Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois – perinteiden puristuksessa

Lapsettomuus, kun se ei ole vapaaehtoinen valinta, on usein tragedia. Eri kulttuureissa sen seuraukset vain ovat omanlaisiaan. Nigerialaisen Ayòbámi Adébáyòn esikoiskirjassa Älä mene pois lapsettoman pariskunnan mies hankkii suvun, erityisesti äitinsä painostuksesta toisen vaimon. Kouluttautuneelle, modernia elämää viettävälle Yejidelle on järkytys päätyä ensimmäiseksi vaimoksi, iyaleksi. Akinkaan ei tunnu olevan kovin ihastunut uuteen vaimoonsa.

Sana särähti korvaani – iyale, ensimmäinen vaimo. Se oli tuomio, joka leimasi minut: en riittänyt naisena aviomiehelleni.

Sekä Yejide että Akin ovat eläneet lapsuutensa moniavioisen isän isossa perheessä. Yejiden isällä on ollut neljä vaimoa, äitiä, vaikkei Yejide äiteinä pidäkään muita kuin aikaisin kuollutta omaa äitiään. Tyttö kasvaa muiden ”äitien” hyljeksimänä ja joutuu ulkopuolelta kuuntelemaan, miten nämä kertovat tarinoita omille lapsilleen. Läheisempi hänelle on aviomiehen, Akinin äiti, ainoa jota Yejide kutsuu Moomiksi.

Yejide on vahva ja itsenäinen nainen eikä jää odottamaan aviomiehen apua silloin, kun pitää toimia. Pariskunta viettää vaurasta kaupunkilaista elämää Ilesassa. Akin on pankin apulaisjohtaja ja Yejide yliopisto-opintojen jälkeen perustanut oman hiussalongin. Molemmat lapsettomuus ajaa epätoivoisiin tekoihin. Yejide hakee apua epämääräiseltä lahkon profeetalta ja kiipeää Ällistyttävien ihmeiden vuorelle vetäen perässään pientä vuohta.  Akinin ratkaisut ovat toisenlaisia. Lopputulos on toivon ja epätoivon, petosten ja pettymysten verkko, johon aviopari joutuu. Rakkaus muuttuu katkeruudeksi.

Kirjan kerronta etenee ristivalotuksena sekä Yejiden että Akinin näkökulmasta. Vaikka pääpaino on avioparin keskinäisillä suhteilla, osansa saavat myös suku ja lapsuuden muistot. Herkullisia ovat tilanteet, joissa Akinin äiti läksyttää aikuista poikaansa. Afrikkalainen perheyhteisö ja sen hierarkia tulevat kirjassa hyvin näkyviin, vanhempien tahdon kunnioittaminen, silloinkin kun se sotii omia periaatteita vastaan. Oman leimansa tekstille luo muistakin afrikkalaisista kirjoista tuttu tapa yhdistää mukaan joruban kielisiä sanoja ja sanontoja.

Nimenantojuhla on niin kaukana karuista luterilaisista perinteistämme kuin olla ja voi. Kun Yejide erilaisten vaiheiden jälkeen synnyttää esikoisensa, tyttö Olamide saa 21 nimeä ja lauantaina, seitsemän päivää syntymän jälkeen pidettyihin juhliin tulee satoja ihmisiä ”koska juhlat eivät kilpailleet töiden tai sunnuntain jumalanpalveluksen kanssa”. DJ hoiti kovaäänisen musiikin ja pikkutunneille jatkuneessa juhlassa olut virtasi niin, että suurin osa vieraista nukahti juhlapaikalle. Yejiden osana on jatkaa perinnettä, jossa toistuu näkemys naisesta alisteisena miehelleen ja jonkinlaisena ”synnytyskoneena”.

Minä istuin makuuhuoneessa ämpärillä, joka oli täynnä kuuman veden, alunan ja antiseptisen aineen sekoitusta, ja ihmettelin, miksi seremoniamestarit hokivat aina samoja sanoja eivätkä koskaan mitään muuta. Moomi seisoi vieressä vahtimassa, etten noussut seisomaan ennen kuin vaginaani oli päässyt riittävästi höyryä kiristämään seinämiä.
Moomi käkätti: ”Ei kestä kauan, ennen kuin Akinin sormet alkavat taas tunkea pimeässä helmojesi alle.”

Samalla kun seurataan Yejiden ja Akinin suhteen murenemista hypätään välillä tietoihin ja uutisiin Nigerian sekasortoisesta poliittisesta tilanteesta. Ainakin minusta, joka tunnen huonosti Nigerian lähihistoriaa, ne vaikuttivat päälle liimatuilta, ikään kuin välttämättömältä pahalta, jotta kirja tuntuisi riittävän varteenotettavalta. Teksti vertautuu toisen nigerialaisen, Chimamanda Ngozi Adichien teoksiin, varsinkin hänen romaaneihinsa Puolikas keltaista taivasta tai Kotiinpalaajat, joissa Nigerian yhteiskunnallinen tilanne ja kehitys on olennainen osa yksilöihin keskittyvää kertomusta.

Jotkin tarinan käänteistä tuntuivat fiktionkin maailmaan epäuskottavilta, ja vähempikin melodramaattisuus olisi riittänyt minulle. Nämä vähensivät antamiani tähtiä, mutta kirjalla on lukijalle paljon annettavaa ja sen imu kestää loppuun asti.

Ayòbámi Adébáyò saapuu toukokuun lopussa Suomeen. Hän on mukana Helsinki Litissä (lauantaina 26.5.) ja Maailma kylässä -festivaalilla.

Ayòbámi Adébáyò on syntynyt Lagosissa 1988, ja ennen tätä esikoisromaaniaan hän on julkaissut novelleja eri lehdissä ja antologioissa. Älä mene pois oli Baileys-palkintoehdokkaana (Baileys Women’s Prize for Fiction) viime vuonna. Kirjailija tulee Helsinki Litin vieraaksi ja keskustelee siellä Laura Lindstedtin kanssa. Häntä voi kuunnella myös Maailma kylässä -festivaalilla.

Kirjan sain ennakkoon kustantajalta.

  • Ayòbámi Adébáyò
  • Älä mene pois
  • Atena Kustannus, 2018
  • Stay With Me suomentanut Heli Naski, 2017
  • ISBN 978-952-300-389-7
Kommentit
  1. Mai

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.