Kjell Westön Kangastus 38 näyttämöllä – ajassa soi iskelmä ja sotilassaappaiden marssi

Etualalla Nora Dadu nuorena rouva Wiikinä, Milja-neitinä. Kuva Mitro Härkönen/Kansallisteatteri.

Kjell Westö on näyttävästi ajankohtainen. Hänen romaaninsa Rikinkeltainen taivas/Den svavelgula himlen on juuri ilmestynyt ja saanut ylistävät arvostelut sekä Suomessa eetä Ruotsissa. Teos on mm. komeillut Dagens Nyheterin viikon parhaiden kirjojen listalla ilmestymisestään asti. Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä sai juuri ensi-iltansa teatteriversioa hänen edellisestä romaanistaan Kangastus 38. Matkalla teatteriin palauttelen mieleen kirjaa, jonka luin sen ilmestyttyä nelisen vuotta sitten. Muistan tunnelman, muistan päähenkilöt, mutta tapahtumien tarkka kulku on unohtunut.

Esitystä katsoessa kirjan tapahtumat palautuvat hyvin mieleen, sillä näyttämäversio on uskollinen Westön kirjalle, alussa tuntuu, että jopa liiankin uskollinen. Teksti etenee korostetun kirjallisesti. Tarinan keskiössä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen salaperäinen konttoristinsa, joka on Milja-neiti ja joka on Matilda ja joka on rouva Wiik.

Thune ja hänen neljä vanhaa ystäväänsä kokoontuvat Keskiviikkokerhoon, nauttimaan keskusteluista mutta varsinkin alkoholijuomista. Suhtautuminen Saksaan ja Hitleriin sekä juutalaiskysymys ovat miesten keskusteluissa pinnalla. Erityisen kiivas Saksan ja Hitlerin ihailija on Zorro, Lorens Arelius, lääkäri (Esa-Matti Long). Yksi kaveruksista on Jogi eli Joachim Jary, juutalainen, runoilija ja näyttelijä (Kristo Salminen). Hänen mielenterveytensä on horjunut aikaisemminkin, ja hän kokee ajan paineen erityisen voimakkaana. Muut keskiviikkokerhon ystävykset ovat psykiatri ja ylilääkäri Robert Lindemark, Robi (Antti Pääkkönen), sekä liikemies Leopold Grönroos, Polle (Petri Liski).

Keskiviikkokerho kokoontuu: vasemmalta Leopold Grönroos, Petri Liski, Claes Thune, Timo Tuominen, Jaochim Jary, Kristo Salminen, Lorens Arelius, Esa-Matti Long ja Robert Lindemark, Antti Pääkkönen. Taustalla rouva Wiikin kolme olomuotoa. Kuva Mitro Härkönen/´Kansallisteatteri.

30-luvun lopulla soi Dallapé-orkesterin Kangastus ja edessä kangastaa jo seuraava maailmanpalo. Sisällisodasta on kulunut vasta 20 vuotta ja haavat ovat vielä tulehtuneita. Omia haavojaan potee myös rouva Wiik, ja kun keskiviikkokerho kokoontuu Thunen toimistolla, rouva Wiik tunnistaa äänen menneisyydestä ja se saa kipeät muistot palautuvat. Mutta kenen ääni oli, kuka kolmesta miehestä Tunen ystävästä, Robi, Zorro vai Polle on Kapteeni, mies joka on raa’asti raiskannut 17-vuotiaan Miljan? Aivan kuten kirjassa myös näyttämöllä tämä paljastuu katsojalle vasta lopussa.

Mikaela Hasánin ohjaamassa ja Michael Baranin dramatisoimassa näyttämöversiossa Milja Matilda Wiikiä esittää kolme näyttelijää, jotka ovat pääosin yhtä aikaa lavalla. Nuori sisällissodan jälkeen Santahaminan vankileirille joutuva Milja on Noora Dadu, elokuviin, kirjoihin, musiikkiin yksinäisyyttään pakenevaa Matildaa esittää Edith Holmström ja täsmällistä ja asiallista, kaiken osaavaa ja tekevää rouva Wiikiä Cécile Orblin. Ratkaisu on erittäin onnistunut ja korostaa sitä salaperäisyyttä ja erilaisia persoonallisuuksia, joita rouva Wiikin henkilöhahmoon kirjassakin liittyy. Erityisesti Dadu ja Orblin tekevät vahvat roolisuoritukset.

Myös Kapteenin arvoituksen säilyminen näytelmän loppuun on toteutettu hyvin. Kaikki kolme ”epäiltyä” saavat loppuratkaisuun asti kantaa syyllisyyden taakkaa. Ratkaisu myös korostaa, sopivasti alleviivaamatta, miten kysymys on luokka-asetelmasta: sisällissodan voittajamiehet ja alistettu, raiskattu nainen heidän palvelijanaan, muttei kuitenkaan loppujen lopuksi alistuvana. Thune heiluu liberaalina, mutta heikkona heidän välissään.

Niin kuin aina Westöllä, myös Kangastus 38:ssä yksi päärooleista kuuluu Helsingille. Thunen ja hänen ystäviensä Helsinki on eteläisten kaupunginosien porvarillinen, ruotsinkielinen Helsinki. Thunen yritykset murtaa rajoja epäonnistuvat surkeasti.

Timo Tuominen Claes Thunena. Kuva Mitro Härkönen/Kansallisteatteri.

Katri Rentton lavastus on onnistunut, ja katsomoon asti ulottuvin dokumenttikuvin katsojat sidotaan aikakauden tunnelmaan. Timo Tuominen Claes Thunena, Klabbenina, onnistuu taas roolissaan, nyt vähän kumarana, syrjäänvetäytyvänä. Thune näkee, mitä tapahtuu, kirjoittakin lehteenkin, mutta ei kuitenkaan tartu asioihin voimakkaasti. Kristo Salmisen Jogi on uskottava roolissaan mieleltään järkkyvänä juutalaisena taiteilijana.

Westö luo tarinoissaan ajankuvaa myös todellisilla uutisilla ja tapahtumilla. Juutalaisjuoksijan, tarinassa Jogin veljenpojan, voiton muuttuminen neljänneksi sijaksi katsomossa istuvien saksalaisupseerien mieliksi on tosi tapahtuma ja vääryys, joka korjattiin vasta 75 vuotta myöhemmin. Itselleni hauska yksityiskohta ja yhteensattuma oli, että neuvostovenäläisen keksijän Léon Thereminin erikoinen teremin-soitin soi viime kesänä Kuhmon kamarimusiikin konsertissa keksijän sukulaistytön soittamana. Tätä ihmesoitinta Jogi haluaa lähteä sairaalasta katsomaan ja kuuntelemaan.

Kangastus 38 on varmasti, mutta rouva Wiikin ”kolminaisuutta” lukuun ottamatta aika yllätyksettömästi toteutettu romaanin tulkinta näyttämöllä. Se ei riitele sen kanssa, millaiseksi tarinan teemat on itse mieltänyt. Se sopii hyvin tähän vuoteen yhtenä Suomen historian vedenjakaja-ajan kuvauksena, mutta eniten ajatuksia se herättää suhteessa tämän ajan omiin kangastuksiin.

Kuva Mitro Härkönen/Kansallisteatteri.

Kjell Westö vieraili elokuussa Kansallisteatterin Bloggariklubilla kertomassa työstään ja ajatuksistaan teatterista ja omista töistään näyttämöllä. Hän kertoi kääntäneensä 90-luvulla paljon näytelmiä, ja erityisesti alkuperäisen Virus-teatterin kanssa hänellä oli läheistä yhteistyötä. Ansioituneella kirjailijalla oli varaa jo todeta, että hänen näytelmänsä olivat ”suoraan sanoen aika heikkoja”. Teatterille kirjoittaminen on hänestä niin erilaista, ja hän sanoi hyväksyneensä, ettei sitä osaa.

Romaaniensa näyttämösovitukset Westö kokee uusina taideteoksina ja antaa ohjaajalle täyden työrauhan eikä työnny katsomaan harjoituksia ennen kuin ohjaaja antaa luvan. ”Vain erilaista eetosta kuin kirjassani en hyväksyisi.” Kangastus 38 on kirjailijalle itselleen ”kamarimusiikkityyppinen kertomus, kahden haavoittuvan ihmisen kuva”. Rouva Wiikin hän itse näkee varsinaisena päähenkilönä.  30-luvun loppu vertautuu hänellä nykyaikaan ja ajan eskapismissa hän näkee halua unohtaa valtava uhka. ”Todellisuudessa on vaikea elää, ja julmuutta on oikeus tiettyyn pisteeseen asti paeta.”

Kjell Westö Bloggariklubilla.

Lopuksi vielä Kirsin ajatuksia esityksestä. Hän ei ollut lukenut kirjaa ja näki näyttämäversion pari päivää ennen ensi-iltaa ennakkonäytöksessä.

Kangastus 38 on Kansallisteatterin näyttämöllä joukko kuvaelmia, joiden kautta Kjell Westön mielenkiintoinen ja koskettava tarina kerrotaan. Se ei ole muuntautunut näytelmäksi, vaan kohtaus toisensa jälkeen kuvittaa kirjan tilanteita. Suuren osan aikaa näyttelijät kertovat yleisölle, miltä heidän esittämistään henkilöistä tuntuu, eivätkä varsinaisesti ilmaise tunteita. Ratkaisu on sinänsä toimiva, mutta se ei kaappaa minun tunteitani mukaan, henkilöt jäävät etäisiksi.

Kolmen naisen kohtaukset olivat vaikuttavinta antia, ja draamallisesti oikein toimivia. Erityiskehut myös taitavalle lavastukselle ja Kristo Salmisen oivaltavalle roolityölle!

Loppuhuipennuksen jälkeen vahvin tunteeni oli, että nyt haluan lukea Kangastus 38 -kirjan, sillä tarina on upea! (Kätevää olisi, jos sen voisi ostaa teatterista mukaansa.)

 

Kjell Westö: Kangastus 38 (Hägring 38)

KANTAESITYS KANSALLISTEATTERIN PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 8.9.2017
ROOLEISSA Noora Dadu, Edith Holmström, Petri Liski, Esa-Matti Long, Cécile Orblin, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Timo Tuominen
OHJAUS Mikaela Hasán SUOMENNOS Liisa Ryömä DRAMATISOINTI Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasánin kanssa LAVASTUS Katri Rentto PUKUSUUNNITTELU Anna Sinkkonen TUNNUSMUSIIKKI Markus Fagerudd VALOSUUNNITTELU Ville Toikka ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila VIDEOSUUNNITTELU Paula Lehtonen NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva

Kommentit
  1. Avatar photo Minna
    • Avatar photo Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *