Vanhat mestarit – teatteri meni taidemuseoon

Kuvaaja Mitro Härkönen

Kolme miestä taidemuseossa, kulttuurin korokkeelle itsensä nostaneena: musiikkikriitikko Reger, joka on kolmenkymmenen kuuden vuoden ajan, joka toinen päivä paitsi maanantaina istunut tunteja Wienin taidehistoriallisessa museossa enimmäkseen Tintoretton Valkopartaista miestä tuijottaen, Atzbacher, kirjailija joka ei koskaan ole julkaissut mitään, ja Irrsigler, Wienin taidehistorialisen museon museovartija, josta piti tulla poliisi mutta joka torjuttiin ruumiillisen heikkouden perusteella. HAMissa nämä kolme miestä ovat Markku Maalismaa, Hannu-Pekka Björkman ja Hannu Kivioja, korokkeet ison galleriasalin keskellä ja me katsojat piirissä miesten ympärillä. Minna Leinon ohjaama Thomas Bernhardin saman nimiseen romaaniin perustuva Vanhat mestarit on alkamassa. Kyse on Kansallisteatterin ja HAMin yhteistyöstä, teatteri on tuotu taidemuseoon, ja mikä sinne paremmin sopisi kuin Vanhat mestarit, jossa ollaan taidemuseossa ja puhutaan taiteesta.

Esitys on 80-minuuttinen lähes keskeytymätöntä puhetta, aivan kuten Bernhardin kirja on sivut täyttävää tajunnanvirtaa ilman ainuttakaan kappalejakoa. Teos on julkaissut itävaltalaisen Bernhardin alun perin vuonna 1985 ilmestyneen romaanin suomeksi vuonna 2013. Lainasin kirjan kirjastosta muutama kuukausi sitten, ja olen tehnyt pari yritystä sen lukemiseksi, onnistumatta. Sen sijaan HAMin kaarihallissa Vanhojen mestareiden katkeamaton puhevirta vangitsee minut täysin.

Seuraan herpaantumatta, kun Atzbacher aloittaa, Irrsigler jatkaa toistaen alkuun Atzbacherin viimeiset sanat, kunnes estradin kaappaa Reger jne, jne. Ja sitten tajuan, että seuraankin itse asiassa musiikkiesitystä ilman musiikkia. Sanojen avulla rakennettua fuugaa, joka toimii aivan kuten wikipedia fuugan kuvaa:

Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa teeman ja alkuperäinen ääni säestää kontrapunktisesti. Tämän jälkeen mahdolliset muut äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan.

Edessäni esiintyy jousitrio ilman jousia. Tällainen sanojen musiikki onnistuu vain erinomaisilta näyttelijöiltä, ja kaikki kolme tekevät huimat roolisuoritukset. Markku Maalismaan Regel (viulu) on kaikkitietävä ja kitkerän kiukkuinen, Hannu-Pekka Björkmanin Atzbacher (alttoviulu) vie tarinaa eteenpäin, kysyy ja ihmettelee. Hannu Kiviojan Irrsigler (sello) on ”kaiken Regeliltä oppinut”, mutta lähtee tarvittaessa omalle reitilleen tai kaappaa keskustelun johdon itselleen.

Kaiken nähneelle, kokeneelle ja ennen muuta tietävälle Regelille ei oikeastaan kelpaa mikään. Yksikään mestariteos ei ole hänen silmissään virheetön. Erityisesti häntä ärsyttävät taidehistorioitsijat, jotka loputtomiin kertovat tietojaan museovieraille. Hänen vaimonsa on kuollut, ja siinä tätä omahyväistä kriitikon karikatyyria

painaa suunnattomasti se, että vaimoni, joka oli tavattoman vastaanottavainen ihminen, kuoli koko sen hirmuisen tietämyksen kanssa jonka hänelle välitin, vei siis koko tuon hirmuisen tietämyksen mennessään hautaan, se on hirmuista, ja tämä hirmuisuus on paljon hirmuisempaa kuin se että hän on kuollut

Irrsigler, jota Regel luonnehtii valtionvainaaksi, toistaa Regelilta oppimiaan lauseita, ja kun hän onnistuu saamaan kahdelta muulta suuresti oppineelta mahdollisuuden aloittaa uusi keskustelunaihe, se käsittelee – Wienin siivottomia käymälöitä. Ja sitä intoa, millä Regel ja Atzbacher aiheeseen tarttuvat ja vievät käymälöiden sättimisen huimiin sfääreihin.

Vanhat mestarit on saanut alamääreen ’Komedia taiteesta’, ja esitys onkin kutkuttavan hauska. Hauskuuden rinnalla kuitenkin myös haikea, sillä kaikessa ylimielisyydessään Regel on surkimus, joka on kenties yli 30 vuotta tuijottanut jäljennöstä. Ja kun lopulta paljastuu, miksi hän on kutsunut Atzbacherin  poikkeuksellisesti Wienin taidehistorialliseen museoon päivänä, jolloin hänen ei oikeastaan pitäisi ollenkaan olla siellä, selviää, millaista oikeastaan on olla kaikentietävä ja -tuomitseva taidekriitikko.

Minna Leino on onnistunut taas luomaan teatteriesityksen, joka kutkuttaa älynystyröitä ja samalla naurattaa. Kävimme ryhmänä katsomassa kaksi vuotta sitten hänen ohjaamansa Martin Crimpin  Onnellisuuden tasavallan, josta myös pidin paljon. Tämän syksyn Vanhojen mestareiden esitykset myytiin hetkessä loppuun, mutta esitykset jatkuvat keväällä ja niihin lipunmyynti alkaa 26.10. Merkitkää muistiin kaikki ajatuksia herättävästä teatterista pitävät. Jos lisäisimme teatteriarvioidenkin yhteyteen tähdet, niin Vanhat mestarit saisi minulta täydet viisi.

Syyskaudella Vanhat mestarit esitetään HAMissa Jukka Korkeilan, Elina Merenmaan ja Anna Retulaisen Nautinto-nimisen yhteisnäyttelyn yhteydessä. Katso Vanhojen mestareiden esittelyvideo tästä linkistä (klik)

 

Vanhat mestarit

SUOMEN KANTAESITYS HAM HELSINGIN TAIDEMUSEON KAARIHALLISSA 7.9.2017.

ROOLEISSA Hannu-Pekka Björkman, Markku Maalismaa ja Hannu Kivioja

KONSEPTI, DRAMATISOINTI JA OHJAUS Minna Leino SUOMENNOS Tarja Roinila TAITEELLINEN SUUNNITTELU Minna Leino ja työryhmä: Jari Kettunen, Kati Lukka, Kare Markkola, Heikki Nylund, Johanna Storm, Ville Toikka ja Auli Turtiainen DRAMATURGIT Jukka-Pekka Pajunen ja Eva Buchwald

 

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.