Elif Shafak: Valkoinen elefantti kuljettaa 1500-luvun Istanbuliin

Valkoinen elefantti vie Istanbuliin

Valkoinen elefantti vie Istanbuliin (tyyny Jim Thompson)

Valkoinen elefantti on turkkilaisen Elif Shafakin neljäs suomennettu teos ja se sijoittuu 1500-luvun Istanbuliin. Shafakin teoksia on käännetty yli 40 kielelle ja hän kirjoittaa mm. New York Timesiin ja Guardianiin. Hän on kirjailijoiden sananvapautta puolustavan PEN-järjestön aktiivi. Shafik on myös saanut syytteen vuonna 2006 turkkilaisuuden loukkaamisesti kirjallaan The Bastard of Istanbul– joka käsittelee Armenian kansanmurhaa.

Elif Shafak

Elif Shafak

Olen aina pitänyt kirjoista jotka kuljettavat minut eri kulttuuriin ja/tai eri aikakaudelle. Kahtiajakautunut maailma 1500-luvun Turkissa vääräuskoisten ja muslimien välillä on kuvattu elävästi ja värikkäästi Valkoisessa elefantissa, jonka jotkut henkilöt ovat olleet todellisia vaikuttajia osmaanien valtakunnassa.

Maineikas arkkitehti Sinan (todellinen henkilö, Leonardo Da Vincin ja Michelangelon aikalainen) rakensi 81 suurta moskeijaa, 55 teologista koulua, 32 palatsia, 22 kylpylää ja 323 muuta rakennusta (katso kuvia). Hänen oppipojakseen pääsee sattumien kautta valkoisen elefantin Chotan kanssa Istanbuliin päätynyt Jahan.

Tarina kulkee näiden kolmen hahmon kuljettamana melkein sata vuotta sulttaanien, jalkavaimojen, prinsessa Mihrimahin, haaremin ja hovin mukana. Aikakausi on ollut julma, omia perheenjäsenia on surmattu, jotta on varmistettu oma valtaannousu, hierarkia on ollut jyrkkää ja naisen asema todella heikko. Lisänä on ollut kulkutaudit, pahimpana rutto ja toistuvat palot. Kirja kuvaa hyvin hovin sisällä tapahtuvaa juonittelua ja ajan armottomuutta, vaikka pääosassa onkin intialainen Jahan ja hänen elämänsä Istanbulissa.

Jahan pääsee nousemaan elefantinhoitajasta hovin pääarkkitehdin oppipojaksi ja valkoinen elefantti Chota seuraa häntä koko kirjan ajan kuolemaansa asti. Tämä suhde on kuvattu lumoavasti, ihminen joka ei unohda eläintään koskaan ja eläin joka tuntuu ymmärtävän hoitajaansa kaikissa mitä omituisimmissa tilanteissa. Chota on mukana juhlakulkueissa, sodissa ja rakennustyömailla arvostettuna ja väsymättömänä kumppanina.

Jahanin ja Sinan ajan maailmaan vaikuttavat syvästi uskomukset ja vallan lait. Jokainen sulttaani haluaa jättää jälkensä maailmaan ja haluaa rakennuttaa entistä ylevämpia moskeijoita. Rakennuksilla naulaa vasaroidessa ei voinut viheltää, kuiskia eikä kiroilla. Kaikki kolme olisivat kutsuja Saatanalle, joka ei milloinkaan jättänyt ilmaantumatta paikalle, kun hänen seuraansa oli kerran pyydetty. Kaikki oli jumalan käsissa – inshallah – ei omissa.

valkoinen_elefantti99740

Sinan on rauhallinen ja työteliäs ”master” joka ajatteli että sillä, jolla on kirjasto – on tuhansia opettajia ja Jahan on älykäs oppipoika, joka eksyessään kirjojen maailmaan löysi itsensä. Jahan oli myös hyväuskoinen maalaispoika, joka joutui vaikeuksiin luottaessaan ihmisiin liikaa. Hän rakastuu prinsessaan ja tietää että suhteesta ei voi tulla mitään. Prinsessa on kiintynyt Chotaan ja käy tapaamassa heitä hovin villieläintarhassa ja suhde jääkin pinnalliseksi mutta sitä kuvataan jotenkin kauniisti, joskin hieman sadunomaisesti. Osmaanivaltakunta on juonien tyyssija myös oppipoikien ja jopa lastenhoitajien kesken.

Aikakausi ja hovin sisäinen valtarakenne kuvataan hyvin mutta kirjan keskivaiheelta olisi voinut jättää muutaman rakennusprojektin pois. Kirja sisältää paljon rakennusprojekteja, niihin liittyviä ongelmia (osa juonittelujen tuloksia) ja arkkitehtuuria. Osmanien arkkitehtuuri elikin todellista huippukauttaan juuri Sinanin aikana eli sinällään sen suuri painoarvo kirjassa on perusteltu. Jos on jokin muoto, joka saavuttaa kaikki, se on kupoli. Siinä kaikki erilaisuudet häviävät ja joka ikinen ääni, oli se sitten iloa tai surua, sulautuu yhden kaikenkattavan rakkauden valtavaan hiljaisuuteen.

Tekstissä oli mukana myös kiehtovaa pohdintaa ihmisyydestä: Jos ihmiset voisivat elää enemmän eläinten kaltaisesti, suomatta ajatusta menneisyydelle ja tulevalle ja ilman jatkuvia valheita ja petoksia, maailma olisi rauhallisempi paikka ja kenties onnellisempi.

Kaikenkaikkiaan mukava ja mielenkiintoinen kesälukemiskokemus!

Lue myös

  • tämän päivän Turkkiin ja Istanbuliin sijoittuva Maarit Turtiaisen  Eilisen seitit
  • 1500-luvun Englannin hovista kertova Hilary Mantelin  Susipalatsi.
  • Elif Shafak
  • Valkoinen elefantti
  • Gummerus, 2016
  • The Architect's Apprentice, suomentanut Maria Erämaja,
  • ISBN 9789512403110

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *