Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Kirsin Book Club kokoontui huhtikuussa 2015 Kumpulassa

Kirsin Book Club kokoontui huhtikuussa 2015 Kumpulassa

Huhtikuun lukupiiri oli kaksinkertainen Nobel-päivä. Kokoontumispäivänämme kuoli Günther Grass, Nobel-palkittu vuonna 1999, ja huhtikuun kirjaksi oli sovittu Nobel-kirjailijan teos, jonka valinta jäi illan emännälle. Oli Airin vuoro emännöidä ja hän oli halunnut valita Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen naiskirjailijan. Viimeisin heistä on ollut vuonna 2013 palkittu kanadalainen Alice Munro, jonka pokkarinakin ilmestynyt Hyvän naisen rakkaus valikoitui huhtikuun luettavaksi.

Nobelin kirjallisuuspalkinto on jaettu yhteensä 111 kirjailijalle, mutta vain 13 heistä on ollut naisia. Tämä epäsuhta keskustelutti lukupiiriämme, ja samalla palautettiin mieliin edellisenä viikonloppuna uutisoitu selvitys, kuinka paljon enemmän lehdissä julkaistaan kritiikkejä miesten kirjoista ja kuinka lehtikriitikkojen enemmistö on miehiä. Helsingin Sanomien suhdeluku oli 64% arvostelluista kirjoista oli miesten kirjoittamia ja arvosteluista 72%. Naiset kuitenkin lukevat miehiä enemmän kirjoja, meidän lukupiirimme siitä hyvänä esimerkkinä. Iloitsimme kuitenkin siitä, että verkkokirjoittamisessa suhteet ovat toiset, sillä kirjablogisteista valtaosa on naisia.

Nobel-palkintorituaaleihin kuuluu palkittujen nimikkotuoli ja siihen teksti. Kuva: Stefan Windrup. Copyright The Nobel Foundation.

Nobel-palkintorituaaleihin kuuluu palkittujen nimikkotuoli ja siihen teksti. Kuva: Stefan Windrup.  Copyright  The Nobel Foundation.

 

Hyvän naisen rakkaus sisältää kahdeksan pitkähköä novellia, jotka kaikki ovat tarinoita erilaisista perheistä ja ihmissuhteista. Tarinat sijoittuvat Kanadan, tarkemmin Ontarion maaseudulle ja useimmat tarinoista 50- ja 60-luvuille. Munron tarinat soljuvat kuin itsestään, tasaisen arkipäiväisesti, dramaattisimmatkin hetket ilman kiihkoa. Yksityiskohtien kautta piirtyy lukijalle tarkka visuaalinen mielikuva paikasta ja henkilöistä. Ulkoisesti tarinoissa tapahtuu vähän, mutta sitä enemmän tapahtuu henkilöiden sisälle, ja sen mitä, Munro jättää lukijan pääteltäväksi.

Hyvän naisen rakkauden niminovelli on neliosainen tarina kotihoitaja Enidistä, jonka hoidettava on kuolemansairas rouva Quinn, epämiellyttävä nuorehko nainen, kahden tyttären äiti ja Enidin luokkatoverin Rubertin vaimo. Tarina alkaa näennäisen kaukaa, pojista jotka löytävät joesta auton ja paikkakunnan optikon hukkuneena. Lukija ehtii jo hämmentyäkin toisen osan alkaessa: kuuluvatko luvut todella yhteen. Mutta kun tarina etenee ja rouva Quinnin kuolema lähestyy, keriytyvät myös tarinan langat yhteen. Mutta miten kaikki päättyy, sen kirjailija jättää auki.

Samalla tavalla vaivihkaa paljastuu myös novellissa Muutoksen aika, isän ja tyttären tarinassa, mistä oikeastaan on kysymys. Mikä on isän salaisuus ja mikä tyttären tragedia, ja miten ne oikeastaan ovat saman asian kääntöpuolia.

Monessa kertomuksessa seksuaalisuus on vahvasti läsnä. Novellissa Lapsia et saa Pauline rakastuu ja jättää perheensä, kokee nautinnon, vahvemman kuin koskaan aikaisemmin, mutta kestävää onnea hän ei löydä.

Monet kokoelman tarinoista jättävät lukijan hämillisenä miettimään, mistä oikeastaan oli kyse. Rahaa kuin roskaa -novellissa kaksi naista ja yksi yhteinen mies -kolmion keskellä kesiään viettävä esiteini-ikäinen Karin on rakastunut tai ainakin ihastunut äitinsä miesystävään ja polttaa vahingossa itsensä miesystävän vaimon vanhaan hääpukuun pukeutuneena. Aikuistumisestako kysymys, siipien polttamisesta, liian aikaisesta illuusioiden katoamisesta vaiko vapautumisesta?

Totta kai hän toipui siitä ja palasi Kariniksi. Kaikista hän oli entisensä, mitä nyt iho oli palanut. Kukaan ei tiennyt miten hän oli muuttunut ja miten luonnolliselta hänestä tuntui olla irrallinen ja kohtelias ja miten taitavasti hän suoriutui omin neuvoin. Kukaan ei tiennyt, miten selkeäksi ja voitonriemuiseksi hän välillä tunsi olonsa tietäessään olevansa omillaan.

Alice Munron novelleja on käännetty paljon suomeksi, mutta hänen tekstinsä eivät olleet useimmalle lukupiiriläisistä entuudestaan tuttuja. Vuonna 1931 syntynyt kirjailija on julkaissut esikoisteoksensa vuonna 1968, ja sen jälkeen tasaisesti noin kolmen-neljän vuoden välein. Viimeisin suomeksi käännetty on tänä keväänä ilmestynyt Nuoruuden ystävä, joka on alun perin ilmestynyt jo 1990. Hyvän naisen rakkaus on alkuperäisteoksena ilmestynyt 1998.

Pohjustuksena illalle toimi katkelma Nobel-juhlallisuuksia varten tehdystä haastattelusta. Alice Munro ei itse matkustanut Tukholmaan, jossa palkinnon vastaanotti hänen tyttärensä. Matka oli liian pitkä ja rasittava yli 80-vuotiaalle kirjailijalle. Haastattelussa hän kertoo, miten hän kiinnostui lukemisesta jo hyvin nuorena, kun hänelle oli luettu H.C. Andersenin satu Pieni merenneito. Tarina oli hänestä hyvin surullinen, koska prinssiin rakastunut merenneito ei voinut mennä prinssin kanssa naimisiin. Hän oli merenneito, ei ihminen.

Heti kun tarina oli loppunut, menin ulos ja kiersin taloamme, ja keksin mielessäni tarinalle onnellisen lopun., koska minusta pieni merenneito ansaitsi sen. Ajattelin, että kuulemani tarina oli tehty vain minulle ja nyt minä tekisin parhaani ja pieni merenneito saisikin prinssinsä ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Pieni Alice ajatteli, että merenneidon pitäisi saada palkintonsa, olihan hänen täytynyt kokea kipeitä asioita saadakseen prinssin. Merenneito oli saanut samanlaiset raajat kuin ihmisilläkin, mutta jokainen askel tuotti hänelle hirvittävää tuskaa.

Tämän kaiken hän oli valmis käymään läpi saadakseen prinssinsä. Siksi hän minusta ansaitsi paremman kohtalon kuin kuoleman vedessä. En ollenkaan ollut huolissani, etteikö muu maailma olisi tuntenut minun versiotani tarinasta, sillä minusta tuntui, että olin julkaissut tarinan samalla, kun olin sen kuvitellut. Sillä tavalla minä aloitin, kirjoittamisen.

Tavoitteena oli lukea muitakin Alice Munron teoksia kuin Hyvän naisen rakkaus

Munro myös kierrättää tarinoitaan, kirjoittaa niitä uusiksi. Hän saattaa lisätä aikaisemmin julkaistuihin kertomuksiin uusia henkilöitä ja osia.

Munron tapa kuvata miellytti kaikkia. ” Kiehtovaa tekstiä, ihanaa arjen kuvausta, kotitöitä. Valtavan visuaalista kerrontaa.  Teksti oli täyteläistä ja kuitenkin helppolukuista.”

”Tapahtumista ja tilanteista syntyi erittäin vahva visuaalinen mielikuva.”

”Kirjailija kuvaa tarkasti yksityiskohtia ja samalla jättää itse tarinaan paljon aukkoja, jotka lukija voi täyttää.”

”Kieli oli hienoa, mutta suomeksi hankalaa. Kertojanäkökulmat vaihtuivat, eikä aina tiennyt kuka hän on kyseessä. Olisin oikeastaan halunnut lukea tarinat englanniksi. He vai she?”

Moni oli aloittanut lukemisen ikään kuin lukisi yhtä tarinaa ja hämmentyi jo alussa. Mitkä tarinat kuuluivat yhteen, mitkä eivät? ”Menee aikaa, jos pitää odottaa ja miettiä ensin, mitä tarina tarkoittaa. Olisin halunnut tietää, miten tarina jatkuu.”

”Minulta puuttui novellin lukemisen taito. En jaksanut keskittyä henkilöihin.” Kirjaan kaivattiinkin sisällysluetteloa, josta olisi voinut katsoa novellien nimet ja palata niitä muistelemaan.

Tarinoiden ahdistavuus puhutti. Niissä nähtiin yhtymäkohtia pohjoisamerikkalaiseen maaseutukuvaukseen ja sen realistisuuteen. Kaikki eivät kokeneet sen resonoivan pohjoismaiseen naiseen. ”Ihmisten näköalattomuus on ahdistavaa, kykenemättömyys päättää elämästään. Tarinoiden ihmiset olivat ikään kuin kuplassa, niitä ei tavoittanut.”

Vaikkei Nobel-kirjailija saanutkaan kaikilta varauksetonta kiitosta, keskustelun jälkeen moni suhtautui lukemaansa positiivisemmin kuin alussa. ”Uskon että pidän hänen tekstistään, mutta minun pitää antaa tekstin maustua. ”

”Tämä oli hyvä valinta. Nyt ollaan sivistyneempiä.”

Osa nosti peukun pystyyn ilman varauksia. ”Teksti oli älyllisesti haastavaa, pidin siitä, samoin kuin siitä, että loppu jätetään auki. Ei ollut mitään tyhjänpäiväistä.”

”Nautin näistä Munron lyhyistä jutuista, joissa pystyttiin kuvaamaan pitkän ajan tapahtumat kompaktilla tavalla. Ne olivat niin realistisen tuntuista. Vaatii kyllä vielä uudenkin lukemisen, että osaan edes valita suosikkini.”

”Haluan lukea lisää ja lainasin jo kirjastosta useamman Munron kirjan, englanniksikin.”

Kuusi nosti peukun ylös, tosin osa peukutti Munrota siksi, että naisnobelisteja on niin vähän. Neljän arvio oli semi, eli ei ylös eikä alas, mm. siksi, ettei Munron tekstistä jäänyt tunnetta että haluaisi lukea lisää.

Annetaan viimeinen sana kirjailijalle. Miten hän ajattelee tarinoidensa vaikuttavan lukijoihin, erityisesti naisiin?

Oh, well, I want my stories to move people, I don’t care if they are men or women or children. I want my stories to be something about life that causes people to say, not, oh, isn’t that the truth, but to feel some kind of reward from the writing, and that doesn’t mean that it has to be a happy ending or anything, but just that everything the story tells moves the reader in such a way that you feel you are a different person when you finish.

Nobel-kirjailija Alice Munro. Kuva Tammi / Jerry Bauer

Alice Munro on 13. Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut nainen. Kuva Tammi / Jerry Bauer

  • Alice Munro
  • Hyvän naisen rakkaus
  • Tammi, 2000
  • The Love of a Good Woman, 1998
  • ISBN 9789513175856
Avainsanat:, ,

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *