Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille & pari kirjaa äitiydestä!

Ensimmäinen kesäni äitinä 1996

Äidiksi tulo on elämän ihmeellisimpiä asioita. Uskon, että moni muistaa sen hetken, kun sai tietää olevansa ensimmäistä kertaa raskaana. Itse muistan, kuinka lääkäriaseman sairaanhoitaja veti minut käytävällä sivuun ja supatti, että testi on positiivinen. Häkeltyneenä jouduin kysymään, että tarkoittiko positiivinen, että olin raskaana. Seuraavalla kerralla sitä tiesi jo ilman testiäkin.

Äitiyden alkutaivalta käsitellään Helen Fieldingin Bridget Jonesin Vauvapäiväkirjassa, jossa ei ole aivan varmaa, kuka on lapsen isä. Kirjasta tehtiin leffakin, jossa juoni ei ole aivan sama kuin kirjassa. Suosittelen kirjaa kaikille Bridgetin, Mark Darcyn ja Daniel Cleaverin ystäville.

Suositellaan vain niille, jotka tuntevat Bridgetin entuudestaan.

Jokaisella meistä on äiti. Äidin asemaa ja roolia on toki käsitelty monessa kirjassa. Nostan tähän muutaman kirjan, joissa äitiys on teemana.

Leena Paasion Melkein äiti kertoo raskaaksi tulemisen vaikeudesta ja uusioperheen äitinä olemisesta. Mielestäni kirja oli taitava kuvaus ja erittäin suositeltava ”äitipuolille”.

Melkein äiti ilmestyi 2015

Olen kasvattanut lapsiani ulkomailla. Nuorempi oli 6 viikkoa, kun muutimme Vietnamiin. Siellä lapsen ensimmäinen kiinteä ruoka on tietenkin riisi ja vauvaa ei saa pitää lattialla, vaan kantaa aina sylissä, sillä pahat henget asuvat lattialla.

Toinen tytärkin täyttää ihan kohta jo 18.

Helena Liikanen-Renger on kirjoittanut kiehtovan kirjan äitinä olemisesta Ranskassa Maman FinlandaiseMielestäni on todella mielenkiintoista, kuinka äitien keinot ja uskomukset eri kulttuureissa ovat erilaisia. Aloitapa vaikkapa keskustelu kansainvälisessä äitipiirissä siitä, missä lapsen tulisi nukkua, niin vastaukset ja käytännöt eroavat merkittävästi. Omamme me olemme todennäköisesti oppineet äideiltämme.

Joskus äidillä on vaikeaa kuten Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi –kirjassa tai joskus äiti voi olla todella vaikea kuten Antti Ritvasen Miten muistat minutMyös mummilla saattaa olla salaisuuksia kuten Katarina Baerin He olivat natseja -kirjassa.

Amy Chua kirjoitti Tiikeriäidin taistelulaulun, jossa kerrotaan, kuinka hän palautti onnittelukortitkin takaisin tyttärilleen, jos niihin ei oltu hänen mielestään laitettu tarpeeksi yritystä. 

Äidit kantavat aina huolta lapsistaan kuten vaikkapa Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia – tai Elina Hirvosen Kun aika loppuu -kirjassa, Pauliina Suden Takaikkunassa tai Juha Itkosen Palatkaa perhoset -kirjassa. Lapsen menettämistä karmeampaa tapahtumaa ei voi olla, sitä käsitellään Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät.

Äidit kertovat lapsilleen tarinoita ja ovat esikuvina tarinoille. Tästä esimerkkinä Astrid Lindgren elämäkerta ja sotakirjeet tai äidillisyyden lempein muoto eli Muumimamma.

Jenni Haukion toimittama Katso pohjoista taivasta

Äitienpäivänä onnea kaikille äideille. Olkaamme omiemme kanssa. Meillä juhlistetaan tänäkin vuonna niin, että 80-vuotias äitini tulee meille ja toivottavasti melkein aikuiset tyttäreni ovat vielä tehneet minullekin jotkut kortit, sillä ne ovat ihan parhaita lahjoja! No, hienoja toki ovat valkovuokot, ruusut, timantit ja hajuvedetkin, sekä tänä vuonna erityisesti maan äidin, Jenni Haukion toimittava runokokoelma Katso pohjoista taivasta. Poimin siitä Markku Innon runon hetkestä, jolloin äidin ja lapsen roolit ovat jo vaihtuneet:

IHMEELLINEN PÄIVÄ

vierailin vanhan äitini luona raisiossa

jokatiistainen kohtauksemme

ihmeellinen hidas kävely

saatoin hänet hierojalle

pysähdyimme tämän tästä

tajusin elämän surun

sydämen haurauden

yksinkertaiset eänikuiset rutiinit

nordean pankkivirkailija kääpiöfarmaseutti

kauhuelokuvan kalakauppias

odotellessani täytin r-kioskilla teivon ravien kupongit

hidas ihmeellinen kävely takaisin kotiin

kaupan kautta

kanankoivet musta makkara pitosyltty hylamaito

hedelmät vihannekset perunalastut

katselimme tuntemattoman lapsenlapsen valokuvaa

ihmeelliset silmät

nojatuoliin nukahtavan äidin hiljaisuus

ihmeellinen hetki

kun suljin oven

Maija-Riitan ajatelmia äitienpäivästä:

Kurkistan hieman taaksepäin ja toisaalta eteenpäin sukupolvien ketjussa, jossa olen äitinä ja nonnana keskellä.

Perinteisiini kuului viedä valkovuokkoja molemmille isovanhemmille, Mallusjoen mummoille. Olen ollut onnekas, sillä isovanhempani elivät pitkän elämän. Toisen kanssa sain jatkaa matkaa itseni ollessa reilusti yli viisikymppinen.

Maija-Riitan lapsenlapsi Joakim poimii valkovuokkoja nonnalle.

Toiseen suuntaan katsoessa, ensimmäinen lapsenlapseni on kovin kiinnostunut luonnosta ja hänen kanssaan on jo kerätty kevään ensimmäiset valkovuokot.

Hän on armoitettu Spiderman-tyyppi. Yhdessä leikityt mielikuvitusleikit ja hauskat tarinat ovat yhdessäoloamme parhaimmillaan. Hän on myös varttunut vastuulliseksi isoveljeksi pikkusiskolleen.

Ja siksi odotankin pääseväni lukemaan Pirkko Saision uutuuskirjaa Spuuki Spaiderman ja raju nonna. Saision tarinat taitavat olla aikalailla tuttuja.

Toinen kiinnostava on Vappu Taipaleen Isoäitikirja, joka on myös lukulistallani.

Vappu Taipaleen sanoin: ”Meitä vanhoja naisia Suomessa on 700.000. Kaikilla meillä on isoäidit. Mutta kaikista meistä ei tule isoäitejä. Isoäitiys on ihmeellinen asia. Se on kerta kaikkiaan lahja. Sitä ei voi pyytää, ei vaatia. Sen tulemiseen ei voi vaikuttaa. Mutta sitten kun se tulee kohdalla, on aivan kuin uusi avaruus avautuisi naisen elämässä. Luulee, että kaikki on jo koettu, mutta tässä se on. Uusi ihminen. Kaikki tieteen ja teknologian saavutukset kalpenevat sen rinnalla.”

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.