Svenska Teaternin Tove – kurkistus upean taiteilijan hetkiin

Luimme Tuula Karjalaisen Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta -teoksen lukupiirissä vuonna 2014, juuri kirjan ilmestyttyä. Silloin eräs meistä puki sanoiksi useimpien meidän ajatuksemme:

Minulla ei ole koskaan ollut mitään idoleja, mutta tästä lähtien voin sanoa, että Tove Jansson on minun idolini!”

Tove Jansson oli monipuolisesti lahjakas taiteilija, joka eli pitkän elämän (1914-2001). Ei ole ollut helppo tehtävä kirjoittaa Tovesta näytelmää, mitä poimia, mihin fokusoida, kun kaikkea on niin paljon!

Nuorta Tovea esittää Alma Pöysti (Svenskanin lehdistökuva)

Svenska Teaternin Tove-juhlanäytelmän on kirjoittanut tuottelias ruotsalainen dramaturgi Lucas Svensson, joka on päättänyt tarkentaa Toven kuvaa kahteen elämänkohtaan, vuosiin 1949 ja 1971. Joku olisi varmasti valinnut toisin, mutta nyt meille esitellään Svenssonin näkemys. Hän sanoo esitteessä, että tärkeintä on ollut löytää Toven oma ääni, mutta samalla olla uskollinen sille tietylle salaperäisyydelle, joka Toven ympärillä vallitsee.

Bongaa kuvasta yhdeksän bloggaria! Vinkki: jos teatterikäynti ei ole somessa, se ei ole tapahtunut!

Olin katsomassa Tove-näytelmää yhdessä kirjabloggareiden kanssa lauantain 22.4.2017 päivänäytöksessä. Vierailu Svenskanissa oli monille ensimmäinen kerta ja minullekin edellisestä kerrasta oli vuosia. Tuntui, että 150-vuotias Svenskan oli aivan oikea paikka Tovelle, sillä näytelmässä valmistellaan Muumipeikko ja pyrstötähti -näytelmää juuri Svenskanin lavalle 1949.

Hyvin oikealta tuntui myös Tovea esittäneet Alma Pöysti ja Ylva Ekblad. Enhän minä tiedä, millainen Tove Jansson oli, räiskähtelikö hän niin paljon kuin näytelmässä, polttiko hän alituiseen, vetäytyikö hän omiin oloihinsa, joiko hän aina tilaisuuden tullen, mutta olen melko varma, että hän pohti kysymystä kuten näytelmässäkin:

Vad är meningen med livet?

Ja uskon, että näyttämölle luotu kuva on melko aito, koska Sophia Jansson, Toven veljentytär niin sanoo. Se minua viehätti, että Alma ja Ylva olivat aivan linjassa keskenään. Kumpainenkin rakensi oman Tovensa näennäisen vaivattomasti, mutta tarkan yhteneväisesti. Alman Tove oli energinen, ailahtelevainen, etsivä, ilakoiva ja määrätietoinen. Ylvalla oli samat piirteet, mutta hioutuneena kuin meren aallot olisivat niitä vuosisatoja pehmentäneet.

Toven fresko vuodelta 1947, Juhlat kaupungissa, on tällä hetkellä esillä HAM:issa. Maalaukseen Tove on maalannut mm. itsensä ja Vivica Bandlerin.

Vuonna 1949 Tove maalaa kylmässä Kotkassa lastentarhan seinämaalausta ja valmistelee Muumi-näytelmää Svenskaniin. Kaiken kiireen keskellä hän kirjoittaa ystävälleen Eva Konikoffille Amerikaan:

I alla fall är jag nu så stimulerad av teateratmosfären, trots all dess nervositet och jalusie, att jag inte bryr mig om ifalla jag måste all slags springpojksgöra bara pjäsen blir klar – och bra. (Boel Westin & Helen Svensson: Brev från Tove Jansson)

Vuonna 1971 Tove on maailmanympärimatkalla Tuulikki Pietilän kanssa. Japanissa Muumit ovat suosittuja ja ensimmäiset animaatiot tehty. Fanitus on vahvaa ja Toven oletetaan ratkaisevan Muumilaakson viisaudella kaikenlaisia ongelmia. Toven ja Tootin ”perheriita” matkalla on ihana, sillä tuiskahduksessaankin he tietävät, että kohta kaikki on taas heidän välillään hyvin.

Näytelmässä on joukko sivurooleja, joista kiinnostavimmiksi nousevat Toven rakastetut Vivica Bandler (Julia Korander) ja Tuulikki Pietilä (Hellen Willberg) sekä japanilainen fani Miyuki. Vivica kiinnosti minua erityisesti, sillä yöpöydällä on kesken Birgitta Ulfssonista kertova kirja Mikä ettei? ja siinä Vivica on paljon esillä Bissen sparraajana. Erityisesti Tuulikin rooli oli rauhoittava, hän oli se peruskallio, johon Tove saattoi luottaa. Olisin toivonut hänen roolilleen enemmän näyttämöaikaa.

Mukana on myös Toven isä, äiti Ham, veli Lasse, miesystävä Atos ja muuta väkeä, mutta heistä ei jää tarinaan vahvaa jälkeä. Kirjoista olen ymmärtänyt, että heillä, etenkin äidillä, olisi ollut merkittävämpi rooli, mutta se ei välity näyttämöltä.

Toven ja Vivica Bandlerin tunteet leimahtavat (Svenskanin lehdistökuva)

Näytelmässä on hyvä tunnelma, mutta se on myös auttamattomasti liian pitkä, täydet kolme tuntia. Tarinan imu ei vedä ja osa juonikuvioista tuntuu pelkältä sähläykseltä. Mutta sen tärkeimmän esitys mielestäni saavuttaa, vahvan tovemaisen hengen, sen Tee työtä ja rakasta -inspiraation. Tästä on kiittäminen erityisesti Alma Pöystin ja Ylva Ekbladin panosta. Alma toteaakin, että hänhän on kasvanut Toven luoman maailman kanssa, kun hänen isovanhempansa ovat olleet muumien henkilöitymiä näyttämöllä. Ei ihme, että Alman tekemisestä loistaa keveys ja syvyys. Ylva puolestaan on ylväs, viisas ja hauras.

Tove ja Tuulikki Pietilä valmistautuvat Japanin matkalle (Svenskanin lehdistökuva)

Olen iloinen, että menin katsomaan Toven ja suosittelen sitä etenkin niille, joille Toven historia on jo suunnilleen selvillä. Esitykset jatkuvat Svenskanissa vielä viikon verran, viimeisen ollessa 4.5.2017.

Toven on ohjannut Fiikka Forsman.

Janssons dröm oli makea ja kirpeä britamainen leivos, jossa oli erinomainen koostumus!

Lue myös juttumme:

Tove-näytelmää olivat katsomassa myös seuraavien blogien kirjoittajat:

Kommentit
  1. Avatar photo Airi Vilhunen
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *