Tenorit liemessä – hyvän mielen farssi Helsingin Kaupunginteatterissa

Ken Ludwig: TENORIT LIEMESSÄ
Ensi-ilta 8.2.2017 Arena-näyttämöllä
Kuvassa Santeri Kinnunen, Iikka Forss, Eero Saarinen
Kuva © Tapio Vanhatalo

En on suuri farssien ystävä, mutta Helsingin Kaupunginteatterin Tenorit liemessä -näytelmästä pidin. Minulle tuli ihan ensi hetkistä lähtien mieleen tv-sarja Frasier. Näyttämöllä ei nähty mitään yletöntä kohellusta, vaikka klassiset neljä ovea paukkuivatkin taajaan tahtiin. Vuoropuhelu oli nokkelaa ja tyylikästä ja juuri sellaista frasermäisen sarkastista. Kiitän siis onnistumisesta aluksi ohjaaja Jaakko Saariluomaa ja käsikirjoittaja Ken Ludwigia, jolla on monia palkittuja musikaaleja ja näytelmiä ansiolistallaan. Mainittakoon, että hän on saanut kirjallisuuspalkinnon teoksestaan How To Teach Your Children Shakespeare.

Ken Ludwig: TENORIT LIEMESSÄ
Kuvassa Riitta Havukainen, Eero Saarinen
Kuva © Tapio Vanhatalo

Tenorit liemessä sijoittuu Pariisiin vuoteen 1936. Sillä ei oikeastaan ole tarinan kannalta mitään väliä, ei Pariisilla eikä vuosiluvulla. Tarinan ydin on se, että tuottaja Henry Saunders (Taneli Mäkelä) on järjestämässä kolmen tenorin stadionkonserttia ja muutamia tunteja ennen h-hetkeä hän saa tiedon, että yksi kolmesta, Jussi Björling ei tulekaan. Jussin äiti on kuollut ja hän matkustaa hautajaisiin Ruotsiin. Mitä tehdä? Italialainen huipputenori Tito Merelli (Eero Saarinen) on vasta matkalla Pariisiin ja ainoana paikalla on Saundersin vävypoika Max (Santeri Kinnunen), ei niin kuuluisa tenori, joka nöyrästi tottelee Saundersin määräyksiä. Muutetaanko stadionkonsertti duetoksi vai saadaanko jostain varatenori?

Ken Ludwig: TENORIT LIEMESSÄ
Kuvassa Taneli Mäkelä, Eero Saarinen, Iikka Forss, Santeri Kinnunen
Kuva © Tapio Vanhatalo

Tarinan varrella on toki runsaasti kommelluksia ja epäloogisuuksia, mutta kaikki ne hoituvat tyylikkäästi ja niin huvittavasti, että huomaan hymyileväni ja joissain kohdissa jopa naurahtavani ääneen. Ei Tenorit liemessä saa minua purskahtamaan kyyneleet silmissä -nauruun, mutta pitää hyvän jännitteen ja iloisen mielen koko ajan. Oivallista viihdettä kevätiltaan!

Näyttelijöistä nostan erityisesti Eero Saarisen. Jo toinen näytelmä vuoden sisään, jossa hän on kantava voima (edellinen Komisario Palmun erehdys). Hän on nyt tuplaroolissa ja suoriutuu kummastakin loistavasti, ilmeikkäästi ja ajattelevasti.

Ken Ludwig: TENORIT LIEMESSÄ
Kuvassa Santeri Kinnunen, Eero Saarinen, Taneli Mäkelä
Kuva © Tapio Vanhatalo

Ei tässä ensemblessa ole kyllä yhtään huonoa lenkkiä. Taneli Mäkelä on kuivakkaana tuottajana sopivan yksiviivainen, ainoastaan äänenkäyttöön olisin toivonut huutamisen lisäksi sävyjä. Santeri Kinnunen on hienovireisen ilmeikäs ja taitava juuri ihailemallani hallitulla tavalla. Riitta Havukainen jopa hieman yllätti Titon tulisena Maria-vaimona. Iikka Forss oli jälleen hönön roolissa ja suuren osan aikaa hän oli silmät kierossa kalsarisillaan, mutta oopperalaulukohtauksessa hän oli huikea! Jonna Järnefeltin rooli on pieni, mutta ihan pakko ihailla sitä, kuinka jumalaisen kaunis hän on. Seitsemäntenä näyttelijänä lavalla on Titon ja Marian tytär, jota erittäin luontevasti esittää Oona Airola.

Ken Ludwig: TENORIT LIEMESSÄ
Kuvassa Taneli Mäkelä, Riitta Havukainen, Jonna Järnefelt, Eero Saarinen, Santeri Kinnunen, Iikka Forss, Oona Airola
Kuva © Tapio Vanhatalo

Arena-näyttämö toimi oivallisesti farssin näyttämönä ja melkeinpä toivoo, että näyttämö jatkaisi juuri tälläisten pienten, intimien hauskuutusten näyttämönä myös Helsingin Kaupunginteatterin remontin valmistuttua. Täällä ei kikkailla hienolla tekniikalla eikä erityisen mukavilla penkeillä, mutta atmosfääri on kohdallaan.

Erityismaininnan antaisin teatterin henkilökunnalle, joka lippuluukulla, narikassa, ovella ja kahvilassa oli jotenkin poikkeuksellisen ystävällistä – asiakaskokemuksen parissa työskentelevänä arvostin sitä.

Meitä ei Martin kanssa kelpuutettu varatenoreiksi, vaikka parhaamme yritimme! Olimme esityksessä 6.4.2017.

Vaikka totesin, että en ole farssien ystävä, niin suosittelen Tenorit liemessä -esitystä lajityypistä pitäville. Se oli sellainen hyvän mielen esitys, jonka loppuratkaisussa joutui oikein miettimään, että miten he sen tekivät!

Esityksiä on useita viikossa, mutta pidä kiirettä, sillä viimeinen on 13.5.2017.


Vielä ehdit! Katso muut teatterijuttumme tästä, moni näytelmistä jatkaa vielä toukokuussa.

Vastaa