HAM:in Tyko Sallinen – triptyykkini osa 2

Olen päättänyt tutustua Tyko Salliseen (1879–1955), vaikka mies vaikuttaakin erittäin vastenmieliseltä. Aloitin Helsingin Kaupunginteatterin Sallisen tyttärestä kertovasta näytelmästä Taju, joka oli triptyykkini ensimmäinen osa.

Kun näytelmän esittäminen loppui tammikuussa 2017, niin parin viikon päästä avautui HAM:issa Tuula Karjalaisen kuratoima näyttely Tyko Sallisen taiteesta. Todella harmillista, että näytelmää ja näyttelyä ei ajoitettu samanaikaisiksi, sillä ne täydentävät Sallis-kuvaa oivallisesti. Kolmas osa triptyykkiäni on Tuula Karjalaisen tuore kirja Tyko Sallinen, suomalainen tarina. Tietenkin kirja olisi pitänyt lukea ensiksi, mutta nyt vain sattui niin, että olen käynyt jo kahdesti katsomassa näyttelyn (eläköön Museokortti!) ja kirja on vielä osin lukematta. Siitä sitten triptyykin seuraavassa osassa!

Näyttelyn avauksena on K.K:n kuva Tyko Sallisesta vuodelta 1904 tekstikaneetilla Sallin – en.

Ajoitin ensimmäisen visiittini HAM:in näyttelyyn iltaan, jolloin Tuula Karjalainen veti näyttelyssä kierroksen. Aivan fantastista! Minä en ole mikään taiteentuntija, joten Tuula sai tarinointinsa avulla minut näkemään asioita, joita muutoin en olisi huomannut! Kuuntele Tuulan viesti Kirsin Book Clubille tästä!

Kuka sai olla taiteilija? Tyko Sallinen oli 1900-luvun alun suomalaisen taiteen kauhukakara, joka aiheutti kohua käytöksellään ja taiteellaan. Aiemmin Ateneum oli ollut sivistyneistön, ja ruotsinkielisten, taidekoulu, mutta Tyko oli ensimmäisiä ei-ylioppilaita ja suomenkielisiä, joita kouluun hyväksyttiin. Toki Tyko osasi ruotsia, sillä hän oli karannut kotoaan Haaparannasta jo 14-vuotiaana räätälioppilaana ja päätynyt Tukholmaan. Hänestä tuli Ateneumin kapinallisten eli Suruttomien johtohahmo. Hänen elämäntyylinsä oli stereotypistä boheemitaiteilijuutta, viinaa, naisia ja öykkäröintiä. Ajautuipa hän elämän mittaiseen riitaankin Akseli Gallen-Kallelan kanssa.

Tyko Sallinen: Silittävä räätälin kisälli,1905

Näyttelyssä on kolme selkeästi erilaista tilaa. Ensimmäisessä huoneessa on Tykon maisemamaalauksia ja omakuvia.

Tyko Sallisen Kuusia, 1911 oli Tuula Karjalaisen suosikkeja näyttelyssä

Tuula Karjalainen kertoi, että Sallisen maisemamaalaukset edustavat jälki-impressionismia ja ovat lähes kaikki maalattuja hänen ensimmäisen vaimonsa Mirrin kotimaisemissa Laatokan laitamilla. Maisemia on paljon, sillä Karjalassa ollessaan Sallinen oli tuottelias, siellä ei ollut Helsingin huvituksia eikä kapakoita.

Minulle Salliset maisemat näyttivät melko tavallisilta eli niissä ei amatöörikatsojalle näkynyt tunnistettavia erityispiirteitä.

Tyko Sallinen: Omakuva, 1911

Näyttelyssä on monta Tyko Sallisen omakuvaa. Vuoden 1911 maalauksessa on vielä herkkyyttä, mutta vuoden 1914 omakuvassa hän peittää kaiken herkkyyden vihamieliseen tuijotukseen. Omakuva krapulassa, myös vuodelta 1914puolestaan tuki hänen rakentamaansa boheemitaiteilijan kuvaa. Näyttelyssä on myös Jalmari Ruokokosken maalaama taulu hänestä ja Tykosta sekä Tykon omakuva iäkäämpänä, vuodelta 1942, nimeltään Hattu päässä.

Tyko Sallinen: Omakuva krapulassa, 1914.

Maisemista ja omakuvista siirrytään seuraavaan saliin, naisten huoneeseen. Mietinkin, miten paljon voi miehestä sanoa sillä perusteella, miten hän kuvaa naisia. Seiniltä katsoo monta Mirriä eli Tykon maalauksia vaimostaan, joka oli myös Ateneumissa opiskellut taiteilija. Mirri eli Helmi Vartiainen oli karjalaistyttö ja myös hänen Ateneumiin tulonsa oli poikkeuksellista, sillä siellä opiskelevat nuoret naiset olivat yleensä paremmista piireistä.

Tykon naisgalleria

Tuula Karjalainen sanoi suoraan, että oli valitettavaa, että Tyko ja Helmi menivät naimisiin. Hän aprikoi, mahtoiko pikaisen avioliiton motivaattorina olla Tykon saama stipendi vuoden oleskeluun sen aikaiseen taiteen paratiisiin eli Pariisiin. No, aviolliseksi paratiisiksi se ei muodostunut, mutta taiteellisia vaikutteita Tykolle, ja taiteilijabilettämistä, Pariisi tarjosi!

Tyko Sallinen: Mirri, 1909

Sallinen maalasi vaimostaan kuvia noin viiden vuoden ajan. Tiettävästi ensimmäinen oli vuodelta 1909, jossa Mirri katselee hieman hämmentyneenä. Sen jälkeisissä Mirri-tauluissa hämmennys on enemmän katsojan puolella, sillä ne vaihtelevat tunnelmaltaan todella paljon.

Tyko Sallinen: Äiti ja lapsi, 1910. Mallina Mirri ja esikoistytär Tirsu.

Äiti ja lapsi ja Rintalapsi, sama äiti ja sama lapsi muutaman kuukauden erolla maalattuina ja aivan eri tunnelma. Molemmat maalaukset ovat maalauksina upeita, mutta kylläpä on joko äidin päässä tai taiteilijan päässä notkahtanut muutamassa kuukaudessa. Tai molemmissa.

Pian oli Mirri taas raskaana ja Tyko antoi pienen esikoistytär Tirsun sisarelleen kasvattilapseksi Tanskaan, jonka jälkeen Mirri-äiti ja Tirsu-tytär eivät enää koskaan tavanneet. Tarina vaikuttaa meistä tänä päivänä aivan karmealta, varsinkin kun tiedämme, että Tyko vei myös toisen tyttärensä eli Tajun äidiltään. Siitä enemmän Taju-näytelmän jutussa.

Tuula Karjalainen muistutti, että aika oli toinen ja Tyko Sallisen lähteminen kotoaan 14-vuotiaana tai oman lapsen antaminen pois olivat siihen aikaan suhteellisen tavallisia tapahtumia. Vaimon ja äidin oikeuksia ei ollut, joten Mirrillä ei ollut asioihin mitään päätösvaltaa. Vaikka ottaisi minkä aikaperspektiivin tarkasteluun mukaan, niin ihan hirveä teko lapsen riistäminen äidiltään vastoin tämän tahtoa joka tapauksessa on. Historia ei osaa kertoa, mikä olisi voinut olla varsinainen syy. Mirri oli raskaana, mutta ympärillä oli paljon hänen huolehtivaa sukuaan. Joku julmuus on Tykon päässä täytynyt olla, sillä hän viilteli sekä  Äiti ja lapsi – että Mirri-maalaukset vuodelta 1909. Ne löytyivät vasta 1940-luvulla palasina ja ovat nyt taitavasti konservoituna esillä näyttelyssä.

Tyko Sallinen: Rintalapsi, 1911. Mallina jälleen Mirri ja Tirsu.

Naisten huoneessa on mukana myös palkittu Tukaattityttö, 1914 ja Saaren Anni, 1914, jonka Sallisen agentti Stenman ensin lahjoitti Ateneumiin, mutta josta se palautettiin kohun saattelemana parin viikon päästä takaisin. Sallisen taide oli uudenlaista ja avoimessa ristiriidassa aiempien koulukuntien kanssa. Hänen naiskuviaan haukuttiin alkukantaisiksi ja jopa puuttuviksi lenkeiksi apinoiden välillä. Aiemmin olikin maalattu enimmäkseen kauniita pohjoismaisen rodun naisia, mutta Sallinen maalasi karjalaisia, jotka edustivat mongolirotua, vieläpä heidän rotupiirteitään korostaen.

Tyko Sallinen: Saaren Anni, 1914, ei kelvannut Ateneumiin. Se myytiin vuonna 2015 Bukowskilla, hinta 25.000 euroa.

Kun näyttelyssä siirtyy naisten luota seuraavaan saliin, jäävät kirkkaat värit taakse ja synkkyys ottaa useimmissa teoksissa vallan. Yksityiselämässä Tyko ja Mirri olivat eronneet ja Tyko hakenut pienen Tajun mukaansa. Hän asui Tajun kanssa Krapulassa, Jalmari Ruokokosken asuttaman Humalan naapurissa Hyvinkäällä. Molemmat kuuluivat ”Marraskuun ryhmään”, Sallinen sen johtohahmona, jonka teokset loivat juuri itsenäistyneen Suomen uutta kuvastoa.

Tyko Sallinen: Jytkyt, 1918. Pahoittelen kuvan tasoa, sillä tausta heijastuu maalauksen lasista.

Syntyi sarja maalauksia, joiden kattonimet olivat Jytkyt, Hihhulit ja Tappelu. Hihhuleita on noin parikymmentä maalausta, Jytkyistä kuuluisin on Piruntanssi, 1918. Taas oppi, sillä minä luulin jytky-sanan olevan ihan Timo Soinin oma keksintö!

Tyko Sallinen: Piruntanssi, 1918.

Näiden teosten rinnalle on näyttelyssä nostettu myös Sallisen naisten taidetta. Helmi Vartiaisen muutama maalaus, samoin Tirsun kuvittamia lastenkirjoja ja Tajun maalauksia.

Sallisen vanhimman tyttären Tirsun, joka sai Tanskassa uuden nimen, eli Eva Sallisen kuvituksia.

Taju Sallisen Nikkilän mielisairaalassa maalaama akvarelli, 1962.

Millainen mies sitten oli Tyko Sallinen? Jos Taju-näytelmä näytti hänestä vain hirviömiehen sekä aviomiehenä että isänä, niin HAM:in näyttelyssä kuva laajenee, mutta ei henkilön suhteen kyllä parane. Hän vaikuttaa äärimmäisen kompleksiselta ja itsekeskeiseltä mieheltä. Hän olikin sanonut, että jos joku haluaa tilata häneltä muotokuvan, niin voi olla varma, että kuvassa on paljon Sallista. Monipuolisena taiteilijana häntä täytyy arvostaa, etenkin uuden luojana, rajojen rikkojana.

Huomaan kuitenkin katsoessani toista Äiti ja lapsi -maalausta vuodelta 1929, jossa on Sallisen kakkosvaimo Katarina pienen Tirsi-vauvan kanssa, olevani pahoillani, että toinenkin nainen on joutunut Tykon pauloihin ja perustanut hänen kanssaan perheen.

Tyko Sallinen: Äiti ja lapsi, 1929

Näyttely on avoinna HAM:issa 27.8.2017 asti. Kannattaa käydä tutustumassa minun kuviani paljon laajempaan näyttelyyn. Ja kannattaa lukea Tuula Karjalaisen Tyko Sallinen -kirja ennen näyttelyvierailua. Siihen tartun seuraavaksi, lukeakseni enemmän tarinoita taiteen takaa ja suhteutettuna siihen aikaan, jolloin ne ovat maalattu!


Lue myös

 

Kommentit
  1. Pirjo Elsner
    • Avatar photo Kirsi Ranin
  2. riitta k
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *