Cristina De Stefano: Oriana Fallaci – nainen ristitulessa

Oriana Fallaci - nainen ristitulessa -kirjan kuvitusta.

Oriana Fallaci 3-vuotiaana. Oriana Fallaci – nainen ristitulessa -kirjan kuvitusta.

”En ole koskaan antanut lupaa, enkä koskaan aiokaan antaa, henkilökohtaisen elämäkertani kirjoittamiseen. Olen sanonut sen sinulle tuhanteen kertaan. Asianajajani ovat aina pysäyttäneet kaikki, jotka halusivat kirjoittaa elämäkertani, toisin sanoen minun ja perheeni elämäntarinan. Tiedät hyvin myös miksi. Ensinnäkään en koskaan antaisi toisen ihmisen kirjoittaa oman elämäni vaiheista, toiseksi elämäkerran kirjoittajan ovat yhtä petollisia kuin kääntäjät: hyvässä uskossa tai tahallaan, he joka tapauksessa tekevät aina virheitä. Kolmanneksi yksityisyyden suojeleminen on minulle pakkomielle.” Nämä olivat Oriana Fallacin (1926-2006) saatesanat amerikkalaiselle tutkijalle, joka olisi halunnut kirjoittaa Orianan elämäkerran. Kirjailija Cristina De Stefano tarttui toimeen vasta Orianan kuoleman jälkeen ja Orianan siskonpojan pyynnöstä. Silti alku ei ollut helppoa: Oriana tuli Cristinan painajaisiin ja työ ei edistynyt. Cristina otti oppia Orianan legendaarisesta sitkeydestä ja kirjoitti kirjaa neljä vuotta käyden läpi valtavan määrän aineistoa.

oriana_fallaci97326 kansi

Kirsin Book Club luki Orianan Fallaci – nainen ristitulessa tammikuussa 2015 osana naisjournalisti-iltaa, jolloin keskustelussa oli myös Maarit Tyrkön Tyttö ja nauhuri. Molemmissa kirjoissa kerrotaan naistoimittajasta, joka kirjoittaa juttuja vallan miehistä. Lähtökohdat, tyyli ja tavoitteet vain ovat kovin erilaiset.

Tapasimme Cristina De Stefanon Helsingin Kirjamessuilla 2014. Kohtaamisesta voit lukea tästä. Cristina oli mitä miellyttävin nainen, joka avoimesti kertoi kirjoitusprosessistaan ja ajatuksistaan. Oriana Fallacin elämäntarinan luettuaan voi myös sanoa, että Cristina on erittäin taitava kirjoittaja. Kirja on upea ja tasapainoinen läpileikkaus Oriana Fallacin elämästä. Alkaa ajatella, että Oriana on todellakin puhunut Cristinalle, unessa tai elämässä, sillä niin voimallisesti tekstistä piirtyy vahva naistoimittaja, rohkea, ristiriitainen edelläkävijä. Toisaalta sivuilta nousee ihminen, herkkä nainen, joka uskalsi rakastaa, mutta joutui pettymään kerta toisensa jälkeen. Lopulta elämän sisällön toi ainoastaan työ. Viimeiset vuodet New Yorkissa olivat yksinäisiä, eikä Oriana halunnut enää kohdata ulkomaailmaa muuta kuin sukututkimuksensa kautta.

Kirsi, Cristina De Stefano ja Minna Helsingin Kirjamessuilla 2014

Kirsi, Cristina De Stefano ja Minna Helsingin Kirjamessuilla 2014

Oriana oli kotoisin vaatimattomista oloista Firenzestä. Isä oli partisaani ja värväsi Orianan jo pienenä tyttönä mukaan vastarintatoimintaan. Tosca-äiti oli perheen sielu ja Orianan tärkein ihminen koko elämänsä ajan. Oriana oli luonteeltaan suorapuheinen ja vahvatahtoinen. Toisessa maailmansodassa, 13-vuotiaana, vastarintaliikkeen apurina, Oriana vei piilossa olevalle Carlo Leville ruokaa, josta Carlo ei pitänyt. Tyttö sanoi miehelle, jota kukaan ei uskaltanut vastustaa: “Kuinka uskallatte sanoa, ettette pidä ruoasta, koska se ruoka on pois perheeltäni.”

Oriana vihasi valtaa ja kannatti tasa-arvoa kaikessa. Haastattelutilanteissa hän piti itseään samanveroisena kuin haastateltavansa ja käyttäytyi sen mukaisesti. Oriana kykeni yllättämään haastateltavansa, jotka hänen ulkoinen olemuksensa – pieni, vahvasti meikattu naisellinen nainen – rentoutti. Hän etsi haastateltavan heikon kohdan ja halutessaan iski siihen kovaa ja tarkasti. Hän osasi taitavasti tulkita ilmeitä ja lukea sanojen välistä. Hän saattoi kysyä vallanpitäjiltä, miksi olette korruptoitunut, tai elokuvatähdeltä, ettekö häpeä ansaita niin paljon rahaa. Hänen tyylikseen muotoitui artikkelit, joissa hän itse oli voimakkaasti esillä ja joissa hän saattoi haukkua haastateltavansa monin eri sanakääntein. Hänestä tuli brändi: hänen artikkeleitaan käännettiin ja julkaistiin valtalehdissä ympäri maailmaa.

Orianan tavoitteena oli olla kirjailija, ei journalisti. Hän kirjoitti 19 kirjaa, joista tärkeimmät ovat hyvin henkilökohtaisia vuoropuheluja hänen elämänsä miesten kanssa. Oriana sai keskenmenoja ja kirjoitti koskettavan ja kohutun kirjan Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt (Otava 1978). Hän oli äärettömän tarkka kielen kanssa. Hän luki käsikirjoituksiaan ääneen, jotta sain tekstiinsä haluamansa italian nuotin. Hän valvoi ja vaati tekstiensä käännöksiltä mahdollisuuksien mukaan samaa: samaa kappalejakoa, samoja välimerkkejä.

Alunpitäen Oriana opiskeli lääketiedettä, mutta rahapulassa meni firenzeläiseen sanomalehteen töihin. Siitä hän siirtyi Milanoon ja vähitellen maailman sotatantereille. Vietnamin sodassa toimittajat otettiin mukaan sotilashelikoptereihin, tukikohtiin ja jopa pommituslennoille. Oriana meni kaikkialle, mihin suinkin pääsi. Pienikokoisena, 156 cm, ja hoikkana hän hukkui annettuihin sotilasvarusteisiin. Mikään ei häntä silti hillinnyt. Hän hakeutui aina toiminnan ytimeen ja esimerkiksi Meksikossa 1968 haavoittui verilöylyssä, jossa kollega kuoli hänen viereensä.

Saatuaan mainetta hän valikoi työnsä. Hän vietti pitkiä aikoja amerikkalaisten astronauttien kanssa, tapasi filmitähtiä, ja maailman mahteja. Artikkeleita on Henry Kissingeristä, Golda Meiristä, Muammar Gaddafiin ja Ajatollah Khomeiniin. Viimeisen kohahduttavan artikkelinsa hän kirjoitti 9/11:n jälkimainingeissa. Hän toisti varoittaneensa islamilaisesta turhautumisesta jo kaksikymmentä vuotta aiemmin ja syytti Eurooppaa pelkuruudesta radikaalin islamin uhan edessä. Raivo ja ylpeys -artikkelin teksti on intohimoista: voit lukea sen tästä.

Signeeratut kirjat

Signeeratut kirjat

Kommentteja kirsinbookclubilaisten keskustelusta Oriana Fallaci -nainen ristitulessa -kirjasta:
  • ”Aivan ihana kirja. Cristina on todellakin kirjoittanut koskettavasti. Oriana oli uskomaton nainen, valtavan rohkea! Lukukokemuksena tämä oli puhutteleva. Cristina kirjoittaa niin koskettavasti, tunne tulee läpi ja tarina on täysin uskottavaa. Kirjassa ei ole mitään sellaista mielistelyä kuin Tyrköllä. Yksi parhaista kirjoista, mitä olemme yhdessä lukeneet. Vahva peukku ylöspäin – minun makuinen kirja!”
  • ”Cristinan kirjoitustyyli on hieno. Hän osaa asettua tarinan ulkopuolelle. Oriana oli henkisesti ja fyysisesti vahva. Toisaalta oli niin pakkomielteinen rakkaudessa. Kosketti, että Orianalle äiti oli niin tärkeä. Yritti kirjoittaa niin, että kouluja käymätön äitikin ymmärtäisi. Hienoin elämäkerta, jonka olen lukenut!
  • ”Hain Oriana Fallacin Pasilan kirjastosta ja aloitin lukemisen ratikassa. Uppouduin niin, että menin kaksi pysäkkiä ohitse, ennen kuin havahduin. Kirjassa unohtaa tyystin, että tekstin on kirjoittanut joku muu kuin Oriana itse. Minuunkin kolahti se, että hän puhui äidistään niin kauniisti: ”Isäni oli sotasankari, mutta rauhan aikana hän oli vain ihminen. Äitini sen sijaan oli satumainen ihmisolento.” Samoin hän puhui kauniisti vanhenemisesta: ”Rypyt ovat mitaleitani. Kunniamerkkejä, jotka olen ansainnut.”
  • ”Tykkäsin tosi paljon. Oriana järkyttyi monasti, kun naisia kohdeltiin esineinä ei ihmisinä, ja hän toi naisten elämän epäkohtia esille artikkeleissaan. Hän oli myös kiukkuinen. Samoin avoin, mutta suljettu.”
  • ”Tämä Maarit Tyrkkö – Oriana Fallaci -yhdistelmä oli kiinnostava ja toimiva lukukokonaisuus. Orianan kirja on hyvin kirjoitettu, oleellisesti sujuvammin kuin Tyrkön. Muistan, kuinka Orianan juttuja julkaistiin Suomessakin. Oriana oli kiistanalainen eikä lirkutellut (kuten Tyrkkö). Ja kaiken kruunasi se, että hän on minuakin lyhyempi!”
  • Minua kiehtoi kaikki, mutta etenkin Vietnamin sodan kuvaus. Olen asunut vuosia Saigonissa ja tämä pienikin katsaus Orianan kautta toi toisenlaisen kuvan toimittajien työstä kuin Grahan Greenen Hiljainen amerikkalainen.

Kirjan on kääntänyt italiasta suomeen Elina Suolahti. Käännös on sujuva sekä selkeä ja tuo oman lisänsä erittäin positiiviseen lukukokemukseen! Kaikki yhdeksän paikalla ollutta naista peukuttivat arvionsa ylös!

Bookclubilaiset naisjournalistien illassa Lahdessa tammikuussa 2015

Bookclubilaiset naisjournalistien illassa Lahdessa tammikuussa 2015

Summary in English:

Kirsin Book Club had an evening dedicated to female journalists. We had read two books, one being Maarit Tyrkkö’s autobiography of her first years as a journalist at the 70s. The other book was Cristina De Stefano’s biography of Oriana Fallaci.

We all loved Cristina’s book. It was a very balanced story of a much admired as well as disputed woman. The most important facts of Oriana’s life are there, but more importantly, the story opens Oriana as a private person as much as it is possible and necessary. You get the feeling that Oriana has written the biography herself, although you are very aware that she would probably not have accepted this biography.

We agreed that Oriana – Una donna is definitely one of the best biographies we have read. It is well written, smooth to read, but gives you insight to Oriana’s way of thinking and acting in a way, which may give you a lot of inspiration. Take a bit of Oriana’s determination, so you go a long way!

We also had a female journalist, Annastiina Airaksinen, at our gathering. She wrote an article about our discussion in the Etelä-Suomen Sanomat, one of the main newspapers in Finland. The article was published on Sunday 18 January 2015.

  • Cristina De Stefano
  • Oriana Fallaci - nainen ristitulessa
  • Gummerus, 2014
  • Oriana - Una donna, 2013
  • ISBN 9789512097326
Kommentit
  1. Tiina
  2. Kirsi Ranin Kirsi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *