Elina Hirvonen: Kun aika loppuu – näinkö meille täällä käy? (Yle 101 kirjaa / vuosi 2015)

Lisäys 11.1.2017:

Ylen Kirjojen Vuosi -hanke esittelee 101 kirjaa, yhden jokaiselta itsenäisyytemme vuodelta. Jokaisesta ilmestyy myös blogijuttu. Sarjan aloitti vuoden 2016 kirja, Ilkka Remeksen Kiirastuli, ja seuraavana on vuorossa vaikuttava Elina Hirvosen teos Kun aika loppuu vuoden 2015 edustajana. Alla arvioni kirjasta, jonka kirjoitin vasta, kun olin lukenut kirjan toiseen kertaan. Hankkeen ”virallinen” blogijuttu löytyy Orfeuksen kääntöpiiri -blogista.

Kannattaa kuunnella Yle Areenasta uunituore dramatisoitu Kun aika loppuukuunnelmaversio, sekä tutustua muuhun kirjaan liittyvään materiaaliin Ylen sivulla. Sieltä voit myös lukea kirjan ilmaiseksi, suosittelen!

Elina Hirvonen Kun aika loppuu

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Julkaistu 5.4.2015:

Kun aika loppuu oli niin vaikuttava kirja, että luin sen yhdessä illassa. Tätä tapahtuu minulle harvoin ja jälkikäteen todettuna, se olikin virhe.

Elina Hirvosen Kun aika loppuu ilmestyi reilu viikko sitten, 26.3.2015, ja olin ehtinyt lukea jo useamman hehkuttavan arvion kirjasta. Aina on vaara, että kiinnostavat arviot nostavat ennakko-odotukset niin korkealle, että hyväkään kirja ei pysty niitä lunastamaan. Kun aika loppuu -kirjan kanssa minulle kävi ensimmäisellä lukemisella juuri niin.

Tarinan juoni pääpiirteissään oli selvillä jo aloittaessani. Olin myös nähnyt taitavasti tehdyn kirjan mainosvideon, joka viritti unenomaiseen tunnelmaan. Katso se tästä.

Kirjan takaliepeessä Elina Hirvonen pohtii kolmea kysymystä:

  • Mitä tapahtuu vanhemmalle, jonka lapsi tekee jotain pahaa?
  • Mitä tapahtuu meille kaikille, jos emme reagoi ilmastonmuutokseen ajoissa?
  • Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?

Näihin isoihin teemoihin Hirvonen hakee vastauksia yhden perheen elämänkaaren kautta.

Päänäkymä syntyy perheen Laura-äidin ja Aava-tyttären äänillä. Hirvonen kertoo tuntoja kirjan nykyhetkessä, joka on 2030-luvulla, ja takautuvasti aina viime vuosisadalle asti. Tarinassa on neljä sukupolvea naisia, joista heikoimmin piirtyy Lauran väkivaltainen äiti. Laurassa ja Aavassa on paljon samaa ja hetkittäin täytyi tarkistaa, että kumpi tässä nyt kapinoikaan.

Perheen isä Eerik ei näy kuvassa. Kyllä hän on mukana avioliitossa, lomamatkalla ja keittiön pöydän ääressä, mutta hänestä piirtyy vain haalea jälki tarinaan.

Perheen poika Aslak on keskiössä. Hän on erityinen, ikätoverien mielestä outo. Lapsuudessa on tapahtunut jotain sulkevaa, jonka vain Aslak itse tietää. Hän tuo alituisen huolen Lauralle, mikä ei poistu pojan kasvaessa aikuiseksi. Huoli pesiytyy äidin sydämeen niin vahvasti, että sinne mahtuu vain hetkittäin tunteita muita perheenjäseniä tai ulkopuolisia kohtaan. Arki jatkuu kuitenkin ja tilanteen kanssa on elettävä.

Isona teemana on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset maailman poliittisiin tilanteisiin. Välimeren ympäristö on kuumennut ja pohjoisnapa on sulana. Tilanne on taustalla, eikä siihen tuoda oikein mitään uutta näkökulmaa. Ehkä havahduttavinta oli se, että Laura tutkijana kävi edelleen puhumassa eduskunnassa, että nyt, siis noin vuonna 2030, pitäisi ryhtyä tekoihin, ryhtyä vasta torjumaan ilmastonmuutosta! Samat puheet oli puhuttu jo moneen kertaan ja ilmeisesti mitään merkittävää ei oltu päätetty eikä toteutettu.

Tarinassa on paljon hyviä aineksia ja se etenee sutjakkaasti. Sain kirjan kaneetilla, että tulen tarvitsemaan lukiessani nenäliinaa. En tarvinnut ja mietin pari päivää, että miksi kirja, erinomaisista lähtökohdistaan huolimatta, ei sittenkään koskettanut minua. Päätin lukea kirjan uudestaan.

Kun aika loppuu on Elina Hirvosen kolmas romaani.

Kun aika loppuu on Elina Hirvosen kolmas romaani.

Mielessäni Kun aika loppuu rinnastuu Philip Teirin Talvisota – avioliittoromaaniin. Molemmissa on toisistaan vieraantunut, keski-ikäinen, akateeminen pariskunta, jonka lapsien kautta kuvataan maailman tuskaa. Olin Talvisodan osalta sitä mieltä, että juonen kulkuja oli liikaa ja samaa sanon Kun aika loppuu -kirjan suhteen. Kun sälää on liikaa, ydintarina ei piirry riittävän tarkasti.

Äidin huoli ja tuska erilaisesta pojastaan on kuvattu hetkittäin koskettavasti ja niitä tuntoja olisin halunnut lukea lisää. Hyvin välittyy myös Aavan kertomana Laura-äidin kylmyys häntä, helpompaa lasta, kohtaan. Tässä tunnekolmiossa olisin halunnut mennä syvemmälle, ihan sama, kenen kolmion jäsenen kautta tarkasteltuna. Nyt tunteet jäivät irrallisiksi heitoiksi, mutta pistivät kyllä minut kahden tyttären äitinä pohtimaan tasapuolisuutta omieni suhteen. Kuvaavaa on Lauran etukäteen harjoittelemat vuorosanat pojalleen:

Aslak. Sinä et voi jatkaa noin. Me emme hylkää sinua. Haluamme auttaa sinut paikkaan, jossa selvitetään mikä sinua painaa. Toivomme, että elät hyvän elämän ja voit toteuttaa asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Etkö sinäkin halua sitä?

Aslak on kiinnostava ja häneen olisin halunnut tutustua paremmin. Äiti on kantanut hänestä niin paljon enemmän huolta kuin tekstistä välittyy. Huoli on tuonut aviosuhteeseen syviä säröjä, mutta niitä ei avata. Aslakilla itsellään olisi niin paljon kerrottavaa, ennen kuin aika loppuu. Hänen nettikeskustelunsa ja niihin liittyvät juonenkäänteet olivat todella toimivia ja valitettavan uskottavia.

Tytär Aava oli hyvin stereotypinen, Afrikkaan lääkäriksi lähtenyt, kympin tyttö. Hänestäkin olisi fokusoimalla saanut oman kirjansa, nyt jäi vain kuori käteen, lasinen Coca-cola -pullo.

Tämä on sinun syysi”, sanoi ääni päässäni. Se oli Aslakin ääni, äidin ääni, oma ääneni. Ja jonkun toisen, minua tarkkailevan muukalaisen ääni, jonkun joka näki kaiken ja tiesi, mitä huonosti käyttäytyville tytöille tapahtuu.

Olen manannut kirjojen pituutta, kun olemme Kirsin Book Clubissa lukeneet lähes tuhatsivuisia kirjoja (mm. Tikli, Anna Karenina, Kafka rannalla), mutta nyt olisin halunnut enemmän kuin 250 sivua. En laajempaa henkilögalleriaa, vaan tiivistymistä näihin ihmisiin ja heidän tuntoihinsa. Uskon, että Elina Hirvonen kyllä tuntee heidät paremmin ja olisin toivonut syvempää esittelyä.

Vaikka marisenkin, että toivoin sitä tai tätä lisää, niin silti suosittelen vahvasti Kun aika loppuu -kirjaa. Kuten kerroin, minua jäi vaivaamaan oma lukukokemukseni niin, että luin kirjan uudelleen. Ensimmäisellä kerralla olin lukenut juonta, toisella kertaa maltoin pysähtyä lauseisiin, joiden takaa avautui raastavia, koskettavia tunteita, ehkä liian läheisiä, jotta olisin ottanut ne ensimmäisellä kerralla vastaan. Tämä kirja pitää lukea hitaasti, antaa muistijäljen piirtyä ja kytkeytyä omiin tunteisiin.

Musta on ihan kivaa olla yksin”, hän sanoi ja hymyili.

Tunsin hymyn terävänä viiltona vatsanahkani alla. Se oli minun hymyni. Sama hymy jonka vedin kasvoilleni lapsena kuin maskin, niinä lämpiminä aamuina kun puin kouluun pitkähihaisen paidan peittääkseni käsivarsien mustelmat.

Erityisesti suosittelen Kun aika loppuu -kirjaa lukupiirikirjaksi. Kun kirjaan ei saa lisää sivuja, niin sen teemoja voi avata keskustelemalla niistä toisten kanssa.

Ja ihan varmasti kirja on mielessäni joka kerta, kun kävelen Lasipalatsin ohitse.

Käsittelimme Kun aika loppuu -teosta myös vetämässäni Nordic Morning -konsernin yrityslukupiirissä syyskuussa 2015. Saimme hurmaavan Elina Hirvosen (edessä toinen vasemmalta) vieraaksemme.

Käsittelimme Kun aika loppuu -teosta myös vetämässäni Nordic Morning -konsernin yrityslukupiirissä syyskuussa 2015. Saimme hurmaavan Elina Hirvosen (edessä toinen vasemmalta) vieraaksemme.

Kirja on saatu lahjoituksena Bonnier Booksilta.

Muita Kun aika loppuu -blogiarvioita mm. Lumiomena, P.S. Rakastan kirjoja ja Järjellä ja tunteella.

  • Elina Hirvonen
  • Kun aika loppuu
  • WSOY, 2015
  • ISBN 9789510409848
Kommentit
  1. Laura
    • Avatar photo Kirsi
  2. Sanna-Mari
    • Avatar photo Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *