Aris Fioretos: Mary – granaattiomenan siemenet kuin kyyneleet

Aris Fioretosin Mary sijoittuu sotilasjuntan hallitsemaan maahan, joka kaikin tavoin tuo mieleen Kreikan, vaikkei kirjailija annakaan sille kirjassa nimeä. On vuosi 1973 ja mielenosoitukset junttaa vastaan ovat voimistuneet, ja marraskuussa opiskelijat ovat miehittäneet  Polyteknisen korkeakoulun. Kaupunkikin on nimetön, mutta Ateenaan kaikki viittaa. Myös Mary, viimeisen vuoden arkkitehtiopiskelija, lähtee Polytekniselle osallistuakseen mielenosoitukseen mutta erityisesti etsiäkseen poikaystävänsä Dimoksen, opiskelija-aktivistin. Maryllä on Dimokselle tärkeää kerrottavaa, sillä lääkäri on juuri varmistanut, että hän on raskaana.

Dimosta Mary ei väenpaljouden keskeltä löydä ja kun poliisi hyökkää yliopistolle ja tyhjentää katuja, Mary vangitaan. Kirja on säälimätön kuvaus Maryn vankeudesta, kylmästä, nälästä ja raakuuksista. Yksinäisyydestä.

Aiempi yksinäisyyteni oli erämaa, huumaus, takki täynnä taskuja. Mutta Taivaassa huomaan että ihminen ei saa olla rauhassa edes yksinään. Vaikka hallitsee hiljaisuus, käytävässä kuluu laahustusta ja seinissä koputusta. Pelon haju on vahvempi kuin ihmisten löyhkä. Lisäksi ajatukset jauhavat, vaikka saisikin tunnin verran nukutuksi ja heti herätessä olisi tosiaan unohtanut missä on.

Ensimmäiseksi Mary viedään pahamaineiselle Medusa-kadulle suojelupoliisin tiloihin, jossa Mary yritetään saada murtumaan. Kaksikin opiskelija-aktivistin nimeä riittäisi ja Mary pelastaisi oman nahkansa. Mary pysyy vaiti eikä paljasta edes omaa nimeään, ei vaikka kuulustelijoiden otteet kovenevat ja Mary joutuu kokemaan, mitä tarkoittavat kiertoilmaukset teekutsut ja niillä tarjottavat leivokset. Näiltä ”kutsuilta” palataan poliisikoruja kantaen.

Vaikeneva Mary joutuu pahamaiselle vankilasaarelle, ”rottasaarelle”, jossa aikaisemmin on ollut vankeja maan (Kreikan) sisällissodan jälkeen ja joka on tarkoitus ottaa uudelleen käyttöön juntan poliittisia vastustajia varten. Ensimmäisenä saarelle kuljetetaan naiset, joiden tehtävänä on kuurata ja kalkita saastainen, rottia vilisevä saari ennen kuin saarelle tuodaan lisää vankeja. Maryn lisäksi saarelle tuodaan viisi muuta naista ja yhden vangin 5-vuotias poika. Naiset ovat eri-ikäisiä ja erilaisista syistä vangittuja. Fioretos kuvaa uskottavasti ja järkyttävästi saaren oloja. Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat ja Maryn sisällä kasvaa uusi elämä, aurinko, jonka Mary muistaa silloinkin kun ympäröivä ankeus kuristaa.

Vaikka Fioretos ei nimeäkään tapahtumapaikkaa Kreikaksi, kaikki yksityiskohdat pätevät Kreikan todellisiin tapahtumiin sotilasjuntan aikana.  Ratkaisu korostaa tarinan yleistettävyyttä ja ajankohtaisuuttakin. Marykin on oikealta nimeltään Maria, mutta nimeään hän ei paljasta vangitsijoilleen eikä edes vankitovereilleen.

Takaumina Maryn vankilaelämän kuvauksen kanssa kulkee tarina Maryn perheestä, isoveli Theosta, joka on lähtenyt Yhdysvaltoihin Maryn ollessa 16-vuotias, äidistä, jonka Mary on kokenut synnyttävän kotiin matalapaineen, ja isästä, joka on ukkonen, varsinkin suhteessaan Theoon. Mary tasapainoilee perheen ahdistavassa ilmapiirissä. Veli kutsuu Marya leppäkertuksi: kova kuori ja pehmeä sisus. Mary vertaa itseään granaattiomenaan: ”Yksikään ei ole tärkeämpi kuin toinen. Keskus on kaikkialla.” Granaattiomena toistuu kirjassa eri yhteyksissä vahvana metaforana. Kuin granaattiomena siemeninä, erillisinä ja kuitenkin yhtenä kokonaisuutena rakentuu myös tarina Maryn elämästä ennen vankilaa.

Granaattiomena. Kun punnitsin sitä kädessä se oli minusta kuin sydämen ja pääkallon risteytys.

Myös Mary on yhdistelmä sydäntä ja pääkalloa, tunnetta ja ajattelua. Hän on noussut konkreettisesti isäkapinaan, tönäissyt isäänsä niin, että tämä kaatuu  ja loukkaantuu. Hän on nähnyt miten isä, siis vanha valta luhistuu, ja tätä seurannutta ”epätietoisuutta”, Maryn mukaan ”jokainen tulevaisuus tarvitsee”. Epätietoisuus, jossa Mary vankilasaarella joutuu elämään, useat viikon täysin yksin, on kuitenkin kallis hinta tulevaisuudesta.

Kirjan ääni on koko ajan Maryn ja silti hän jää henkilönä myös arvoitukselliseksi.

Se joka halusi ymmärtää kuka minä olin, joutui käyttämään kaikkia seitsemää aistiaan sekä jokaista kysymyssanaa joita kielellä oli tarjota. ”mitä” ei riittänyt. Sydän. Ahaa, kiintoisaa. Mutta kuka? Miksi? Milloin?

Fioretosin teksti pitää lukijaa otteessaan, melkein henkeä salpaa seurata Maryn vaiheita. Kirjailija tuntuu muistuttavan, että tätä samaa tapahtuu nytkin, maa on eri, saari on eri. Mary, niin Mary on sama, oikeutta ja oikeudenmukaisutta puolustava, vapautta haluava. Vaikka Maryn tarina on ahdistava ja surullinen, Fioretoksen tekstissä on kuitenkin kirkkautta kuin Kreikan alkukevään taivaassa. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen Helsinki Litissä toukokuussa 2017.

Olemme Kirsin Book Clubin blogeissa kehuneet Helsinki Litiä jo monesti, mutta sallittakoon vielä yksi kehu. On hienoa kuunnella Litin lavalla kansainvälisiä kirjailijatähtiä, kuten tänä vuonna nobelisti Orhan Pamukia. Vähintään yhtä suuri merkitys Helsinki Litillä on ollut pohjoismaisten ja erityisesti ruotsalaisten kirjailijoiden esittelijänä. Kolme Litiä on tutustuttanut minut hienoihin ruotsalaisiin nykykirjailijoihin, joita en aikaisemmin tuntenut ja Fioretos on heistä yksi.

Helsinki Litissä Aris Fioretos kertoi perheestään ja Maryn kirjoittamisesta. Fioretosin isä on paennut Kreikasta vuonna 1959 ensin Wieniin ja sitten Ruotsiin. Fioretos itse on syntynyt Ruotsissa., maassa jonka hän kuvasi olevan ”all about middleground”. Tässä ympäristössä hänen isänsä oli kuvaannollisesti kokoa XL, liian äänekäs, liian isosti elehtivä ja aina tinkimistä yrittävä. Kreikan sotilasjuntan ajan (1967-74) Fioretos koki hyvin läheisesti, isänsä kautta, sillä isä muuttui, häneen tuli toisenlaista vahvuutta ja toisenlaista heikkoutta. Marya Fioretos kirjoitti pitkään , 7-8 vuotta. Ratkaiseva sysäys kirjan valmistumiselle oli löytää päähenkilöksi nainen, ei niinkään keskiössä ollut ”sankari”. Sukulaisiltaan kyselemällä hän löysi haastateltavaksi naisia, jotka muistivat yhä tapahtuneen.

Fioretosta haastatteli Helsinki Litissä Sirpa Kähkönen. Koko haastattelun ja keskustelun yhdessä Pettina Gappahin kanssa voit katsoa Yle Areenasta tästä linkistä (klik). Kirjan lainasin kirjastosta.

  • Aris Fioretos
  • Mary
  • Teos, 2016
  • Mary, 2015
  • ISBN 978-951-851-732-3
Kommentit
  1. Mai
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  2. Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  3. Tiina / kirjaluotsi
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  4. Minna Vuo-Cho
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
  5. Kaisa V
  6. Tuulevin lukublogi
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  7. Pihi nainen
  8. Amma
  9. Elegia
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  10. Hanna/Hannan kirjokansi
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  11. Jane / Kirjan jos toisenkin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  12. Katriina
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *