Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet – entä jos?

eurooppalaiset-unetTsekkiläinen rekkakuski Toma ja hänen kyytiinsä päätynyt ruotsalainen Johannes juuttuvat Espanjassa pitkään tunneliin. Rekka ei pääse eteenpäin, sillä tunnelin halki vaeltaa valtava joukko ihmisiä. Eletään vuotta 1980 ja Gdanskin telakalla lakkoillaan.

– Ne on matkalla johonkin.

Metri metriltä rekka etenee kohti pimeyttä. Äänet voimistuvat: laulua, iskulauseita joita ihmiset huutavat yhteen ääneen. Toma ei erota kieltä, ehkä mukana on puolaa, ehkä saksaa, välillä hän on kuulevinaan englantia. Sitten hän näkee risteyksen.

Kohtaus kuvaa hyvin Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet -romaania. Realistisen tarkasti kuvattuun näennäisen arkipäiväiseen kohtaukseen leikkautuu uusi ulottuvuus: keskenään risteytyvät tunnelit, ihmisjoukot vaeltamassa maan alla. Mutta mihin?

– Ehkä ne on jotenkin kääntyneet väärästä kulmasta ja eksyneet. Niiden paikka maailmassa meni hukkaan.

Eurooppalaiset unet on määritelty episodiromaaniksi. Sen yhdeksän tarinaa ovat itsenäisiä mutta niissä toistuvat samat henkilöt ja sama tematiikka. Entä jos olisikin tapahtunut toisin. Olisiko Kosovon albaanien, naisten ja lasten joukkomurhan voinut estää? Entä jos Johannes ei olisi sukeltanut altaaseen ja halvaantunut? Olisiko hän silloin jäänyt ilman kykyä nähdä ihmisten läpi ja toiselle puolelle maailmaa. Nähdä kivet ihmisten sisällä.

Tarinoiden näkökulma risteilee lähelle ja kauas, ja niistä poimii lähihistorian tapahtumia: Islannin tulivuoren synnyttämän tuhkapilven takia Ibizalle juuttunut tv:n viihdeohjelman tuotantotiimi, Berliinin muurin murtuminen, serbien hirmuteot Gornje Obrinjessa.

Yksi tarinoita yhdistävä teema on pakolaisuus sekä muuttoliike Euroopan maiden välillä. Muutetaan työn ja paremman elämän perässä, paetaan sotaan ja väkivaltaa, joudutaan eroon rakkaista. Toinen on väkivalta: yksilöiden väkivalta, valtioiden väkivalta, rakenteellinen väkivalta, se joka saa ajattelemaan:

– Mikään ei muutu ilman väkivaltaa.

Entä jos? Viimeinen tarina sijoittuu tulevaisuuteen, vuoteen 2027, ja siinä jossittelun sijaan muutetaan tapahtumia toiseksi. Hyvien uutisten käsikirjoittajien joukkueen tehtävän on manipuloida todellisuutta, muuttaa todelliset tapahtumat  yritysten tai valtioiden tai henkilöiden kannalta positiivisiksi. Käsikirjoitetut ”hyvät uutiset” toteutettiin studioilla Intiassa ja syötettiin verkkoon, josta ne edelleen levisivät iltapäivälehtien kautta.

– Tapahtuvatko nämä meidän uutisemme oikeasti? Kun me löydämme näkökulman joka pelastaa maailman ja antaa meidän uskoa hyvään, tapahtuuko se todella?

– Toisinaan, Edi sanoi.

– Eli me emme voi käsikirjoittajinakaan tietää, mikä on totta?

Eurooppalaiset unet on niitä kirjoja, jotka eivät jätä rauhaan. Tätä kirjoittaessani päätän lukea Puikkosen kirjan uudelleen. Tarinat sitoo yhteen joskus erottuvammat, joskus lähes huomaamattomat langat. Samojen henkilöiden ”löytäminen” eri tarinoissa ja vuosissa ilahduttaa lukijaa ja tuo syvyyttä. Vaikka tarinat ovatkin itsenäisiä, kyse on kuitenkin yhdestä kokonaisuudesta. Minulla se vertautuu lukukokemuksena Hanna Weseliuksen Alma!-romaaniin.

Emma Puikkonen on kertonut, että muuttamisesta ja matkustamisesta on tullut hänelle elämäntapa. Hammasharja ja yöpaita ovat aina mukana.

Emma Puikkonen on kertonut, että muuttamisesta ja matkustamisesta on tullut hänelle elämäntapa. Hammasharja ja yöpaita ovat aina mukana.

 

  • Emma Puikkonen
  • Eurooppalaiset unet
  • WSOY, 2016
  • ISBN 978-951-0-41579-5

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.