Anton Tšehov: Kolme sisarta – Moskovaan, Moskovaan

Kolme sisarta 02Anton Tšehovin Kolme sisarta alkaa naistenviikkoon sopivasti nimipäiväjuhlilla. Nimipäiväsankari on sisarista nuorin eli Irina. Naistenviikon kirjaksi Tšehovin nelinäytöksinen näytelmä valikoitui kuitenkin Olgan, sisaruksista vanhimman ansiosta. Alun nimipäivillä on koolla Tšehovin näytelmien tapaan iso joukko henkilöitä, sisarukset Olga, Maša ja Irina, heidän veljensä Andrei, tämän tuleva vaimo Natalia, useampi varuskunnan upseeri, alakerran lääkäri, palvelijoita. ”Tapahtuu kuvernementtikaupungissa”, kuten Tśehov kirjoittaa, ja ”tunnelma on iloinen”. Näin Tšehov kuvaa sisarukset:

Olga sinisessä tyttökoulun opettajan virkapuvussa, korjailee koko ajan oppilaiden vihkoja, seisoo ja kävelee edestakaisin; Maša mustassa puvussa, hattu polvillaan, istuu ja lukee kirjaa; Irina valkoisessa puvussa, seisoo mietteisiinsä vaipuneena.

Yksinkertaistaen: arkinen Olga, dramaattinen Maša ja idealistinen Irina, jonka tulevaisuususko jo rakoilee.

IRINA Te sanotte: elämä on ihanaa. Entäpä jos se vain tuntuu sellaiselta! Meille kolmelle sisarelle elämä ei vielä ole ollut ihanaa, se on tukahduttanut meidät kuin rikkaruoho … Minulla on kyyneleet silmissä. Turhan päiten … (Pyyhkäisee nopeasti kasvojaan, hymyilee.) Työtä täytyy tehdä, työtä. Sen tähden me olemme allapäin ja näemme elämämme niin synkkänä että emme tiedä mitä työ on. Me olemme syntyneet ihmisistä jotka halveksivat työtä …

Olga on 28-vuotias, opettaja ja naimaton. Vasta 28-vuotias niin kuin minä ajattelen, mutta Olga itse tuntee, että elämä on mennyt jo häneltä ohi.

Minä opetan joka päivä lukiossa ja annan sitten yksityistunteja iltaan saakka, minulla on jatkuva päänsärky ja ajatukset niin kuin vanhalla ihmisellä. Ja ihan todella näinä neljänä vuotena jotka olen ollut opettajana minua on vaivannut sellainen tunne kuin minusta päivä päivältä, pisara pisarana valuisivat sekä voimat että nuoruus. Ja ainoa mikä kasvaa ja vahvistuu on haave …

Sisarusten yhteinen haave on Moskova ja sinne muuttaminen. Moskova on heidän lapsuutensa kaupunki, josta isän työ patterinpäällikkönä on pakottanut muuttamaan pois. Ensimmäisen näytöksen alussa isän kuolemasta on täsmälleen vuosi, ja haave muutosta on vain vahvistunut. Moskova on kaikkea sitä, mitä he kokevat heiltä nyt puuttuvan. Moskovasta löytyisi ratkaisu heidän tyytymättömyyteensä. Mutta muutto viivästyy ja viivästyy.

… aika kuluu ja koko ajan on sellainen tunne että kulkee poispäin todellisesta, ihanasta elämästä, kulkee yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, jotakin kuilua kohti.

Sisarista keskimmäinen Maša on mennyt 18-vuotiaana naimisiin miehen kanssa, jota on pitänyt viisaimpana ihmisinä maailmassa. Viisaus on muuttunut pelkästään kiltteydeksi, ja kovin tosikkomaiselta ja tylsältä lukion lehtori Kulygin vaikuttaakin. Mašalla on ”melankuolio”, ja se saa hänet itkemään vähän väliä, juomaan tosinaan liikaa viiniä ja rakastumaan Veršininiin, paikkakunnalle saapuvaan uuteen upseeriin, joka tulee haaveiden kaupungista, Moskovasta.

Anton Tšehov

Anton Tšehov

Haaveita ja kaipuuta ei ole vain sisarilla. Yhtä lailla näytelmän mieshenkilöt ovat tyytymättömiä elämäänsä. Veli Andrei on unelmoinut tulevansa Moskovan yliopiston professoriksi, mutta pieneneekin peluriksi, aisankannattajaksi ja pelkäksi semstvoneuvoston jäseneksi.

Näytelmän aikajänne on poikkeuksellisen pitkä, useampia vuosia. Neljännessä ja viimeisessä näytöksessä prikaati siirretään kaupungista pois. Se merkitsee kaupungin ja sisarusten elämän hiljenemistä lopullisesti. Upseerit poistuvat, Veršinin lähtee, Irina suostuu vihdoin häntä jo pitkään rakastaneen ja piirittäneen Tusenbachin kosintaan. Tähän Irinaa kannustaa myös jo aikaa sitten haaveensa haudannut Olga.

Kyllähän sinä kunnioitat häntä, pidät arvossa … Ruma hän kyllä on, mutta niin kunnollinen, siisti … Eihän naimisiin mennä rakkaudesta vaan velvollisuuden täyttämiseksi. Niin minä ainakin ajattelen, ja minä menisin ilman rakkauttakin. Minä menisin vaikka tulisi kuka ja kosisi, kunhan vain olisi kunnon mies. Menisin vanhallekin …

Kolmen sisaren, niin kuin yleensäkin Tšehovin näytelmien yläluokkaisten ihmisten elämä on näköalatonta. He haikailevat muutosta, mutta eivät itse tee mitään saadakseen muutoksen aikaiseksi. Vain paroni ja luutnantti Tusenbachin tekee ratkaisun, riuhtaisee itsensä irti vuosisataisesta perimästä, irtisanoutuu armeijasta voidakseen tehdä todellista työtä.

Minä en ole tehnyt työtä yhtään kertaa koko elämässäni. Olen syntynyt Pietarissa, kylmässä ja joutilaassa, perheessä joka ei koskaan tullut tuntemaan työtä eikä minkäänlaisia huolia. Muistan kuinka kadettikouluaikana tulin kotona käymään, lakeja kiskoi saappaat jalassani, minä oikuttelin siinä samalla, ja äitini katsoi minua palvoen ja ihmetteli, kun muut katsoivat minua toisin silmin. Minua varjeltiin työltä. Mutta sopii kysyä mitä siitä tuli, sopii kysyä!

Kirjailija Anton Tšehov

Lokki (1895), Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuutarha/Kirsikkatarha (1904) ovat Tšehovin tunnetuimmat teokset.

Kolme sisarta on kirjoitettu 1901 ja Tšehov kuvaa venäläisen aateliston toimettomuuden ja alakulon, mutta myös ennakoi tulevaa muutosta. Edelleen Tusenbachin repliikeistä lainaus:

Aika on kypsä, meitä kaikkia lähestyy jyry, on kehkeytymässä kunnon rajuilma joka tekee tuloaan, on jo lähellä ja puhaltaa pian pois tästä yhteiskunnasta laiskuuden, välinpitämättömyyden, ennakkoluulon työtä kohtaan, mädän ikävän. Minä rupean tekemään työtä, ja suunnilleen kahdenkymmenenviiden, kolmenkymmenen vuoden kuluttua työtätekevä on joka ikinen. Joka ikinen!

Näytelmän lukeminen on oma taitonsa. Teksti on tiiviimpää kuin romaaneissa, ja luinkin osan näytelmästä kahteen kertaan sisäistääkseni tekstin kunnolla. Helpotusta ei tuo henkilöiden lukuisa määrä ja venäläiseen tyyliin käytetyt kutsumanimet ja lempinimet. Mutta näytelmän lukijana saan leikkiä ohjaajaa. Olisiko minun versiossani Olga realisti ja selviytyjä vai katkeroitunut? Merkitsisikö lopun kaksintaistelun ratkaisu Irinalle ulospääsyä umpikujasta? Tyytyykö Maša kuitenkaan kohtaloonsa tylsimyksen vaimona? Millä sävyllä sisarukset sanovat loppurepliikkien sanat ”täytyy elää”?

Edellisen kerran pääkaupunkiseudulla esitettiin Kolmea sisarta Kom-teatterissa Lauri Maijalan ohjauksena.

Edellisen kerran pääkaupunkiseudulla esitettiin Kolmea sisarta Kom-teatterissa Lauri Maijalan ohjauksena.

Lue myös viimevuotinen nimipäiväjuttu suomentaja Oili Suomisesta.

Naistenviikko

  • Anton Tšehov
  • Kolme sisarta (samassa teoksessa myös Lokki, Vanja-eno ja Kirsikkatarha)
  • Otava, 2011
  • Tri sestry, suomentanut Martti Anhava, 1901
  • ISBN 978-951-25749-3

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.