Seitsemän veljestä valloittaa Ypäjän Musiikkiteatterissa

Kirsin Book Clubin Pirjo Helenius-Viitamäki on talvesta asti kertonut, kuinka hän on mukana mittavassa Ypäjän Musiikkiteatterin produktiossa. Suomi 100 -hengessä näytelmäksi oli tänä vuonna valittu Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja kun Ypäjällä ollaan, niin tietenkin musiikkiteatteriversiona.

Seitsemän veljestä vasemmalta: Lauri, Eero, Timo, Aapo, Tuomas, Simeon ja Juhani

Kesäloman aloitukseksi suuntasimme Minnan ja Martin kanssa kohti Ypäjää ja aivan sattumalta juuri perjantaina 30.6. jolloin oli Kansallinen Kesäteatteripäivä. Myönnettäköön, että meillä ei ollut suuria taiteellisia odotuksia, sillä tiesimme, että Ypäjän Musiikkiteatterin toiminta on vapaaehtoispohjaista, vaikka ohjaaja, kapellimestari ja muutama muu ovatkin ammattilaisia. Me menimme nimenomaan katsomaan Pirjoa, joka esittää näytelmässä muutamaa vaimoa ja laulaa kuorossa.

Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesä-iltana, ennustaen poutaa. Mennään nyt! Missä on aapiseni?” Juhani

Jo saapuminen Ypäjän keskustassa sijaitsevalle teatterialueelle alkoi muuttaa odotuksia, sillä kaikki oli vimosen päälle ohjeistettu ja joka kulmassa oli vapaaehtoisia järjestyshenkilöitä iloisesti toivottamassa tervetulleksi. Heti näki, että tässä hommassa ollaan sydämellä ja vankalla kokemuksella mukana! Ennen katsomoon siirtymistä tarjottiin ilmaiseksi istuinalustaa ja fleecehuopaa, ja missään en ole nähnyt innokkaampaa makkaramyyjää, joka kehotti varaamaan grillimakkarat väliaikaa varten. Ilta oli myös kauniin kesäinen, joten mieliala alkoi olla virittynyt näytelmän alkua varten.

Teatteriin on tulossa kiinteä katto lähivuosina. Kaikilta paikoilta näkee hyvin.

Vankkarakenteinen, nouseva katsomo vetää 500 katsojaa. Sateen sattuessa rullataan pressukatto katsojien suojaksi. Näyttämö on laaja ja sen keskellä oli pyörivä osuus, joka toimii milloin Jukolan pirttinä, milloin Impivaaran saunana. Sampsa Jaakkolan suunnittelema lavastus on tyylikäs ja erittäin toimiva.

Ypäjän lavalle mahtui hyvin näyttävät joukkokohtaukset.

Ohjelmalehdestä saimme selville, että Seitsemän veljestä Ypäjälle on dramatisoinut Pasi Toivanen, ohjannut Tuomo Salmela ja musiikin on säveltänyt Ypäjän Musiikkiteatterin oma Kari Mäkiranta, joka johtaa 30 hengen orkesteria esityksessä. Musiikki toimii erittäin luontevassa roolissa näytelmässä. Laulun ovat tutunoloisia, mutta eivät kuitenkaan samoja, joita on tottunut kuulemaan. Näyttelijät ovat treenanneet stemmoja niin harjoituksissa kuin nauhoitetun materiaalin pohjalta kotona. Pirjo, joka on kokenut laulaja, totesi, että eivät ole ihan helppoja biisejä. Kuulijalle musiikki soljuu kauniina ja luontevana osana näytelmää.

Seitsemän veljeksen lapsinäyttelijöitä väliajalla. Hienosti he jaksavat olla mukana useissa kohtauksissa kolmen tunnin esityksen aikana.

Kun esitys alkoi tasan klo 19, oli yllätys melkoinen: wow, mitä tekemistä! Ensin lapsinäyttelijät saapuivat seitsemänä veljeksenä estradille ja hetken päästä aikuiset veljekset valloittivat lavan. Noin kymmenen minuutin kohdalla ja ensimmäisen joukkokohtauksen jälkeen mieheni totesi, että onpa tämä taitavasti ohjattu ja se kommentti kantoi vahvasti koko näytelmän kolmetuntisen esityksen ajan!

Kaikilla meillä on yhteinen laki, jonka edessä me seisomme verta-verroin. Sillä ämmän kohdusta sinä olet astunut ulos juuri niinkuin minäkin ja yhtä paljaana, yhtä paljaana, että tuumaakaan parempana poikana.” Juhani

Seitsemän veljestä oli sellainen jullilauma kuin heidän voi kuvitella ollakin. Juhania näyttelevä Nestori Kyyrä ei vain näyttänyt Jukolan Jussilta, vaan hän oli Jussi. Pellavainen tukka pystyssä hän meuhkasi sellaisella intensiteetillä, että sitä ei voinut kuin ihailla. Silti touhu on hallittua, erittäin aidon ja uskottavan oloista.

Myytävänä oli myös teematuotteita.

Hieno on myös hännänhuippu, Kalle Tulanderin näyttelemä Eero. Hänellä on ilkikurinen pilke silmäkulmassaan ja helppoa olisi vetää virnuilu yli, mutta näin ei käy.  Kalle tuntuu liikkuvan taikatossuilla, niin hienoa hänen kehonhallintansa on.

Simeoni on erilainen veli, jonka rooli on niin synkkä ja nuhruinen, että ryhdyin jo miettimään, miten hänen roolivaatteensa ehtii pestä ja kuivattaa ennen seuraavan päivän näytöstä. Markus Töhönen tekee roolin todella täysillä ja vaikuttaa näkyjensä keskellä todella riivatulta.

Sampo Lepistö Aapona ja Pirjo Helenius-Viitasalo esimerkiksi nahkapeitturin emäntänä.

Nostetaan vielä yksi veli, Sampo Lepistö näyttelemä Aapo. Miten onkaan ihmisellä hyvä ääni ja artikulaatio, moni ammattilainen saa olla kateellinen. Juttelimme Sampon kanssa esityksen jälkeen ja hän kertoi ajavansa joka päivä 130 km suuntaansa päästäkseen esitykseen. Hänen ja muiden sitoutumisessa onkin varmasti yksi syy esityksen hienouteen, pienintäkään hippusta leipääntymisestä tai yliolkaisuudesta ei ole havaittavissa.

Väliaikatarjoiluja saattoi nauttia vaikkapa tunnelmallisesti tallin terassilla.

Työskentely produktion parissa alkoi jo tammikuun puolivälissä. Mukana kaikkinensa on reilut sata ihmistä, joista lavalla näyttelijöinä ja kuorossa noin 60 ja orkesterissa 30. Harjoitukset ovat olleet koko talven ja kevään ajan aina perjantai-iltaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Esityskauden lähestyessä vieläkin useammin. Suurin osa väestä on Ypäjältä tai lähiseuduilta. Veljeksistäkin monet ovat päivällä töissä jossain ihan muualla ja illaksi hyppäävät 1800-lukulaiseen metsäläisidentiteettiinsä.

Minna ja Kirsi valitsivat ruusua Pirjolle. Ruusunmyyntikin oli otettu järjestelyissä huomioon.

Pirjo kertoi, että kenraalissa ja ensi-illassa oltiin jo suhteellisen valmiita, mutta esityskerrat ovat tuoneet selkeästi lisää synkronia ja varmuutta. Meidän oli helppo ihastella, ajoitukset olivat kohdallaan, Aleksis Kiven kiemuraiset vuorosanat menivät poikkeuksetta nappiin ja into ja energia olivat huikeat. Mainittakoon vielä, että Sami O.Vartiainen on tehnyt kiinnostavan koreografian, jossa koko näyttelijäjoukko pysyy hyvin samassa tahdissa. Veljeksetkin ovat kuin Jukolan Hunks vetäessään tanssiaskelia!

Pirjo, Timoa näyttelevä Matias Pynnönen, Minna ja Kirsi.

Pirjo kertoi myös, kuinka koko produktiota on leimannut valtavan hyvä henki. Kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja tekee kaikkensa näytelmän onnistumiseksi joka kerta. Tämä oivallinen yhteispeli välittyy hienosti katsojillekin.

Esityksiä vielä viikon, viimeinen on lauantaina 8.7. joten kipikapi Ypäjälle! Tämä ei ole tyypillistä ”kesäteatteria”.

Lisätietoja ja videoita esityksestä Ypäjän Musiikkiteatterin sivuilla, klik.

Näytelmään kuuluu myös kilpailu, kuka kutoo veljeksille hienoimmat sukat. Kilpailuparit ovat näytillä teatterialueen aitassa.

Kommentit
  1. Avatar photo Airi
  2. Marile

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *