Antti Holma: Järjestäjä – yllättävän vahva

Järjestäjä sai erikoismaininnan Helsingin Sanomien esikoiskirjoille taikoitetussa kisassa.

Järjestäjä sai erikoismaininnan Helsingin Sanomien esikoiskirjoille tarkoitetussa kisassa.

Antti Holma on kirjailija. Ihan sama minulle, onko hän myös näyttelijä, Putous-hahmo, homo vai villakoira, sillä hän kirjoittaa erinomaisesti.

Minä olisin halunnut ajatella häntä vain ihmisenä, mutta ei sellaista asiaa olekaan. Ei kukaan ole vain ihminen.”

Järjestäjä on Antti Holman esikoisteos ja kustantajan esittelyn mukaan trilogian kolmas osa. Aiempia ovat musiikkiteos Rakastaja ja monologinäytelmä Johtaja, joita en ole nähnyt. Siksikin Järjestäjän erinomaisuus tuli minulle puskista.

Alussa on perunaleivos ja kirjaston työporukka. Kirjan minäkertoja, Tarmo, on kirjaston ainoa mies, vaikka hän onkin työkavereiden mielestä ”ihan ku yks meistä tytöistä”. Naiset ovat aina rakastaneet Tarmoa, kertoneet hänelle luottamuksellisia asioita, pörröttäneet hänen hiuksiaan, ottaneet hänet halaukseensa. Mutta Tarmo ei rakasta heitä, ei kollegojaan eikä ketään muutakaan. Hän inhoaa omaa saamattomuuttaan, joka hänen mielestään kuvastaa sitä, että hän ei ole oikea mies.

Kulttuuritantan irvikuva, kirjastonhoitaja Lillukka heittää Tarmon vaaliman herkun, perunaleivoksen, roskiin ja Tarmolla naksahtaa. Hän päästää patoumat ilmoille, haistattaa kaikille ja irtisanoutuu. Hetkeä aiemmin hän on myöntänyt yliaikasakot anteeksi kauniille, nuorelle näyttelijälle, Danielille, joka on saanut Tarmon jokaisen huokosen imemään ilmaa Danielin ympäriltä. Tämä maailmankaikkeuden kaikkinäkevän silmän lähettämä täydellisen miehen ilmentymä on siitä lähtien Tarmon haaveilun ja intohimon maaninen kohde.

Antti Holma Helsingin Kirjamessuilla 2014.

Antti Holma Helsingin Kirjamessuilla 2014.

Tarmo hankkiutuu Suomalaiseen teatteriin töihin Järjestäjäksi, sillä Daniel on teatterin produktiossa näyttelijänä. Hän paneutuu uusiin tehtäviinsä pieteetillä, mutta edelleenkin kokee olevansa marginaalissa, ringin ulkoreunalla, osaamatta olla mies kuten alkoholisoitunut veteraaninäyttelijä Heikki, testosteronia uhkuva Tomi tai edes teatterin työmiehet, pasit. Tuttu kaava toistuu, teatterin naiset taputtelevat Tarmoa ja kertovat syvimmät salaisuutensa. Tarmon silmissä kiiluu kuitenkin ainoastaan haave Danielista. Hän huumautuu Danielin sanoista, hänen tuoksuaan hohkaavista pyykeistä, lavapresenssistä – kaikesta.

Sankarin matkalle – monomyytti elämänoppaana on selfhelp-opas, jota sekä Tarmo että Daniel tahoillaan lukevat ja ammentavat sieltä elämänohjeita. Muutoksia alkaa tapahtua. Tarmolla saliharjoittelu tuottaa lihaksia ja hetkittäin häneltä alkaa onnistua nokkela kommentointi teatterilla. Daniel ylittää kansainvälisen uran toivossa omat häpeän rajansa kerta toisensa jälkeen. Lopulta myös Daniel näkee Tarmon.

Tarmon kotirintamalla kuvio kehittyy todella yllättäen ja pyytämättä seurustelun kaltaiseen suhteeseen kirjastosta tutun, lestadiolaisen Minnamarin kanssa. Kun Minnamari on poissa, tilaa Tarmo netistä nimettömiä panomiehiä alistamaan häntä pimeän eteisen matolla.

Olin lukenut, että on kulttuureja, joissa miehet voivat kävellä käsi kädessä ilman seksuaalista merkitystä. Olin varma, että on olemassa kulttuureja, joissa miehet voivat panna toisiaan ilman seksuaalista merkitystä. Tämä ei ole yksi niistä kulttuureista. Käsi kädessä kulkevat miehet ovat kaiken ulkopuolella, he muodostavat yksikön, joka irtoaa maailmasta ja nousee esille. He ovat merkki, he tekevät itsestään merkin. Ja aina eleessä on jotakin pakotettua, jotakin jännittynyttä, ilmeistä uhmaa, toinen olkapää koholla – katsokaa, tässä me nyt tulemme, meillä on oikeus, ajakaa vain päällemme, me nousemme ylös, meillä on hyvin sisustetut asunnot ja merkkialusvaatteet ja osaamme tehdä sushia. Minä inhosin ajatusta käsi kädessä kulkevista miehistä.

Mutta kun astuin metrosta ulos, en ajatellut mitään muuta kuin sitä, miltä minä ja Daniel näyttäisimme yhdessä. Millaista olisi astua hänen kanssaan metron ovesta ulos käsi kädessä.”

DSC09510 - Version 2

Tilanne kehittyy, tietenkin tarinan kaaren mukaisesti, äärimmäisiin koettelemuksiin, josta toinen vaikuittaisi selviävän valoon, ja toinen – no, parempi, että luet ja tulkitset itse loppuratkaisun.

Antti Holma kuvaa tarkasti teatterin eri henkilöitä. Osaa lempeästi ymmärtäen, osaa pirullisesti sivaltaen. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaista palautetta kollegat ovat antaneet teatterijohtajan, ohjaajan, sankarinäyttelijän tai vaikkapa nuoren naisnäyttelijän hahmoista – tunnistavatko he itsensä ja toisensa? Kuinka säröisen peilin Holma onkaan antanut teatteriväen käsiin!

Aluksi Tarmo toi mieleeni Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -kirjan päähenkilön aikuiseksi kasvaneen veljen. Tarinan edetessä oltiin jo Jonas Jonasssonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -kirjan tai Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen uskomattomissa kohtauksissa.

Koko matkan kirjan teksti on nautittavaa. Välillä on todella nokkelaa sanailua ja kielikuvia, mutta en minä Järjestäjää huumorilla mainostaisi. Paljon taiturimaisempaa on niin Tarmon kuin Danielinkin tunnetilojen kuvaus. Tuska, epävarmuus, intohimo, itseinho, kateus ja ilkeys – kaikki kihelmöivän aidontuntuista. Tarmon tarina etenee sujuvasti ja sitä tahdittavat niin Danielin päiväkirja kuin teatterikriitikoiden arviot ja muut tekstilainaukset. Ei turhaa kikkailua, vaan toimivaa täydennystä.

Vaikka Tarmo ei minua varsinaisesti viehättänyt, niin hän sai minut puolelleen, näkemään ja tuntemaan maailman hänen kauttaan. Varmaan oikeassa elämssä myös minä olisin uskoutunut hänelle, taputtanut käsivarresta ja, Tarmon mielestä kaikista kamalinta, halannut.

Enpä tiedä, olisiko Antti Holma voinut onnistua tuottamaan minulle vielä paremman lukukokemuksen. Yleensä osaan sanoa, mitä jäin kirjasta vaille, mutta Järjestäjä toimi minulle juuri niin kuin Antti Holma on sen kirjoittanut.

Antti Holma ja toinen syksyn 2014 esikoiskirjailija, Neljäntieristeyksen kirjoittanut Tommi Kinnunen.

Antti Holma ja toinen syksyn 2014 esikoiskirjailija, Neljäntieristeyksen kirjoittanut Tommi Kinnunen.

PS. Vielä haluan nostaa minua viehättäneen yksityiskohdan eli Tarmon tavan arvioida ihmisiä lukemisen kannalta:

Hän luki. Hänen katseestaan näki, että hän luki kaikkea proosasta ruonoihin, fiktiosta esseisiin ja teki sen todennäköisesti valkoisessa nojatuolissa, jonka viereisellä pöydällä oli maitolasista tehty astia täynnä pieniä kiviä.

Yrsa luki, näin mielessäni valtavan kasan kirjoja kutsuvan nojatuolin vieressä talvilämpöisellä verannalla. Olin varma, että hän luki alkukielellä niin paljon kuin mahdollista ja osallistui hyvännököisten taiteilijanaisten lukupiiriin internetissä ruotsiksi.

"Sinä valitset näytelmäsi näyttelijät."

”Sinä valitset näytelmäsi näyttelijät.”

 

Lukemani Järjestäjä oli tilattu HelMet-palvelusta ja noudettu Haukilahden kirjastosta.

  • Antti Holma
  • Järjestäjä
  • Otava, 2014
  • ISBN 9789511279761
Kommentit
  1. Airi Vilhunen Airi
    • Kirsi Ranin Kirsi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *