Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär – Syrjästäkatsojan tarina, osa 5

Uusimmassa, tänä vuonna ilmestyneessä Syrjästäkatsojan tarinassa pääosassa on Ruokarouvan tytär, Kirsti. Eliaksesta on tullut Kirstille ja Allille isäpuoli ja perheessä on myös pienet kaksospojat Veikko ja Voitto. Eletään vuosia 1924– 1927. Idan tyttäret opiskelevat yliopistossa, Kirsti romaanista filologiaa ja Alli suomen kieltä ja kirjallisuutta ja vertailevaa kansanrunouden tutkimusta. Helsingin ylioppilaselämää on hauska verrata omaan 1970-luvun opiskeluaikaan. Paljon tuli vietetyksi aikaa uudella ylippilastalolla kuten Kirsti ja Allikin. Eteläsuomalaisen osakunnan riennot ja Naisylioppilaiden Karjala-Seuran pakolaistyö ovat vapaa-ajan harrastuksia. Alli on runonlausujana enemmän aktiivinen toimija ja Kirsti ehkä leimallisemmin se syrjästäkatsoja.

Facebookin Syrjästäkatsojan tarinoiden sivustolla on jälleen mukavaa taustamateriaalia, kuten itsellekin nostalgisia muistoja tuova uuden ylioppilastalon pohjapiirustus.

Ruokarouvan tyttäressä tavataan häkellyttävä määrä tulevia kulttuurijulkkiksia. Tulenkantajat on vastikään perustettu. Allin lausuntainnostus ja kiinnostus kansanrunouteen vie hänet mukaan Olavi Paavolaisen piireihin. Nuoren Voiman Liitto kokoaa isänmaallisesti ajattelevia nuoria. Näissä piireissä pyörivät Yrjö Jylhä, Ilmari Pimiä, Katri Vala, Elina Vaara, Uuno Kailas, Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi.

Kirsti lähtee opintomatkalle Pariisiin apurahan turvin. Taas on mielenkiintoista lukea, miten tuohon aikaan ihan käytännössä Suomesta matkustettiin Eurooppaan. Viivi Vallgrenin Kirstille etukäteen tekemät kortteerijärjestelyt pettävät. Neuvokkaasti taiteellinen Kirsti, joka on myös hyvä ompelija, onnistuu saamaan tuttavantuttavan Katariinan kautta työpaikan Chanelin muotitalossa. Taitavana piirtäjänä hän pääsee mallipukuompelimon työnjohtajan Virginie Laurentin suojelukseen ja asuukin hänen huoneistossaan. Siellä on seinällä muutama Virginien perinnöksi saama maalaus, joissa naismallilla on häkellyttävän samanlaiset, toisistaan eriväriset silmät kuin Kirstillä. Viimeistään tässä kohtaa Anna Kortelaisen  avulla Edelfeltin Pariisin elämään perehtynyt lukija alkaa kohotella kulmakarvoja ja laskea vuosilukuja! Kirsti seurustelee Pariisissa suomalaisten ja amerikkalaisten expatriaattien kanssa, joihin kuuluu myös kirjailija Ernest Hemingwayn perhe.

 

1920-luvun muotia ”suoraan Pariisista”.

Luin kaikki viisi Syrjästäkatsojan tarinaa yhteen syssyyn. Tykkään notkeasta tarinanjuoksutuksesta ja teosten hengästyttävän laajasta tietomäärästä. Arkielämän kuvaus on paikoin hyvin yksityiskohtaista, mutta sepä juuri houkuttaakin tällaista historiasta kiinnostunutta maallikkoa. Totta kai joku toistuva sanonta paikoin häiritsee, mutta onneksi ei liikaa. Jokaisen teoksen lopussa on luettelo kirjallisuudesta, josta voi hakea lisätietoa. Syrjästäkatsojan Facebook-sivut ovat helppo tapa saada kompaktia taustaa tarinoille.

Enni Mustonen onnistuu kutomaan juoneen valtavan määrän todellisia historiallisia yksityiskohtia. Lapsenpiikaa lukiessa odotinkin Elias Heleniuksen matkustavan Amerikkaan Titanicilla. Olin väärässä (no, olisi ollut muutama vuosi liian aikaisinkin). Ruokarouvan tyttäressä käy ilmi, että Elias on päässyt perille uudelle mantereelle ja ollut Calumetissa, kun kaivoslakkolaisten joulujuhlan pakokauhussa kuoli 73 pääosin amerikansuomalaista lasta ja nuorta, joukossa Eliaksen vaimo ja poika. Folk-laulaja Woody Guthrie kertoi Calumetin tapahtumista laulussaan 1913 Massacre:

Syrjästäkatsojan tarinat koukuttavat kuin hyvä TV-sarja. Lähisukulaisten koti täysihoitolan lähituntumassa tuo omakokohtaista kiinnostusta ajankuvaan. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa osaa. Löytyykö Kirstille ja Virginielle yhteistä taustaa? Jospa siinä kerrottaisin vähän enemmän myös Kirstin pikkuveljistä vuonna 1919 syntyneistä Voitosta ja Veikosta. Nämä olisivat ikänsä puolesta ja naapureina varmasti olleet isäni ja hänen isoveljiensä leikki- ja urheilukavereita. Kävikö Ida vanhoilla päivillään lainaamassa kirjoja Espoon suomalaisesta kantakirjastosta (vuonna 1937 asti Leppävaaran piirikirjasto), jossa isoäitini Dorothea oli kirjastohoitajana sota-aikana?

Lue juttuni aikaisemmista Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan osista:

Enni Mustonen a.k.a. Kirsti Manninen sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin Turun Kirjamessuilla 2016

  • Enni Mustonen
  • Ruokarouvan tytär
  • Otava, 2017
  • ISBN 9789511284932

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *