Kirkan keikalla Helsingin Kaupunginteatterissa

Matti Laine: KIRKA – Surun pyyhit silmistäni
Ensi-ilta 2.2.2017 Peacock-teatterissa
Kirkan roolissa Heikki Ranta
Kuva © Tapio Vanhatalo

Moni tuttu oli jo nähnyt Helsingin Kaupunginteatterin Kirka-musikaalin ja kertonut pitäneensä siitä. Niinpä olimme mieheni ja tyttäreni kanssa positiivisin odotuksin Peacock-teatterin täpötäydessä katsomossa lauantai-iltana 1.4.2017.

Musikaali tärähti käyntiin energisesti ja välittömästi oli selvää, että Babitzinin veljeksiä, Kirkaa ja Sammya esittäneet Heikki Ranta ja Sami Hokkanen, osaavat laulaa. Mitä pidemmälle musikaalissa edettiin, niin tuntui, että he lauloivat jopa paremmin kuin rooliensa esikuvat. Ranta ja Hokkanen kannattelivat koko musikaalia, samoin kuin edelleen upealta kuulostavat Kirkan hittibiisit.

Tässä syntyy Kirkan ensimmäinen hitti ”Hetki lyö”, jota studiossa kuuntelevat Danny (Jon-Jon Geitel) ja Jaakko Salo (Rauno Ahonen)
Kuva © Tapio Vanhatalo

Yleisö oli suurelta osalta noin kuusikymppisiä pariskuntia, jotka muistavat Kirkan huippusuosion vuodet. Minä olen sen verran nuorempi, että toki muistan Kirkan ja tunnen hänen hittinsä, mutta hän on kuitenkin ollut hieman liian vanha fanitettavaksi. Mielenkiintoista oli havaita, että kaksikymppinen tyttäreni tunnisti vain Sammy Babitzinin Daa-da, daa-dan, eikä ollut Kirkasta kuullutkaan.

Hetki lyö, viime hetki lyö
Kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan
Hetki lyö, meille hetki lyö
En vaan päivää seuraavaa mä tiedä
Milloin kohdataan

Tarinassa käydään Kirkan elämää läpi keskittyen eniten uran alkuvuosiin, vaikka vuosissa edetäänkin aina Surun pyyhit silmistäni -kappaleen levytykseen vuonna 1988 asti. Alussa ollaan vielä tähteydestä haaveilevia nuoria, mitä Sammy edellä, sitä Kirka hitaasti perässä. Sammy auttaa ja tuuppaa eteenpäin, ensin Remu Aaltosen ja sitten Dannyn hoteisiin. Huvittavaa oli havaita, että Danny on ollut Kirkankin takana, sillä edellinen laulajasta tehty musikaali, jonka olen nähnyt, oli Helsingin Kaupunginteatterin Katri-Helena ja siinäkin oli Danny roolissa.


Sammy Babitzinia esitti meidän näytöksessämme erinomaisesti Sami Hokkanen.
Kuva © Tapio Vanhatalo

Selväksi tulee, että Kirka tulee tiiviistä perheestä. Toki tiesin, että hänellä on venäläiset sukujuuret, mutta en tiennyt, että hänen kotikielensä oli venäjä. Musikaalissa nostetaan sitä venäläistä toiseutta, haukutaan ryssäksi, yhtä lailla kuin Remua manneksi. Kirkan isä on tiukka jäärä, äiti lempeä suurperheen emo. Lapsista vanhin Leo on kuollut pienenä, Sammy on varsinainen sählä, Muska symppis pikkusisko, Ykä ja Anna vain mainitaan ja Kirka on joka suuntaan mies, joka ei osaa sanoa ei. Hyvin pian syntyy kuva, että hän on kiltti ja sinisilmäinen mies, joka olisi tarvinnut Dannynkin jälkeen jonkun rehellisen managerin, joka olisi pitänyt hänen intresseistään huolta.

Kohtaukset vaihtuvat rivakasti, eikä punainen lanka aina pysy mukana. Aina kun näyttämöllä on vain muutama henkilö, niin tilanne toimii. Dialogit Sammyn ja Kirkan kesken ovat luontevia ja intensiivisiä, kemiat toimivat veljesten välillä. Kun laulunumeroihin on haalittu valtavan iso tanssijaporukka, niin fokus katoaa. Kirka hukkuu estradilla muun joukon sekaan, onneksi kuitenkin ääni kantaa yli kaiken turhan krumeluurin. Pahin esimerkki on Sopotin laulukilpailujen kohtaus, jossa pellemäisesti käyttäytyvä kapellimestari varastaa shown Kirkalta. Yleisö nauraa, mutta miten ihmeessä se liittyi tarinaan?

Heikki Rannan Kirka on vakuuttava.
Kuva © Tapio Vanhatalo

Heikki Ranta on roolissaan loistava. Hän kasvaa arasta nuorukaisesta tähdeksi, jonka herkkyys nousee vaikeuksien myötä jälleen pintaan. Hän on aidon oloinen, samoin kuin Sammy ja Muska (Raili Raitala) sekä Kirkan ensimmäinen vaimo Kikka Mikkola (Vappu Nalbantoglu), mutta lähes kaikki muut ovat jonkinlaisia karikatyyrejä. Näiden karikatyyrien vitseillä kalastellaan nauruja, mutta valitettavasti useimmiten mentiin alle minun rimani.

Sä surun pyyhit’silmistäni pois
Kuin totta olla kaunis uni vois
Mä kesken kiireen hellän hymyn nään
Vain siksi vielä uskon elämään

Parasta antia ovat laulut ja tyttäreni sanoikin kuvaavasti, että kyseessä ei oikeastaan ole musikaali, vaan show. Jos tarinankuljetuksen puutteet unohtaa, niin Kirka – surun pyyhit silmistäni on viihdyttävä ja suositeltava. Se avaa yhtä lailla Kirkan persoonaa kuin suomalaista musiikkimaailmaakin. Se myös herättää kiinnostuksen kuunnella Kirkan biisejä uudelleen tai kuten tyttärelleni, ihan ensimmäistä kertaa.

Kuuntelin kahvijonossa jutustelua, kun eräs nainen kertoi olleensa Sammyn hautajaisissa, kun kuka vain sai tulla kirkkoon ja toinen kertoi, että hänellä on aarteenaan tallella c-kasetteja, joihin on äänitetty Kirkan biisejä. Näille entisille ja nykyisille tosifaneille Kirka tarjoaa nautinnollisen illan, melkein kuin Kirkan keikan, sillä hiteistä vain yksi oli poissa, minne ihmeeseen oli jäänyt Varrella virran?

Kirre, Kirsi ja Martti Ranin Peacock-teatterissa 1.4.2017.

Rooleissa 1.4.2017 KIRKA – Heikki Ranta, Sami Hokkanen, Rauno Ahonen, Jon-Jon Geitel, Sari Haapamäki, Sofia Hilli, Ilkka Kokkonen, Petrus Kähkönen, Kai Lähdesmäki, Kari Mattila, Vappu Nalbantoglu, Unto Nuora, Emilia Nyman, Sami Paasila, Tiina Peltonen, Raili Raitala, Inka Tiitinen, Marjut Toivanen, Mikko Vihma, Sonja Arffman, Nomi Enckell, Jaakko Hellsten, Rosa Herpiö, Saara Kaskilahti, Paulus Kähkönen, Petteri Lassila, Vera Lillqvist, Taneli Läykki, Alvari Stenbäck

Ohjaus Kari Rentola

Käsikirjoitus Matti Laine

P.S. Lue Kirkaa esittävän Heikki Rannan kiva haastattelu Teatterikärpäsen puraisuja-blogista.

 


Muita arvioita kevään teatteriohjelmistoissa olevista näytelmistä:

 

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *