Heidi Köngäs: Hertta – henkilökohtaista ja poliittista

0EJ2_kansi.inddYksi lähihistoriamme dramaattisimmista ja mielenkiintoisimmista rakkaustarinoista on Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon suhde. Heidi Köngäksen hieno romaani Hertta on kaunokirjallinen kuvaus tästä noin kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta, josta ei puuttunut intohimoa, toveruutta, pettymyksiä ja petoksia. Hertta on tarina lähes sokeasta uskollisuudesta puolueelle, poliittisen ja henkilökohtaisen sekoittumisesta.

Hertta Kuusinen, Otto Wille Kuusisen tytär, oli sodanjälkeisen ajan näkyvimpiä poliitikkoja, vakaumuksellinen kommunisti ja palavasieluinen puhuja. Asuttuaan yli 10 vuotta Moskovassa hän palasi Suomeen 1934 tehtävänään perustaa maanalainen kommunistinen puolue. Hän joutui kuitenkin melkein saman tien viideksi vuodeksi vankilaan tuomittuna epäisänmaallisesta toiminnasta.

Myös Yrjö Leino oli vankilassa 30-luvun loppupuolella. Sodan jälkeen Leinosta tuli sisäministeri, mutta nopeasti noussut ura katkesi muutaman vuoden päästä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen epäluottamukseen. Sen jälkeen myös suomalaiset kommunistit käänsivät hänelle selkänsä. Leinon on epäilty olleen Etsivän keskuspoliisin, myöhemmin Valtiollisen poliisin vasikka, joka ilmiantoi omia puoluetovereitaan.

Heidi Köngäs on lukenut valtavan määrän Hertta Kuusiseen ja Yrjö Leinoon liittyvää kirjallisuutta ja suodattanut kaiken tiedon kirjailijan taidolla ja vapaudella kaunokirjalliseksi teokseksi. Hertassa ei lainata eikä plagioida Kuusisen tai Leinon omia tekstejä. Se on taitavasti rakennettu fiktio Hertasta ja Leinosta, tarina, jonka henkilöillä ja tapahtumilla on yhtymäkohtia todellisuuteen. Juuri siksi se on niin kiinnostava.

Heidi Köngäs elokuussa Otavan syksyn tiedotustilaisuudessa.

Heidi Köngäs elokuussa Otavan syksyn tiedotustilaisuudessa.

”Olenko enää edes nainen”, Hertta kysyy kirjan alussa. Hän on juuri vankilasta vapautunut ”kalpea ja laiha kolmekymmentäviisivuotias nainen”, jota kalvaa huoli Neuvostoliittoon jääneestä pojastaan, Jurista. Mutta kyllä hän on nainen. Se paljastuu viimeistään, kun Hertta tapaa Yrjö Leinon, ”tummakatseisen miehen ja vielä toverin”.

Mutta alun varovaisuus häipyi viimeistään silloin kun hän tarttui viuluun. Taneli-veli soitti pianoa ja minä tanssin. Musiikin poljento tarttui niin kuin joskus muinoin Luxissa, en ollut tanssinut vuosikausiin, halusin elää. Nautin vauhdista, taputuksista, jopa hiestä, jonka liike synnytti. Sain itseni kiinni ja ajattelin, etten koskaan lakkaa tanssimasta. Tunsin hänen katseensa, ja valitsin hänet. Olin valmis vetämään hänet jalkojeni väliin ja pitämään siellä. Tiesin olevani vaarallisessa tilassa, niin vailla kuin nainen voi olla. Helppo saalis, joku olisi voinut sanoa. Mutta en välittänyt mistään, en jaksanut, olin täynnä kurjaa vankilaikävää.

Leino on velkaantunut maanviljelijä, joka elää vaimonsa siivellä Kirkkonummella. Vekselikierteeseen joutunut Leino on värvätty Etsivän keskuspoliisin vasikaksi ja palkkiota vastaan hän ilmiantaa tovereitaan. Nyt on tullut käsky vasikoida Hertta Kuusista.

Joku siinä naisessa oli. Joku hämäys, odottamaton suoruus. Hän juopui, muttei liikaa, nauroi ääneen ja lopulta hän tanssi pöydällä, kaikki taputtivat tahtia ja minä soitin. Vauhti kiihtyi, näin nilkat, polvet, vähän reittä, kun hän nosteli helmojaan ja pyöri, pyöri. Hän oli vaarallinen, haluttava, se käsky tuli kyllä minun sisältäni.

Hertta on moderni nainen, joka toteuttaa Aleksandra Kollontain feministisia ajatuksia: nainenkin saa haluta. Hänelle yhdyntä on luonnollisen tarpeen tyydyttämistä. Hän ei halua eikä tarvitse muodollista avioliittoa, mutta hän ei myöskään halua piilottelua, mitä suhde naimisissa olevaan Leinoon tarkoittaa.

Enhän minä välitä porvarillisesta avioliitosta, en edes usko siihen. Uskon rakkauteen. Sitä ei saa liata millään tunkkaisella peittelyllä.

Punainen kolmio -sarjassa Herttaa esittää Vappu Nalbantaglu ja Leinoa Eero Aho. Sarja alkaa TV1:ssä sunnuntaina 13.12. klo 21.05.  Kuva Yle/Kuvapalvelu.

Punainen kolmio -sarjassa Herttaa esittää Vappu Nalbantaglu ja Leinoa Eero Aho. Sarja alkaa TV1:ssä sunnuntaina 13.12. klo 21.05. Kuva Yle/Kuvapalvelu.

Hertta on sivistynyt ja kultturelli, vahva ja tahtova nainen. Leino taas kokee alemmuutta ensin suhteessa vaimoonsa, sitten Herttaan. Hertta on kuitenkin myös ”isän tyttö”, joka melkein sokeasti uskoo kommunismiin ja Neuvostoliittoon. Hän torjuu pitkään tiedot Stalinin vainoista ja niiden ulottumisesta myös puolueelle uskollisiin. Leino kuvataan bakteerikammoiseksi ja jonkinlaiseksi opportunistiksi, joka on Riekin sanoin: ”pinnan alta pelokas, pehmeä”.

Hertan ja Leinon lisäksi kolmantena näkökulmahenkilönä on Riekki, Etsivän keskuspoliisin, myöhemmin Valpon johtaja Esko Riekki, Leinon yhdyshenkilö. Leinon suhde Hertta Kuusiseen on Riekin kannalta paras mahdollinen tapa saada tietoa suoraan kommunistisen puolueen sisäpiiristä. Lisää yhteyksiä sisäpiiriin syntyy, kun Hertta järjestää työttömän Leinon Hella Wuolijoen maatilan pehtooriksi Marlebäckin kartanoon Iittiin.

Heidi Köngäs on kirjoittanut kirjan, jonka tapahtumia seuraa melkein henkeä pidättäen. Marlebäckin rakkauden täyttämät viikonloput lopettaa talvisota, ja Hertta ja Leino pakenevat piiloon pohjoiseen odottamaan sodan päättymistä ja Neuvostoliiton marssia Suomeen. Kuvaus kylmän, nälän ja lian täyttämästä maanalaisajasta on karmaiseva. Pelastusta ei tulekaan vaan jatkosodan aikana uusi vankeus. Sodan jälkeen Hertta ja Leino menevät naimisiin, mutta suhde on jo väljähtynyt. Sisäministeriksi päätynyt entinen absolutisti Leino alkoholisoituu muutamassa vuodessa. Häneen kohdistuu yhä enemmän epäilyksiä petturuudesta. Hertta rakastaa vielä Leinoa, mutta myös puoluetta, ja näiden välillä hän joutuu valitsemaan.

Köngäs on luonut eheän ja uskottavan kuvan kirjansa henkilöistä ja samalla kiinnostavan lähihistoriamme kuvauksen. Monelle, myös minulle, oli yllätys ja pettymys, ettei Hertta ollut Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Voimakkaimmin reagoi Helsingin Sanomien Antti Majander, joka nimeltä mainiten syytti Finlandia-esiraadin jäseniä kirjan sivuuttamisesta ja totesi raadille tulleen huti.

Työkuva Punaisen kolmion kuvauksista. Heidi Köngäs ohjaa Eero Ahoa. Kuva Yle/Kuvapalvelu.

Työkuva Punaisen kolmion kuvauksista. Heidi Köngäs ohjaa Eero Ahoa. Kuva Yle/Kuvapalvelu.

Heidi Köngäs on paitsi kirjailija myös ohjaaja, ja 13.12. alkaa Yle TV1:ssä hänen kolmiosainen tv-sarjansa Punainen kolmio, jolla on tiivis yhteys Herttaan. Punaisen kolmion kulmat ovat Hertta Kuusinen, Yrjö Leino ja ompelija Martta Koskinen, viimeinen Suomessa teloitettu vanki.

Heidi Köngäs on kertonut haastatteluissa ja lehtijutuissa Hertan ja Punainen kolmio -sarjan yhteydestä:

Televisiosarjan käsikirjoituksen teko oli pitkä prosessi. Jouduimme tekemään paljon tutkimustyötä, perehtymään aiheeseen ja menemään arkistoihin. Tarina eteni paljolti faktojen varassa. Halusin Hertan tarinaan enemmän emootioita. Ajattelin proosan keinoin kokeilla ja yrittää saada selville, mitä Hertta tuntee, miten hän ajattelee. Siinä vaiheessa kirjoitin tekstin, joka on aika pitkälle romaanin ensimmäinen luku. Ja kun sitten katsoin kirjoittamaani, tajusin, että tässä on joku ihan toinen ihminen! Tai no, ainakin jotain muuta kuin TV-käsikirjoituksessa. (Kumposti 4/2015)

Hertta Kuusinen oli näkyvä poliitikko 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin, joten minulla oli mielikuva hänestä: voimakastahtoinen nainen, poliitikko henkeen ja vereen, karismaattinen puhuja, joka tiukasti istuvassa kävelypuvussa puhui joukoille. Hänen toinen puolensa, intohimoinen ja rakastava nainen ei julkisuudesta välittynyt. Tutustuminen Olle Leinon, Yrjö Leinon pojan julkaisemiin Hertta Kuusisen kirjeisiin Yrjö Leinolle paljasti, ettei Heidi Köngäksen luoma kirjan Hertta poikennut todellisesta Hertasta. Kirjeet hehkuvat vähintään yhtä paljon kuin kirjan Hertta. Tässä lainaus Hertta Kuusien kirjeestä Yrjö Leinolle huhtikuussa 1946:

Rakas, rakas. Jaksatko käsittää, että tahdon olla osa Sinun elämääsi. Joka suhteessa. Ei vain osa sen kukkuloita, sen kaunista ja kirkasta puolta. Ei, vaan myös sen kuiluja ja kauheutta. En ole itsekään kaunis ja kirkas. Tiedän, mitä minulle voisi tapahtua, ellei minun olisi pakko elää ”kunnollisesti”. Sinä olet se, jota saan kiittää siitä ”pakosta”. Sinä ja puolue. (Vielä yksi kirje; Hertta Kuusisen dramaattinen elämä ja rakkaus Yrjö Leinoon. Olle Leino. WSOY.1990.)

Oliko Leino petturi? Historiantutkijat ovat kiistelleet asiasta, mutta Heidi Köngäs on kertonut löytäneensä tästä myös kirjallisia todisteita. Kuva Yle/Kuvapalvelu.

Oliko Leino petturi? Historiantutkijat ovat kiistelleet asiasta, mutta Heidi Köngäs on kertonut löytäneensä tästä myös kirjallisia todisteita. Kuva Yle/Kuvapalvelu.

 Hertta-kirjan sain kustantaja Otavalta. Kiitos siitä.

 

  • Heidi Köngäs
  • Hertta
  • Otava , 2015
  • ISBN 978-951-1-28991-3

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.