Pääsiäisen lukuvinkit – aamuksi, päiväksi, illaksi ja puoleksi yöksi

Mikä ihana pitkä viikonloppu edessä: säätiedotus ei lupaa ulkoilukelejä, tarpeeksi ison lammaspaistin voi panna uuniin muhimaan ja ostaa mämmiä niin että riittää useamminkin syödä. Sitten voikin keskittyä pääasiaan, nauttimaan hyvistä kirjoista. Tässä kirjojen ahmijoille, herkuttelijoille ja maistelijoille Kirsin Book Clubin kirjavinkit:

Parhaan ja vielä paremman kirjallisuuden ystäville

Pääsiäisen lukunautinnoksi ja lukuiltojen kirkkaudeksi koko lukupiirimme suosittelee Riitta Jalosen Kirkkautta. Luimme kirjan maaliskuun lukupiirikirjana ja peukutimme kirjalle täydet viisi tähteä.

Taidokas ja ehjä paketti. Mikään ei ollut irrallista. Ajatus kulkee täytenä ja kirkkaana eteenpäin.

Kirkkauden luki myös  Kirsin vetämä yrityslukupiiri, joka oli saanut Riitta Jalosen vieraakseen.  Yhtä innostunut oli vastaanotto tässäkin lukupiirissä:

Tiesin odottaa tätä. Kun lukee tietyn määrän kirjoja lukupiirissä, niin jossain vaiheessa meille tulee luettavaksi myös loistava kirja. Se tuli nyt. Kirkkaus.

Romantiikkaa rakastavalle

Romantiikan ja chic litin ystäville suosituksemme on Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia, vaikkei se kirjasta kirjoittaneen Kirsin mielestä olekaan niin selvä chic lit kuin aikaisemmat´. Parempanakin Kirsi kirjaa piti kuin Jojon aikaisemipa menestysteoksia. Se toi hänelle mieleen myös omia kokemuksia Englannin maaseudulta:

Parillisia ja parittomia oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Kirja nappasi heti alusta, yhteiskunnallinen ulottuvuus oli mielenkiintoista, pääparin lataus säilyi hyvin, sivuhenkilöt ja jopa koira olivat aidonoloisia. Brittifanina nautin autoretkestä läpi Englannin maaseudun, varsinkin kun teimme perheen kanssa road tripin suunnilleen samaa reittiä pitkin pari vuotta sitten. Me emme kyllä syöneet ollenkaan niin paljon kolmioleipiä kuin tässä kirjassa.

Historiaa haluavalle

Pääsiäisenä 99 vuotta sitten Tampereella käytiin veljessodan verisimpiä taisteluita. Anneli Kanto kuljettaa kirjassaan  Lahtarit lukijaa vuoden 1918 tapahtumissa, mukana taisteluissa, ruumiskasan hajuissa, siviilien peloissa ja jopa kuolettavasti haavoittuneen suomenhevosen ajatuksissa tavalla, joka ei jätä kylmäksi:

Anneli Kanto on kirjoittanut tärkeän romaanin, tärkeän varsinkin nyt kun hymistelemme kaikin mahdollisin tavoin itsenäisyytemme ylistystä. Vaikein askelin alkuun päästiin ja kuraiset, veriset jäljet jäivät pitkäksi aikaa. Lahtarit ei ole kummankaan puolella, ei meirän eikä noiren, mutta ihmisten, hevosten ja puiden puolella se on.

Sama aika ja tapahtumat ovat mukana Väinö Linnan Täällä Pohjantahden alla -trilogiassa. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Kirsi kuuntelee äänikirjana ja vuoroon lukee Linnan klassikkoa ja suosittelee samaa muillekin:

 …suosittelen Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäistä osaa ja varmaan kohta seuraaviakin, sillä luku-urakkani jatkuu. Kyllä tämä on osa jokaisen suomalaisen yleissivistystä ja ihmettelen, ettei tätä aikoinaan lukiossa vaadittu tai edes ehdotettu.

Paljon lyhyemmin, vähän kepeämmin mutta yhtä varteenotettavasti historian tapahtumia lähestyy Petri Tamminen pienessä mutta suuressa kirjassaan Suomen historia:

Hänen Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä ilmestynyt Suomen historia -kirjansa ei todellakaan ole mikään pönöttävä, kirjahyllyyn lukematta unohtuva juhlakirja. Kirjan kautta avautuu sadan vuoden historia kokoaan suurempina inhimillisinä muistoina ja sattumuksina.

Henkilöhistoriasta kiinnostuneille

Suomen 100 vuodesta Lenita Airisto on elänyt 80 vuotta ja molempien kunniaksi hän on kirjoittanut kirjan Elämäni ja isänmaani, jossa ison roolin saavat myös kuvat Lenitan elämän varrelta.

Elämäni ja isänmaani on todellakin Lenitan näköinen kirja! Olomuoto on kuin Voguen juhlanumero, kiiltävät muotilehden omaisesti taitetut kannet, ja sisällä yhtä paljon loisteliaita kuvia kuin tekstiäkin. Kirja pehmeine kansineen on upea ja aivan erilainen tuote kuin perinteiset elämäkerrat! Siitä voi nostaa hattua sekä Lenitalle että kustantajan panostukselle.

 

Oman sukunsa kipeään ja osin vaiettuun historiaan paneutui Helsingin Sanomien toimittaja Katarina Baer palkitussa kirjassaan He olivat natseja. Luimme kirjan Kirsin Book Clubin lukupiirissä ja se keskustelutti meitä vilkkaasti:

Katarina Baer on selvittänyt tutkivan journalistin sitkeydellä sukunsa vaiheita eri arkistojen ja rekisterien, aikalaisteosten, tutkimusten ja muistelmien ja erilaisten historiikkien avulla. Merkittävä lähde ovat olleet suvun säilyneet kirjeet, kaikkiaan noin 300 kappaletta. Korvaamattomana apuna on ollut myös Katarina Baerin isä, jolla on sama nimi kuin isällään. Isänsä kanssa Katarina mm. matkusti useamman kerran etsimään isoisän hautaa Italiasta, missä tämän sodan loppuvaiheessa kuoli italialaisen partisaanin luotiin.

Jännityksen ystäville

Alkuvuoden aikana Kirsin Book Clubin blogissa on arvioitu useampikin tänä vuonna ilmestynyt jännäri tai dekkari. Niiden joukosta eniten tähtiä sai Claire Macintoshin Annoin sinun mennä, jota Marja suositteli mm. näin:

Suosittelen kaikille mutta erityisesti niille jotka eivät ole perinteisten dekkareiden faneja. Kirjassa samanlainen tunnelma kuin Yle TV1 ohjelmassa Vera Stanhope tutkii. Jos pidät sarjasta, kannattaa lukea tämä kirja.

Pääsiäisen henkeen sopivaa

Uskonnosta ei kovin usein suomalaisessa fiktiossa kirjoiteta. Siksikin Terhi Törmälehdon esikoiskirja Vaikka vuoret järkkyisivät kannattaa nostaa pääsiäisen lukusuositusten joukkoon. Törmälehto kuvaa uskottavasti helluntaisuutta sekä Kainuussa että Kolumbiassa. Näin kirjasta ajattelivat Kirsin yrityslukupiirin jäsenet:

— olisimme viihtyneet kauemmin Kolumbiassa ja mieluusti vierailleet vain takaumina Kainuussa. Bogotan hulina, vahvat värit, tuoksut ja maut välittyvät kirjasta erinomaisesti. Meidän Bogotan kävijämmekin sanoi, että juuri sellaista siellä hänenkin mielestään oli. Myös Kolumbian sekava poliittinen tilanne tuodaan sopivissa annoksissa tarjolle. Sissit, viidakko ja armeija konkretisoituvat Kolumbian ihastuksessa nimeltään Manuel. Merkillinen mies, joka piirtää upeita viidakon eläimiä Elsan iholle.

Kirsinbookclubilaisten yhteinen kirjasuositus on huhtikuun lukupiirikirjamme Tom Malmquistin Joka hetki olemme yhä elossa. Yksi syy kirjan valinnalle oli se, että ruotsalaiskirjailija tulee vieraaksi toukokuussa kolmatta kertaa järjestettävään HelsinkiLit-kirjallisuustapahtumaan. Myös tapahtumaa suosittelemme lämpimästi. Kannattaa hankkia lippu jo nyt 12.-13.5. kahteen mielenkiintoiseen päivään Savoyssa.

Vielä katsaus myös siihen, mitä lukevaiset kirsinbookclubilaiset ovat juuri lukeneet tai aikovat pääsiäisenä lukea:

Eija: Juuri aloitin Marko Tapion Arktinen hysterian. Sopii synkkyydessään hyvin pääsiäistunnelmaan.

Pirjo: Sain juuri luettua Sophie Hannahin kirjan Suljettu arkku ja myöskin Jessie Burtonin Nukkekaapin. Hannah ei vedä vertoja Agathalle, jotain puuttuu, sitä en siis suosittele. Odotin Nukkekaappi-kirjaltakin enemmän. Nyt olen melkein loppusivuilla seuraavassa lukupiirikirjassamme Tom Malmqvist: Joka hetki olemme yhä elossa. Yöpöydällä odottaa Anthony DoerrinDavidin uni ja toki olen melkein loppusivuilla book club -kirjassamme.

Raila: Sain juuri luettua Anne Mattsonin Tellervo Koivisto –elämäkerran. Paljon sivuja ja asiaa, mutta iso osa on varsin mukaansatempaavaa tarinaa. Suosittelen.

Airi: Sain juuri luettua Katja Kallion Yön kantajan, jota kyllä suosittelen, tosin pienellä varauksella. Nyt luen sähköisenä Ylen Sadan vuoden kirjoihin kuuluvaa Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolemaa. Siitä sitten enemmän, kun yhteisblogikirjoituksemme julkaistaan tämän kuun lopussa.  Kärsimättömänä odotan, milloin ehdin aloittaa John Williamsin Augustuksen.

Marja: Minä luen kahta kirjaa vaihdellen: Birgitta Ulfsson – med och mot min vilja joka on loppusuoralla ja Philip Teirin Så här upphör världen. Birgitta Ulfsson on vaan niin ihanan suora ja selkeä mutta kuitenkin monisäikeinen. Kirja on keskustelumuodossa Birgitan ja kirjan kirjoittajan, Stig Hansenin kesken, ja tämä tyyli on mielestäni onnistunut. Teirin kirja vasta alussa, siitä ei vielä enempää.

Päivi: Sain juuri päätökseen Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Ainakin sata ensimmäistä sivua meni ennen kuin pääsin yhtään mukaan juttuun, mutta sen jälkeen oli pakko lukea loppuun asti. Fantasiakirjallisuuden ystävälle varmasti otollista luettavaa. Minulle liikaa unta ja fantasiaa, hyvin kirjoitettuna kuitenkin. Ennen Itärantaa luin Clare Macintoshin Annoin sinun mennä, joka imaisi mukaansa välittömästä. Dekkari paremmasta päästä.

Keskeneräisenä yöpöydällä Eve Hietamiehen Hammaskeiju, joka kuvaa hauskasti yksinhuoltajaisän arkea koulunsa aloittaneen Paavo-poikansa kanssa. Sopii varmasti heille, joilla on kotona alakoululaisia ja hauskoja tilanteita toisensa perään. Tapahtumissa on tuolloin helppoa myötäelää.

Heli: Yllättäen minulla menossa Adler-Olsen: Washingtondekretet. Tällä kertaa poliittinen trilleri USAsta. Välillä kun aamulla katsoo uutisia, kirjan ja todellisuuden tapahtumat menevät sekaisin! Vaikka kirjan juoni onkin vedetty äärilaitaan.

Kirsi: Pääsiäisen lukupinossani on uutuuksia: Philip Teirin ja Birgitta Ulfssonia, Juha Itkosen Minun Amerikkani. Ensivaikutelma Jenni Haukion toimittamasta Katso pohjoista taivasta -runokokoelmasta on niin vaikuttava, että teosta tutkitaan vuosia.

.

 

 

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.