Tartto – loistava matkakohde ihan naapurissa!

Ennen viime viikonloppua tiesin, että Tartto on yliopistokaupunki eteläisessä Eestissä. Itse asiassa luulin, että paikan nimi on Tarto, sillä vuonna 1920 solmittu Tarton rauha oli tuttu käsite. Siinä se, muutoin Tartto oli vain nimi kartalla, vaikka olen matkannut lukuisia kertoa Eestissä ja Eestin läpi Latviaan.

Onneksi bloggarikollega Airi kertoi kiinnostuksestaan tutustua kehuttuun ja palkittuun Eestin kansallismuseoon, joka avautui syksyllä 2016 Tartossa. Ryhdyimme yhdessä suunnittelemaan kesäistä retkeä puolisoiden kanssa. Yksi työkollega sanoi, että Tartossa on edulliset drinksut, toinen kehui herkullisia kakkuja ja kulttuuripuolen vinkit saimme Visit Tartu -matkailuneuvonnan Maigi Lokolta.

1

Matka ja majoitus

Me olimme liikkeellä omilla autoillamme. Tallinkin lautalta suuntasimme suoraan Tallinnan läpi kohti Tarttoa tietä numero 2 (Tartu). GPS neuvoi hyvin, mutta ilman sitäkin reitti satamasta on hyvin kyltitetty ja kun lentokenttä jää vasemmalle puolelle, tietää että nokka on oikeaan suuntaan.

Ajomatka suoraa ja erittäin hyvässä kunnossa olevaa tietä ilman pysähdyksiä kesti 2,5 tuntia, matkana 185 km. Matkalla näkymät olivat kaunista ja vehmasta maalaismaisemaa. Kun näki ensimmäisen haikaranpesän sähkötolpan päässä, tunsi jälleen olevansa ulkomaanlomalla!

Tarttoon pääsee myös busseilla, joita lähtee Tallinnasta noin puolen tunnin välein. Junia Tallinna-Tartto-välillä menee muutama päivässä ja Finnair lentää Helsingistä Tarttoon useita kertoja viikossa.

Majapaikaksi olimme valinneet tuliterän Hotelli Sophian, joka sijaitsee pari kilometriä keskustan ulkopuolella, uuden, ison ostoskeskuksen, Lounakeskuksen, yhteydessä.

Hotelli Sophia on aivan uusi hotelli Tarton sisääntulotien varrella. Hotellista pääsee sisäkautta isoon Lounakeskukseen, jossa kaupat, elokuvateatteri ja luistinrata ja ties mitä muuta!

Lounakeskuksessa on merkkikauppoja, ravintoloita, elokuvateatteri ja jopa täysimittainen luistinrata. Minä tosin kävin Lounakeskuksessa vain ostamassa urheilukaupasta vedenkestävän takin, sillä kesäsää ei matkaamme suosinut. Huomioin kyllä mm. sushi- ja vohveliravintolat, kahvilan ja kauneussalongin. Kauppoja oli niin paljon, että shoppailijoilla kyllä riittää tekemistä.

Hotelli Sophian henkilökunta oli erittäin ystävällistä.

Autot jätimme ilmaiseen, kameravalvottuun parkkiin Hotelli Sophian pääoven tuntumaan. Keskustaan ja takaisin matkasimme taksilla, yhteen suuntaan matka maksoi kohteesta riippuen 6-8 €. Taksit olivat uusia, hyvätuoksuisia autoja, joissa kaikissa oli mittarit. Meille sattui vain ystävällisiä kuskeja!

Näkymä huoneesta oli Lounakeskuksen katolle, mutta meille oli tärkeämpää seurata futiksen MM-kisoja.

Kylppäri oli tilava ja tarkoituksenmukainen.

Hotelli Sophia oli positiivinen kokemus ja tarjosi hyvän hinta-laatusuhteen. Huone oli moderni ja valoisa, jossa oli ison parivuoteen lisäksi nojatuoli ja peilipöytä. Mainittakoon myös näin kirjabloggarin näkökulmasta, että sängyssä oli hyvät lukuvalot!

Jukka, Airi ja Kirsi valmistautumassa illalliselle Tartossa.

Huoneen hintaan kuului monipuolinen aamupala. Tarjolla oli kaikkea munakkaasta makkaraan, myslistä melooniin, salaatista silliin. Aamiaissalissa näimme muitakin suomalaisia, myös lapsiperheitä.

Hotelli Sophian aamiainen oli runsas ja monipuolinen.

Hotelli Sophia toimi meille hyvin, mutta jos ei tarvitse parkkipaikkaa ja haluaa tartolaista tunnelmaa ja historiallista ikkunanäkymää, niin silloin kannattaa tutkailla ydinkeskustan hotelleja.

2

Ravintolakatsaus

Tarton ydinkeskustassa on paljon ravintoloita. Keskusaukio on varmaankin kauniilla kelillä kuhiseva paikka, sillä useilla ravintoloilla on iso terassi, jotka meidän visiittimme aikana kaikki olivat sadekelin vuoksi kiinni.

UMB Roth sijaitsee sisäpihalla osoitteessa Ülikooli tänav 7.

Me söimme ensimmäisenä iltana UMB Roth -ravintolassa. Ravintola oli selkeästi suosittu, sillä illan aikana kaikki pöydät täyttyivät ruokailijoista. Heilläkin oli tunnelmallisen näköinen terassi sisäpihalla.

UMB Rothin menu sisälsi mielenkiintoisia yhdistelmiä.

UMB Rothin valikoima oli monipuolinen ja me kaikki löysimme jotain uutta ja kiinnostavaa maisteltavaa. Makuyhdistelmät olivat selvästi kokeilevia, osa erittäin onnistuneita kuten Boef eli moderni tartar-pihvi ja Creamy Celleriac Soup eli juurisellerikeitto. Esillepano oli kaunista ja inspiroivaa.

Herkullisessa juurisellerikeitossa oli koristeena ”pinkkiä jäkälää”.

Pääruoaksi söimme kalaa, lammasta ja ankkaa. Kaikki hyviä, parhaimpana ankan rinta, Duck Breast.

Birch Jellyn marenkilastut näyttivät koivun kaarnalta. Taiteellisesta vaikutelmasta täydet pisteet!

Jälkiruoaksi päätin kokeilla Birch Jellyä eli koivuhyytelöä. Annos oli hieno, mutta saunavihdan makuinen hyytelö ei vain ollut minun makuuni. Honey Cake eli hunajakakku olisi ollut herkullisempi valinta tai juustolautanen, josta olisi riittänyt koko pöydälle.

Terassipöydistä on suora näkymä UMB Rothin keittiöön.

Illan aikana UMB Rothin ravintolasali oli lähes täysi. Kuva otettu juuri ennen sulkeutumista. Ympäristö oli pelkistetty ja rustiikkinen.

UMB Roth oli ravintola, jonne menen mielelläni uudelleenkin joko lounaalle tai illalliselle.

Toisena iltana söimme Jop Antoniuksessa, joka sijaitsi pienellä sivukadulla. Paikka oli hiljainen sunnuntai-iltana, taulut seinillä olivat melko karmivia, mutta ruoka oli oikein maittavaa!

Ravintola Jop Antonius sijaitsee osoitteessa Lutsu tänav.

Nyt emme ottaneet alkupaloja, vaan siirryimme suoraan pääruokaan. Portobello-sienistä ja mozzarella-juustosta tehty burger oli todella herkullinen!

Portobello Burger

Jälkiruoka oli melko hurjan näköinen, mutta sen ehdoton huippu oli vihreä basilikajäätelö.

Söimme myös Eesti Rahva Muuseumissa päivän lounaan ja kävimme Pahad Poisid -pubissa katsomassa Venäjä-Espanja-jalkapallo-ottelua. Siellä oltiin kyllä selvästi venäläisten puolella, joten me kannatimme Espanjaa hieman sordinolla.

Venäjä voitti Espanjan rangaistuspotkukilpailussa jalkapallon MM-kisoissa. Seurasimme ottelua Pahat Poisid -pubissa.

3

Nähtävyydet

Kirsi, Airi ja Jukka raamien sisällä taustallaan Tarton kaunpungintalo ja tunnettu Kissing students -patsas.

Tartossa riittää kulttuurinystäville katsottavaa! Jo käveleminen keskustan kaduilla vie eri aikakausille, kun talojen seinälaatoista ja nimistä löytyy kiinnostavia historiallisia yhteyksiä.

Tarton yliopisto on perustettu Ruotsin vallan aikana vuonna 1632 ja sen 1800-luvun alussa rakennettu päärakennus vaikuttaa vieläkin mahtavammalta verrattuna söpöihin pikkutaloihin samalla Ulikooli-kadulla.

Tarton yliopiston päärakennus sijaitsee aivan keskustassa.

Meidän päävierailukohteemme oli Eesti Rahva Muuseum, joka on kerrassaan upea ja jo yksistään sen vuoksi kannattaa Tarttoon matkustaa! Airi kirjoitti siitä erillisen jutun, jonka otsikkoonkin lisättiin WOW!

Kirsi, Airi ja Jukka matkalla kohti Eesti Rahva Muuseumin sisäänkäyntiä. Rakennus on yli 350 metriä pitkä!

Eesti Rahva Muuseum avaa silmät mm. suomalais-ugrilaisuudelle.

Kävimme myös Aparaaditehas Creative Cityssä, vanhassa tehdasrakennuksessa, jossa neuvostoaikana valmistettiin ilmastointilaitteita ja salaisia sukellusveneosia. Koska touhu oli salaista, niin silmänlumeeksi siellä valmistettiin myös toimimattomia sateenvarjoja ja vetoketjuja. Uskomatonta touhua! Nyt kompleksi on muutettu luovien alojen toimistoiksi, työtiloiksi ja ravintoloiksi. Rappukäytävät olivat alkuperäisessä kuosissaan hurjan kurjia, mutta ravintolat vaikuttivat viehättäviltä ja kaupat kiinnostavilta. Me osuimme paikalle sateella, joten piha, jossa normaalisti on kirppareita ja terassiravintoloita, oli nyt tyhjillään.

Paino- ja paperimuseo on erittäin sympaattinen kohde.

Aparaaditehaksen naapurissa, Saapatehasissa sijaitsee Paino- ja paperimuseo, jonka kierroksella sai itse tehdä paperia ja painaa kortteja. Visiitti oli kiinnostava ja opettavainen, sen jälkeen katsoo vanhoja kirjoja hieman eri silmällä. Oppaamme kertoi, että myös heille tulvii vanhoja kirjoja ja he eivät voi ottaa vastaan kuin murto-osan, joille he tarjoavat uuden elämän erilaisina tuotteina, muistikirjoina ja koteloina.

Ensin sai Manan opastuksella tehdä paperia…

…sitten painaa vanhoilla menetelmillä oman kortin.

Koska olimme retkellä vain kaksi päivää, niin Tarttoon jäi vielä paljon nähtävää. Eliel Saarisen suunnittelemaan Paavalin kirkkoon tutustuimme vain ulkopuolelta, sillä se oli sillä hetkellä suljettu, mutta kyseessä oli aivan selvä Helsingin rautatieaseman ja Lahden kaupungintalon serkku.

Eliel Saarinen on suunnitellut Tarton Paavalin kirkon vuonna 1913.

Aino Kallaksen kotitalon löysimme huonossa kunnossa mielisairaalan takapihalta. Aino ja Oskar Kallaksen perhe asui Tarton talossaan vuodet 1914-1918 eli samoihin aikoihin, kun Ainolla ja Eino Leinolla roihusi romanssi. Suomen Kirjailijaliitto ja Aino Kallas -seura ovat tänä keväänä ehdottaneet pahasti rapistuneen talon kunnostamista suomalais-virolaisena yhteistyönä kulttuuritilaksi.

Kirjailija Aino Kallas asui tässä talossa miehensä kanssa 1914-1918.

Saavuimme Tarttoon lauantai-iltana ja jatkoimme matkaa Otepään kautta kohti Riikaa maanantaina. Näinkin lyhyessä ajassa ehdimme ihastua Tarttoon ja vakuutimme, että tulemme uudestaan!

Matkaseurue Tarton keskusaukiolla: Martti, Airi, Jukka ja Kirsi.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.