terhi Rannela näki Lina Heydrichin hahmon hyvin mustavalkoisena. Hänestä löytyi kuitenkin myös inhimillisiä piirteitä. Avioliitossaan hän oli yksinäinen kuin soittamaton viulu seinällä, sillä kymmenen ensimmäisen avioliittovuoden aikana Reinhard Heydrichia ei juuri kotona näkynyt. Sodan jälkeen Lina muutti kotisaarelleen Fehmarnille ja ryhtyi pitämään majataloa. Linan omin sanoin, nyt hänen elämällään oli taas tarkoitus.

Latvian kansallisaarre Rainis

Käydessämme Latvian uudessa, upeassa kansalliskirjastossa Rigassa, kysyin kirjastovirkailijoilta, mitä latvialaista luettavaa he suosittelisivat. Ensimmäisenä nousi Rainis, Sibeliuksen aikalainen, jonka pyrkimyksenä oli saada latvian kieli tasa-arvoiseen asemaan Latviassa. Hänen lapsuudessaan ei esimerkiksi voinut käydä koulua latviaksi. Hänen valtavasta runo- ja näytelmätuotannostaan on viimeinkin käännetty ensimmäinen teos suomeksi, kääntäjinä Mirja Hovila ja Marja Leinonen. Se pysyy joka muuttuu on kokoelma Rainiksen runoja, näytelmiä ja kirjeenvaihtoa.

Mirja Hovila ja Latvian kansallisrunoilijan ensimmäinen suomennos.

Mirja Hovila ja Latvian kansallisrunoilijan ensimmäinen suomennos.

Mirja Hovila ja latvialainen kielitieteilijä Jana Šteinberga-Ranki valottivat Rainiksen merkitystä latvialaisille. ”Ei yhtään juhlaa vietetä, ettei Rainista siteerata”, totesi Jana. Rainiksen tekstit ovat niin puhuttelevia, että sekä vanhan itsenäisyyden, neuvostoajan että nykyisen itsenäisyyden valtiojohto on käyttänyt niitä, vaikka Rainis itse vastusti vallan rakenteita ja joutui viettämään vuosia maanpaossa.

Mirja kertoi, että Rainiksen kuvaileva kieli on haasteellista kääntää ja etenkin runomittojen säilyttäminen on ollut paikoin mahdotonta.

Runojen kääntämiselle on latviassa oma verbi atdzejot, suurin piirtein ’uudelleenrunoilla’. Vastaava on myös esimerkiksi saksassa ja norjassa, nachdichten, gjendikte. Siitähän juuri on kyse: runo kirjoitetaan uudelleen, tietenkin alkutekstiä ja tekijää kunnioittaen.” Mirja Hovila Rozentāls-seuran sivuilla.

Latvian ystävä kiittää merkittävästä kulttuuriteosta!

Satu Silvo ja Maija Itkonen

Kun omien messujen kohokohta oli lauantainen osallistumisemme Otavan lukupiiriin Juha Itkosen kanssa, niin toki halusimme kuulla myös Juhan vaimoa Maija Itkosta, nyhtökaurakonseptin kehittäjää. Samalla lavalla oli myös näyttelijä Satu Silvo, joka on jo vuosia puhunut kasvis- ja raakaravinnon puolesta. Hänenkin puolisonsa, kirjailija Reidar Palmgren, seisoi lavan reunalla. Reidarilta on ilmestynyt juuri teos nimeltään Kirpputori.

Satu Silvo ja Maija Itkonen

Satu Silvo  ja Maija Itkonen

Satu Silvo on koonnut Virpi Mellerin kanssa Silvoplee-teoksen, joka sisältää Sadun ruokafilosofiaa ja omia terveyskokemuksia raakaravinnon hyödyistä sekä tietenkin runsaasti reseptejä. Maija on työstänyt Nyhtökaura-kirjan Reetta Kivelän kanssa. Siinä annetaan ohjeita, miten nyhtökaurasta taiotaan niin arkiruokaa kuin herkkujakin. Tosin tällä hetkellä nyhtökauran saanti on vielä haasteellista, jokainen tuotantoerä katoaa kaupanhyllyltä alle tunnissa. Menestystuotteen luoja Maija kertoi itse olleensa aina kasvissyöjä ja lähteneensä kehittämään täydellistä proteiinilähdettä. Hänen poikansa olikin todennut, että äiti ei syö muuta lihaa kuin nyhtökauraa!

Kunniamaininta 1
Roman Schatz

Roman Schatz

Messujen positiivisiin yllätyksiin kuului saksalaissuomalainen Roman Schatz. Hän loihti Heli Laaksosen murrerunon kiehtovammaksi saksaksi lausuttuna. Hän haastatteli Wladimir Kamineria saksaksi ja simultaanikäänsi suvereenisesti kiinnostavimmat kohdat. Hän toimi loistavana moderaattorina Onnellisuus-keskustelussa sunnuntaina.

Kunniamaininnan haluamme antaa hänelle varsinaisesti toisesta syystä. Pyysimme häntä kuvaan ja Minna kertoi (saksaksi) olleensa kuuntelemassa Kaminer-keskustelua. Silloin Roman pyysi palautetta meiltä, hänelle täysin tuntemattomilta messukävijöiltä, siitä, miten hän oli meidän mielestämme selviytynyt käännöstyöstään. Todellisen ammattilaisen merkki, halu saada palautetta ja oppia!

Kunniamaininta 2 & sydämelliset kiitokset

Toinen kunniamaininta ja sydämellinen kiitos Turun messuorganisaatiolle, ennen kaikkea tiedotuspäällikkö Taina Pärkö-Luotoselle. Hänen palveluhalukkuutensa ja lämpimän ystävälliset viestinsä jo ennen messutapahtumaa ovat poikkeuksellisen ilahduttavia. Messukeskuksen valitsema lause siitä, että Turun Kirjamessuilla on sydän ei todellakaan jää sanahelinäksi, vaan todentuu niin Tainan työssä kuin pressikeskuksen henkilöissä (kiitos Myöhäisromantiikot-lukupiiriläisestä, joka latasit kännykkääni ja vahdit kollegan kenkiä).

Ihailtava on myös ohjelmapäällikkö Jenni Haukion aitoa läsnäoloa. Jenni oli kaikkialla, piti median avajaissanat, kävi kurkkaamassa JVG:n esiintymistä, pistäytyi meidän lukupiirissämme, tuli käytävillä lukuisia kertoja vastaan, tuli Kirjallisille treffeille ja suostui ties kuinka moneen yhteiskuvaan, antoi haastatteluja ja teki varmasti vielä paljon muutakin, mitä me emme tiedä. Ammattilaismitalit Jennille ja tiimille!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi kurkkaamassa, mitä ohjelmaa Jenni oli järjestänyt.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi kurkkaamassa, mitä ohjelmaa Jenni oli järjestänyt.

Jutun kirjoittivat Minna ja Kirsi


Lue myös nämä juttumme:

  • Kirjallista runsautta @Turun Kirjamessut (la 2016)
  • Loistava startti Turun Kirjamessuille (pe 2016)
  • Loppuhuipennus @Turun Kirjamessut (su 2015)
  • Dekkareita ja ihmisiä @Turun Kirjamessut (la 2015)
  • Kirjalliset ladyt lavalla @Turun Kirjamessut (pe 2015)
  • Terveiset Turun Kirjamessuilta 2014
  • Riian upea kirjasto (sisältää tietoa Rainiksesta)
Kommentit
  1. Varpu Olsonen Varpu
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  2. Kirsi Hietanen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Arja
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *