Naiskirjailijoiden viikko – mansikoita, kermavaahtoa ja kuplivaa juomaa

Naistenviikko päättyi Kirsin nimipäivään ja Kirsin Book Clubin Kirsin lahjapöytä täyttyi.

Kirsin Book Clubin blogissa vietimme jo kolmatta kertaa kesäistä naistenviikkoa omistaen joka päivä jutun nimipäiväsankareille. Tänä kesänä olimme poimineet luettavaksi naiskirjailijoiden teoksia eri maista, pienin poikkeuksin. Naistenviikon bloggaukset olivat yhteisponnistus, jossa olivat mukana Sasu, Kirsi, Marja, Minna, Varpu ja Airi. Juttukimaralla osallistuimme kirjabloggareiden naistenviikkohaasteeseen yhdessä n. 30 muun bloggarin kanssa.

18.7.onnittelimme Riikkaa ja ojensimme hänelle intialaisen Arundhati Royn 20 vuotta siten ilmestyneen esikoisteoksen Joutavuuksien jumala Airin blogikirjoituksena. Intian Keralaan sijoittuva sukutarina on täynnä tunnetta, väriä ja uhkaa. Arundhati Roy on ajankohtainen, koska hänen toinen kirjansa, 20 vuoden tauon jälkeen, on ilmestynyt tänä kesänä ja saadaan syksyllä suomeksi.

19.7. oli onnitteluvuorossa Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla.   Itsekin nimipäiväsankari Sasu eli virallisesti Sari kirjoitti ranskalaisen Muriel Barberyn Haltiaelämääkirjasta, mahdollisten maailmojen mystisestä ja sadunomaisesta tarinasta. Monet lukijat muistavat Murielin Siilin elämää -kirjasta ja samannimisestä elokuvasta. 

20.7. laulettiin onnittelulaulu Marketalle, Maaritille, Maaretille, Margareetalle, Reetalle ja ReettalleKirsi luki yhdeksän muun bloggarin kanssa ennakkoon ruotsalaisen Camilla Greben samana päivänä ilmestyneen trillerin Kun jää pettää alta. Kirja oli naistenviikon jännityspläjäys ja mukana oli dekkareiden tämän hetken ruumissuosikki eli nuori, viehättävä nainen, mutta isossa roolissa oli myös rakkaus.

21.7. nimipäiväsankareita olivat  Johanna, Hanna, Jenni, Hanne, Hannele, Jenna, Joanna, Jenny , Jonna ja Marja kirjoitti heidän kunniakseen suomenruotsalaisen Sofia Torvaldsin teoksesta Bliv du hos mig, jossa kirjailija kuvaa sukunsa tapahtumia, ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Mukana on eroja, surua, dramatiikkaa, mutta myös onnea ja iloa.

22.7. oli  Leenan,  Matleenan, Leenin ja Lenitan vuoro juhlia ja Airi kirjoitti nimipäiväsankareiden melkein kaiman italialaisen Elena Ferranten Napoli-sarjan toisesta osasta Uuden nimen tarina. Kirjan keskeisten henkilöiden Elenan eli Lenun ja Lilan nuoruus 60-luvun Napolissa ei ole helppoa, se on köyhää ja väkivaltaista, ja siihen kuuluu rakastumisia ja pettymyksiä. Kirja koukutti ainakin Airin, joka odottaa innokkaana seuraavien osien lukemista.

23.7. juhlittiin Oilia ja Olgaa ja tehtiin pieni poikkeus naiskirjailijoiden joukkoon, oikeastaan vain poikkeuksen puolikas. Minna kirjoitti saksalaisen Günther Grassin Grimms Wörter -kirjasta, joka naistenviikkokimaraamme pääsi kuitenkin upean suomentajansa Oili Suomisen ansiosta Grimmin sanat nimisenä. Kirjan alaotsikko Rakkaudentunnustus kertoo mistä on kysymys, ylistyslaulusta äidinkielelle. Minna ylistikin jutussaan nimenomaan kääntäjän työtä ja merkitystä. Grimmin sanat on lukijalle juhla, joka ilman kääntäjän työtä olisi jäänyt pitämättä.

Oilinpäiväonnittelut kauden parhaiden mansikoiden myötä, mit Schlagsahne und einem Schuss!

24.7. naistenviikon päättää Kirsin, Kristiinan, Tiinan, Kirstin, Kristan ja Kiian nimipäivä. Kirjakimaramme päätti Varpun juttu pakistanilaisen Malala Yousafzain elämänkertakirjasta Minä olen Malala. Vaikka Malala on juuri täyttänyt vasta 20 vuotta, hänen elämässään on tapahtunut niin paljon, että elämänkerta on mahdollinen. Lukutaidottoman äidin tyttärestä on tullut maailmanlaajuisesti tunnettu ja Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti jo teini-ikäisenä. Mutta ennen kuin Malala seisoi palkittavana Oslon Nobel-juhlassa hän oli joutunut kokemaan kauheuksia, ja vain sen takia että on tyttö eikä hän eikä hänen isänsä halunnut alistua. Naistenviikon rohkea nuori nainen! Kirjan on Malalan kanssa kirjoittanut brittiläinen journalisti Christina Lamb, joten häntäkin pystyimme onnittelemaan nimipäivänä.

Kirsin päivään kuului tänä vuonna myös aidot nimipäiväjuhlat Kirsin Book Clubin Kirsin kotona. Latviassa on säilynyt nimipäiväjuhlaperinne, ja koska Kirsin ja minun (Airin) yhteiset latvialaiset ystävät olivat Suomi-vierailulla juuri sopivasti, juhlimme Kirsiä myös kukin, kakuin ja lahjoin. Suomessakin kannattaisi uudelleen viritellä ainakin minun mummoni aikoinaan ylläpitämää nimipäivävierailuperinnettä. Kakku lahjaksi juhlijalle ja matkaan!

Kirsin ”viralliseen” nimipäiväjuhlakuvaan pääsi tietysti myös Tiffany.

 

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.