Teellä romanttisen komedian kuningattaren Sophie Kinsellan kanssa

Sophie Kinsellan ruotsalainen kustantaja on istuttanut minut Göteborgin Kirjamessujen aikana Gothia Towersin kahvilan nurkkapöytään odottamaan kirjailijaa. Nostan pöydälle muistikirjan, kynän, Kirsin Book Clubin kirjanmerkin, puhelimen kuvaamista varten ja viereeni pinkille penkille pienen lahjan, jonka olen hankkinut tuliaiseksi Suomesta. Lahjojen antaminen ei ehkä ole median edustajien tapana ainakaan länsimaissa, mutta en voi olla varma, sillä tämä on ensimmäinen henkilökohtainen haastatteluni maailmantähden kanssa.

Aloitan siis huipulta. No, Sophiella ei toki ole Nobel-palkintoa, mutta 40 miljoonaa myytyä kirjaa oikeuttavat kyllä supertähtikastiin. Varsinainen läpimurto tapahtui Shopaholic-kirjojen myötä, joiden pohjalta on tehty myös menestyselokuva. Oikeutetusti voin tituleerata Sophieta romanttisen komedian kuningattareksi tai en ainakaan tiedä, kenelle muulle kruunu paremmin sopisi.

Tunnistan tietenkin Sophien jo kaukaa, kun hän lähestyy pöytääni. Kustantaja huikkaa, että tulee hakemaan Maddien tunnin päästä. Maddien? Aivan, tämän kauniin naisen oikea nimi on Madeleine Wickham, millä nimellä hän on julkaissut uransa alussa seitsemän kirjaa.

Right, ensin esittelyt ja small talkit siitä, kuinka upeaa on tavata hänet. Pursuan innostusta, sillä oikeasti olen pitänyt hänen kirjoistaan, joita olen lukenut kuusi kappaletta, uusimpana Kuka on pomo? (My Not So Perfect Life).

Kerron, että olen perustanut Kirsin Book Clubin syntymäpäivänäni, joka sattuu heittämään vain päivällä Sophien synttäreistä. Hän ei ole koskaan kuulunut Book Clubiin, lukupiiriin, vaikka onkin ollut intohimoinen lukija pienestä pitäen. Silloin hän tähtäsi ennemminkin konserttipianistin kuin kirjailijan uralle, joka tuli oivalluksena vasta kun Sophie oli Lontoossa töissä lehden avustajana ja luki kirjoja päivittäisillä metromatkoillaan.

Kun olin pieni, äitini kertoi keksimiään tarinoita meille joka ilta ja hän edelleen tekee sitä minun lapsilleni. Hänen olisi pitänyt olla kirjailija! Häneltä olen saanut kipinän ja innoituksen kirjoittamiselleni. En kuitenkaan koskaan keskustele hänen kanssaan kirjoistani.

Sophie sanoo, että nykyään hänellä on kirjailijan identiteetti. Se ei syntynyt vielä parin ensimmäisen kirjan aikana, sillä kaikki tapahtui niin nopeasti ja helposti. Sophie vähättelee alun menestystään, sanoo että silloin oli helpompaa. Hän lähetti Madeleine Wickhamina käsikirjoituksensa nimeltään The Tennis Party vuonna 1995 parille kustantajalle ja muutaman viikon päästä oli sopimus neljästä kirjasta solmittu. Hänen mielestään ajoitus ja genre olivat onnekkaasti kohdallaan.

Kului muutamia vuosia ja ajatus Shopaholicista alkoi muhia mielessä. Himoshoppaajaan tyyli oli kepeämpää ja hauskempaa kuin jo julkaisujen kirjojen ja häntä arvelutti palaute. Niinpä hän lähetti sen kustantajalle toisella nimellä, Sophie Kinsellana, sillä jos palaute olisi ollut murskaavaa, niin hän olisi voinut jatkaa Madeleine Wickhamina kirjailijanuraa ’like nothing had happened’. Tiedustelen, kuinka jakautunut hänen kirjailijan identiteettinsä onkaan, onko markkinoilla kenties vielä jollain muullakin salanimellä kirjoitettuja kirjoja, esimerkiksi dekkareita tai fantasiakirjoja?

Sophie nauraa ja vakuuttaa, että näin ei ole. Hän rakastaa Agatha Christien dekkareita ja mielellään kirjoittaisi niiden kaltaista. Hän tunnustaa, että on kokeillut trillerin kirjoittamista, mutta kustantajan kommentit olivat olleet melko tylyjä, Sophien henkilöt olivat yksinkertaisesti olleet liian mukavia ja käsikirjoituksessa oli ollut liikaa huumoria. Neuvo oli ollut, että Sophien tulisi olla peitetehtävissa Lontoon poliisissa vuoden ajan, niin ehkä hänestä kehkeytyisi uskottava dekkaristi.

Toistaiseksi Sophie on pysynyt naisten viihdekirjallisuudessa, chick litissä. Hän haluaa viihdyttää, tuoda nokkelaa huumoriaan tarinaan. Tärkeintä on kuitenkin rakkaus, ”I love love!”, sanoo hän. Mutta Sophien tarinoissa on syvällisempikin taso, joka on aina hyvin ajassa kiinni. Hänen tuorein suomennettu kirjansa Kuka on pomo? tarttui Instagramin-kuvien täydellistä elämää kuvaavaan maailmaan ja uusin, helmikuussa 2018 ilmestynyt Surprise Me  kertoo pidentyvien elinikäodotusten vaikutuksesta parisuhteeseen, miten pitää avioliitto tuoreena, jos naimisissa ollaan 70 vuotta!

Sophie Kinsella ja Jenny Colgan Göteborgin Kirjamessuilla 2017

Sophien sankarittaret ovat yleensä koulutettuja nuoria naisia uransa alkutaipaleella. Hän sanoo kirjoittavansa kaikille, sillä lukijoiden joukossa on kaikenikäisiä naisia. Hänen tarkoituksensa on viihdyttää lukijoita ja hän nauttii suuresti tarinankaaren rakentamisesta. Hän kirjaa juonenkäänteitä korteille, joita kiinnittää seinälle ja siirtelee kuin rakentaen palapeliä etsiessään parasta juonenkulkua. Keskeneräistä tekstiä saa lukea vain aviomies Henry Wickham, johon Sophie ihastui heti ensimmäisenä opiskeluiltanaan Oxfordissa.

Kysyin, onko hän ajatellut siirtyvänsä kirjoittamaan turkey litiä, kun itsekin on jo viiden lapsen äiti ja kohta viisikymppinen. Termi turkey lit oli hänelle tuntematon ja kun kerroin sen tarkoittavan keski-ikäisille naisille suunnattua viihdekirjallisuutta, jossa päähenkilötkin ovat itsellisiä keski-ikäisiä ja termin tulevan kalkkunaa muistuttavasta roikuvasta leukanahasta, niin hän purskahti sydämelliseen nauruun.

Hänen tarinoittensa henkilöt ovat enemminkin nuorentuneet. Nuortenkirja Finding Audrey oli menestys ja nyt on markkinoille tullut myös Sophien lastenkirjasarja, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Mummy Fairy and Me.

Meillä on aina ollut lasten kanssa selkeä iltarutiini: Bath, Book, Bed. Kaikille lapsilleni on luettu iltasatu ja olen myös kertonut heille päästäni tarinoita kuten äitini teki minulle ja on tehnyt myös lapsilleni. Näistä iltasaduista syntyi Ella ja hänen haltiakeijuäitinsä.

Keskustelimme pitkään iltasadun merkityksestä ja Sophie kertoi lukeneensa niin Astrid Lindgrenin kirjat kuin Tove Janssonin Muumitkin. Yhtäkkiä en todellakaan miettinyt keskustevani maailmankuulun kirjailijan kanssa, vaan olimme kaksi äitiä jakamassa kokemuksia kasvatuksesta. Mutta se oli varmaankin tyypillistä Sophia tai Madeleinea. Hän on kirjojensa naisten kaltainen, iloinen, ystävällinen, witty ja helposti lähestyttävä. Mitä parhainta seuraa teekupposen äärellä!

Sophie Kinsella ilahtui pienestä Marimekon kukkarosta, jonka arvelin olevan sopiva lahja ”Shopaholicin äidille”. Katso video tilanteesta.

Sophie Kinsellan tuotantoon kuuluu seitsemän kirjaa Madeleine Wickhamina, kahdeksan Shopaholic-kirjaa ja kahdeksan muuta chick lit -teosta Sophie Kinsellana, nuortenkirja ja lastenkirja.

Surprise Me ilmesty suomeksi nimellä Yllätä minut

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *