Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika, tarinointia kustantamisesta ja kirjailijoista

Nuorta kustannustoimittajaa odotti Otavassa 400 käsikirjoituksen pino. Pinoja riitti myöhemminkin. Kirjan kuvistusta.

Nuorta kustannustoimittajaa odotti Otavassa 400 käsikirjoituksen pino. Pinoja riitti myöhemminkin. Kirjan kuvitusta.

Syyskuussa 1967 vähän päälle kaksikymppinen nuorimies kävelee Uudenmaankadun ”jugendhenkiseen graniittilinnaan”, unelmatyöpaikkaansa. Siellä häntä odottaa 400 lukematonta käsikirjoitusta, osa jo kymmenen vuotta vuoroaan odottaneita. Kustantamon talous on kuralla ja perheyhtiön pelastajaksi on palkattu Paavo Haavikko, nuoren miehen kirjallinen idoli. Yhdeksäntoista ja puoli vuotta myöhemmin mies jättää graniittilinnan.

Hannu Mäkelän Muistan-sarjan neljäs osa Otavan aika kuvaa nimensä mukaisesti Mäkelän kustannustoimittaja-, myöhemmin kustannuspäällikkö- ja apulaisjohtaja-aikaa Otavassa. Kahteen vuosikymmeneen mahtuu tuhansia käsikirjoituksia, manuksia niin kuin Mäkelä niitä nimittää, ja kymmeniä kirjailijoita. Kirjallisuudesta kiinnostuneelle Mäkelän tarinointi on luvallista tirkistelyä kustantamon arkeen. Paljon ehtii 20 vuodessa tapahtua. Kun konkurssikypsän kustantamon kustannustoimittaja osti kynänsäkin omilla rahoillaan, on 80-luvun Otava jo voittoa omistajilleen tuottava yritys. Tulee myös uusia ajatuksia ja taloudellisen menestymisen paineita, mutta Mäkelän työn keskiössä ovat kuitenkin koko ajan kirjailijat.

… kustannustoimittajan on muistettava ainakin se, ettei käsikirjoitus koskaan ole hänen, vaan kirjailijan – ehdotetut muutokset ja korjaukset on sopeutettava siihen tosiasiaan. Ja jos kirjailija haluaa pitää kiinni omastaan, se on hänen oikeutensa.

Yhden asian lisäisin vielä kymmenet vuodet asiaa mietittyäni: kustannusvirkailijan tehtävänä ei myöskään ole olla vain kustantajan puolella, vaan myös ja nimenomaan kirjailijan. Vasta silloin voi yhteistyö olla todellista. Niinpä virkailijan elämä on aina tavalla tai toisella hankalahkoa olemista puun ja kuoren välissä. Nila on se nimitys, jonka hän voisi kokea omakseen ja työnkuvakseen: määritelmän mukaan kun juuri nilaa pitkin ”yhteyttämistuotteet kulkeutuvat”.

Moneen joutuu kustannustoimittaja mukaan: milloin odottamaan tuntitolkulla taksissa, kun Paavo Rintala, Rinta-Pate, on kaupunkireissullaan, milloin melkein itse hoidettavaksi Kellokosken sairaalaan, kun on viemässä sinne harhaista Maila Pulkkista. Moninaisia ovat myös kirjailijoiden työtavat. Kerttu-Kaarina Suosalmi ei suostu millään luovuttamaan käsikirjoitustaan, joku nimeltä mainitsematon taas lähettää kustannustoimittajan luettavaksi (ja valittavaksi) kaikki kirjoittamansa runot, joista vain murto-osa on hyviä, tosin sitten sitäkin parempia. Palautetta haluavat kaikki, mutta kaikki eivät palautetta pysty ottamaan vastaan.

Hannu Mäkelä 03

Mäkelä on tarinaniskijä ja hykerryttäviä ovat hänen tarinansa. Kirjan teksti kulkee assosioiden henkilöstä toiseen ja ajasta tulevaan, mutta putoaa aina kuin kissa tassuilleen. Mäkelä kirjoittaa suurimmaksi osaksi kirjailijoistaan kiltisti, korkeintaan lempeän humoristisesti. Osasta kirjailijoita tulee hänelle elinikäisiä ystäviä, erityisesti Antti Tuurista ja Erno Paasilinnasta, mutta kaivaten Mäkelä muistelee myös jo edesmenneitä Bo Carpelania, Alpo Ruuthia eli Alpia tai Samuli Parosta. Mäkelän kirja toimiikin jonkinlaisena kotimaisen kirjallisuuden kertauskurssina. Se palautti mieleeni kirjailijoita, joita 70-luvulla luin mutta jotka sitten ovat häipyneet ainakin omasta kirjallisesta kaanonistani.

Mäkelä osaa myös sivaltaa. Ei jää epäselväksi, että hän ei pidä WSOY:n Vilho Vikstenistä, Hesarin kirjallisuuskriitikoista, Jörn Donnerista, Hannu Salamasta ja Kemppisen pariskunnasta tai Pentti Saarikosken viimeisestä vaimosta Mia Berneristä. Oman sivalluksensa saavat Reenpäiden omistajasuvun Otava-johtajat, Kaunis-Heikki, jonka ”hallussa ei mikään raha pitkään pysy” ja ”lähes vailla sosiaalisia kykyjä” oleva Olli Reenpää, talousasioissa kyllä kyvykäs. Otavan loppuaikoinaan idolin jalustalta tipahtaa myös Paavo Haavikko: ”… suuren esikuvan luhistuminen ihan silmien edessä ei ole ollut maailman miellyttävintä katsottavaa.”

(Otavan kassaosasto) "...on kaunis kuin vanha jugend-postikortti ja jostain syystä ainoa, joka säästyy ja lie edelleenkin säästynyt uudistusvimman tuulilta toimitusjohtajan huoneen kanssa."

(Otavan kassaosasto) ”…on kaunis kuin vanha jugend-postikortti ja jostain syystä ainoa, joka säästyy ja lie edelleenkin säästynyt uudistusvimman tuulilta toimitusjohtajan huoneen kanssa.”

Otava on ollut 50-luvun modernismin kehto ja pitkälti sen takia, että avokätinen Heikki A. Reenpää on uusien kirjallisten kykyjen teoksia julkaissut. Kunnioittaen nykylukija rekisteröi, miten paljon runoutta Otava julkaisee. Viisikymmenlukulaiset jatkavat uraansa ja uusia runoilijoita löytyy: Jarkko Laine, Risto Rasa, Helena Anhava, Hannu Salakka, Arto Melleri. Pieniä ovat runokirjojen myyntiluvut ja paine saada yhtiö taas kannattavaksi on kova. Haavikko löytää maailmalta bestsellereiksi Papillonit ja Shakaalit ja Lappeenrannasta löytyy kotimaisten painosten kuningatar, Laila Hietamies.

Muistan – Otavan aika piirtää kuvan Mäkelästä ahkerana miehenä, joka rakastaa kirjallisuutta, erityisesti runoutta, naisia ja Lappia. Lappi ja miesporukoiden vaellukset saavat kirjassa monta lukua, vanhat ja uudet rakkaudet hienotunteisesti useimmiten vain sivulauseita. Ahkeruus taas saa 70-luvun taistolaisaikaan Otavan työhuonekunnan marssimaan Mäkelän huoneeseen ja vaatimaan, että tämän on vähennettävä työtahtia.

Ahkeruutta osoittaa myös se, että Mäkelän on kustannusvirkailijan työn lisäksi tuottelias kirjailija, vaikkei niin tuottelias kuin haluaisi. Aamun varhaiset tunnit ennen Otavaan saapumista hän kirjoittaa työhuoneessaan ja on kustantamossakin ensimmäisten joukossa. Kutsuttuna kirjailijana hän käy myös edistämässä suomalaista kirjallisuuden vientiä, ymmärrettävästi laihoin tuloksin, sillä ensimmäisellä festivaalimatkalla Jugoslaviassa hän ei ollenkaan mahdu käännettyine runoineen juhlaillan pitkäksi venyneeseen ohjelmaan, Kiinan retkellä kuulijoita on paikalla vain kolme ja Pariisissa hän jättää esiintymisen suosiolla jo kokonaan väliin.

Hannu MKäkelä esitteli kirjaansa marraskuun lopussa Kansallisteatterin Bloggariklubilla.

Hannu Mäkelä kertoi kirjastaan marraskuun lopussa Kansallisteatterin Bloggariklubilla.

Mäkelä aloittaa kustantamouransa gutenbergiläisen tekniikan aikakaudella. Kustannustehokkuutta etsivä Otava siirtyy pian valoladontaan, ja uusi tekniikka merkitsee uusia ja hankalasti vältettäviä virheitä tekstissä. Valoladontakin on jo aikoja sitten unohdettu, joten sitä ei voi syyttää Mäkelän kirjan lukuisista, siis todella lukuisista virheistä. ”Kirjailijan ammatti on täysin muuttunut”, Mäkelä totesi loppuvuoden Bloggariklubilla kirjaansa esitellessään. Bloggariklubilla sain myös kustantajalta tämän kirjan, kiitos siitä ja kiitos Hannu Mäkelä mielenkiintoisista kirjallisuusmuisteluista.

Oma kirjoittamiseni kohtaa monenlaisia vastuksia, joista suurin on aika. Työ kustantamossa kulkee aina salkussa kotiin ja illalla saattaa vielä soida puhelin ja siellä joku kirjailija selvin päin asiallisen asian kanssa tai sitten agression vallassa oleva kirjailija juovuksissa. Kumpaakin on kuunneltava. Usein soittaja on Tuomas Anhava, jonka kanssa keskustelun minimiaika tuntuu olevan tunti. Yritän silti epätoivoisesti kirjoittaa pitempää proosaa, ja minulla on halu saarnata, sillä olen varma maailman lopusta vielä omana aikanani. En usko muutenkaan eläväni niin kauan, että näkisin vuoden 2000. Sinne tuntuu olevan toivottoman pitkä matka.

Bloggariklubilla Mäkelä myös kertoi, että Muistan-sarjan seuraava eli viides osa on pitkällä ja sen alaotsikko on Vapaus. Hannu Mäkelällä on vuorossa vapaan kirjailijan elämä Otavan ajan ja säännöllisen kuukausitulon jälkeen.

Muistan-sarjan viides osa on jo saanut kannen. Sarjan julkaisija on Tammi.

Muistan-sarjan viides osa on jo saanut kannen. Sarjan julkaisija on Tammi.

  • Hannu Mäkelä
  • Muistan - Otavan aika
  • Tammi, 2015
  • ISBN 978-951-31-8441-4
Kommentit
  1. Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *