Toinen tuntematon – vuorossa naisten tarinat

Julkistusjuhlassa oli Toisen tuntemattoman kirjailijoista kuusi paikalla: vasemmalta Petri Tamminen, Inka Nousiainen, Laura Gustafsson, Tuula-Liina Varis, Joel Haahtela ja Mooses Mentula.

Toinen tuntematon kertoo tuntemattomien naisten tarinan, ja kaikilla kirjan naisilla on jokin yhteys Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan miehiin.

Toinen tuntematon on juuri ilmestynyt novellikokoelma, jonka kirjoittajien nimilista on pitkä ja vaikuttava: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, J-P Koskinen, Sirpa Kähkönen, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. 22 kirjailijaa ja 22 novellia.

Kirjan idea sai alkunsa Ellun Kanat -viestintätoimistossa, jossa Kirsi Piha kollegoineen istui Rokka-nimisessä neukkarissa, kun joku viitaten Aku Louhimiehen uuteen elokuvasovitukseen Tuntemattomasta totesi, että miksei niistä naisista tehdä elokuvaa. Koska ei ollut kirjaa eikä käsikirjoitusta tuntemattomien naisten tarinasta, Kirsi päätti Suomi 100 -hengessä ryhtyä toimeen ja otti yhteyttä WSOY:hyn, missä innostuttiin heti asiasta.

Eri vaihtoehtoja palloteltiin, tehdäänkö ihan koko romaani vai mikä olisi muoto. Päädyttiin novellikokoelmaan, jossa on kaikkiaan 22 novellia naisista, joista on jokin häivähdys Tuntemattomassa sotilaassa tai heidät on luotu jonkun Linnan kuvaaman sotilaan maailmaan. On vaimoja, tyttöystäviä, äitejä ja siskoja, jotka pyörittävät kotirintaman toimintaa. ”Toinen tuntematon ei kuitenkaan ole vain naisten tarina, se on Suomen tarina”, Kirsi Piha korosti. ”Se näyttää, miten naiset ja miehet pystyvät yhdessä tekemään, miehet rintamalla, naiset riuskasti kotona töihin tarttuen.”

Kaikki novellit ovat eri kirjailijoiden kirjoittamia. Heitä varten novellikokoelman toimittajat Johanna Catani ja Lari Mäkelä lukivat Tuntemattoman sotilaan huolella ja poimivat kaikki ne kohdat, joissa esiintyy joku nainen. Kohtia ei kovin paljon ollut, yhteensä vain kolmisen sivua. Johanna ja Lari antoivat hieman johtolankoja ja täkyjä, mutta muutoin kirjailijat saivat antaa mielikuvituksensa lentää. Kirjailijoiden toivottiin olevan myös yhteydessä toisiinsa, joten tarinoissa on myös yhteneviä elementtejä, Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen tarinoissa kaneliässät tai Mentulan ja Kinnusen novelleissa sama haavoittunut jänis.

Kirjailijat saivat itse toivoa, kenestä kirjoittavat. Yllättäen toivomuskirjo oli niin laaja, että palaset loksahtivat helposti kohdilleen. Kun Laura Gustafsson toivoi, ettei ainakaan Korsumäestä tarvitse kirjoittaa, Mooses Mentula innostuikin juuri Korsumäen villasukista. Yksikään pyydetty kirjailija ei kieltäytynyt periaatteellisista syistä, mutta muutaman kiireiset aikataulut estivät osallistumisen.

Mutta kangistiko vai vapauttiko, kun oman novellinsa lähtökohdaksi saa Tuntemattoman sotilaan kaltaisen klassikon? ”Mitä kohtuuttomampi on lähtökohta, sen rennommin siihen suhtautuu”, Petri Tamminen totesi. Samoilla linjoilla oli Joel Haahtelakin: ”Ensin iski kauhu, kun tajusin mihin olin suostunut. Helpotti, kun tajusin että saan käyttää mielikuvitustani aivan vapaasti.” ”Kun on sovitut raamit, se vain ruokkii mielikuvitusta”, ajatteli myös Mooses Mentula. Laura Gustafssonkin piti siitä, että tekstille oli jokin konteksti, mutta tärkeää oli kuitenkin saada tekstiin oma kielensä ja kerrontansa.

Laura Gustafsson ihailee Katja Kettua ja niinpä hänen tarinansa Vassa ihailee Veeruskaa, josta Katja Kettu kirjoitti.

 

Petri Tamminen kertoi, miksi halusi lähtökohdakseen Riitaojan. Taustalla Inka Nousiainen.

Petri Tamminen valitsi lähtökohdakseen Riitaojan, koska hän on oikeastaan ainoa Linnan henkilöistä, joiden yhteydessä mainitaan pelko. Sodassa pelko on koko ajan läsnä, mutta Linna ei siitä kirjoita, koska se olisi vain hidastava elementti. ”Vähän niin kuin vessassa asiointi”, kuului tammismainen vertaus.

Tuula-Liina Varis luki Linnan Tuntemattoman sotilaan jo sen ilmestymisvuonna, 13-vuotiaana. ja sen jälkeen monta kertaa. Kuvassa  taustalla vas. Petri Tamminen, Inka Nousiainen ja Joel Haahtela.

Tuula-Liina Variksen tarina kytkeytyy Hietaseen hänelle tutun murteen takia, mutta myös siksi että hän halusi kuvata pientilallisten ja naisten arkea. Heille jäivät vastuu ja työt miesten ollessa sodassa. Samalla naisten itsetunto kasvoi, kun he pystyivät selviytymään raskaistakin töistä. Myös Inka Nousiainen korosti naisten tarinoiden ja kotirintaman arjen merkitystä. Hän oli edellistä kirjaansa varten lukenut paljonkin sota-ajan elämästä ja nyt siihen oli helppo palata.

Tekstejä toimittanut Johanna Catani kertoi, miten sotaväen käyneen 21-vuotiaan pojan äitinä Toisen tuntemattoman tekstejä olikin yllättävän vaikea lukea. Niissä sotaa katsotaan usein äidin kannalta ja tekstit tulivat lähemmäksi kuin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Naisten tunnot nousevat novelleissa usein esiin kirjeissä. Näin kirjoittaa Riikka Pulkkinen Kariluodon vaimona:

Voi rakkaani. Ottaisin sinut mieluummin typeränä ja elävänä kotiin kuin viestin sinusta sankarivainajana ja nimesi kirjoitettuna vanhan koulusi seinälle.

Katso myös video, jossa Kirsi Piha kertoo novellikokoelman synnystä: (klik)

Idea toisenlaisesta, naisten tarinoista koostuvat sotaromaanista syntyi Ellun kanat -viestintätoimistossa, jonka perustaja Kirsi Piha on.

 

 

Kommentit
  1. Mai Laakso
  2. Anu Hirsiaho
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Tuijata
  4. Omppu Martin
  5. Elegia
  6. Amma
  7. Marika Oksa (@MarikaOksa)
  8. Linnea
  9. Minna Vuo-Cho

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *