Ilmar Taska: Pobeda 1946 – juhlin Viroa lukemalla

Viro juhlii itsenäisyysjulistuksensa 100-vuotismerkkipäivää 24.2.2018, ja juhlaa on koko vuosi. Veljeskansan juhlavuoden kunniaksi halusin lukea virolaista kirjallisuutta ja ensimmäinen valintani oli viime vuonna suomennettu Ilmar Taskan Pobeda 1946. Kirjana se sopii hyvin kuvaamaan Viron 100 vuoden monimuotoista jaksoa, johon on sisältynyt itsenäisyysjaksot ja sekä Saksan että Neuvostoliiton miehitysvaiheet. Vuonna 1946 Viro ei ollut itsenäinen, kaukana siitä.

Popedat muistan lapsuudesta, isot koppakuoriaisen näköiset autot. Nyt opin, että ne olivatkin Pobedoja ja että venäjän ’pobeda’ merkitsee voittoa. Kirjan Pobedan kyytiin joutuneille ei voittoa ollut luvassa.

Pobeda 1946:n keskeisiä henkilöitä ovat 6-vuotias poika ja Pobedalla liikkuva mies, Viron turvallisuuspalvelun operatiivisen osaston johtaja, jonka uutuuttaan hohtava auto lumoaa pojan. Huomaamattaan poika paljastaa miehelle suljettujen verhojen takana piileskelevän isänsä, 2. maailmansodan Viron saksalais- ja venäläismiehitysten välissä itsenäisyyttä tukeneen kansalliskomitean jäsenen. ”Minun isä ei käy ollenkaan ulkona, lipsahti pojalta.” Nahkatakkimiehet vievät isän ja pian Pobeda-sedän pauloihin sotkeutuu myös pojan äiti.

Kirjan toinen päätarina seuraa pojan tädin, Johannan, ennen sotaa maailmaakin valloittaneen virolaiseen oopperalaulajan ja englantilaisen Alanin, BBC:n ”propagandaradion” uutisten lukijan rakkaustarinaa. Estonian oopperatalo on tuhoutunut pommituksissa eikä siellä pystytä esiintymään. Johannaa ei myöskään enää sodan jälkeen muisteta kotimaan ulkopuolella eikä Neuvosto-Virosta matkusteta ulkomaisille esiintymismatkoille. Johanna vaalii parhaansa mukaan sotaa edeltävää elämäntapaa ja kuuntelee Alanin ääntä radiosta. Rakkausviestit Alan verhoaa Madama Butterflyin tarinaan.

Johannalla ja Alanilla on tarinassa nimet, ja yllättäen myös Johannan asunnon makuuhuoneeseen Keski-Aasiasta muuttavan perheen isällä ja vauvatyttärellä. Mutta tarinan 6-vuotias on poika, äiti nainen ja turvallisuuspalvelun majuri mies, ilman nimiä. Ratkaisulla kirjailija on ilmeisesti halunnut korostaa henkilöiden kohtaloiden yleistettävyyttä: moni pieni poika kadotti vanhempansa, moni nainen joutui pahoinpidellyksi, persoonaton on salaisen poliisin palvelukseenkin hakeutunut. Onnistunut ratkaisu ei kuitenkaan ole. Myös tarinan aika ajoin katkeran tendenssimäinen sävy häiritsi, vaikka sen Viron neuvostovaiheen tapahtumien valossa ymmärtääkin.

Jätin kirjan välillä kesken, mutta onneksi kuitenkin jatkoin loppuun asti, sillä itse tarina on mielenkiintoinen ja henkilöiden kohtaloiden yhteen nivoutuminen on rakennettu hyvin. Kun tarina alkoi vetää, luin sitä kuin jännitystarinaa ja odotin, mitä lopulta tulee tapahtumaan. Popeda 1946 näyttää, millaista elämä venäläismiehityksen aikaan Virossa oli. Miten maata venäläistettiin siirtämällä väkeä täysin toisenlaisista kulttuureista ja miten aikaisemmin länteen suuntautunut maa pakotettiin eristäytymään. Kuka tahansa saattoi olla salaisen poliisin ilmiantaja, joko palkallisena tai pakotettuna. Pahamainen Neuvostoliiton salaisen poliisin vankila Tallinnan Pagari 1:ssä on yksi kirjan tapahtumapaikoista.

Alykäs pieni poika kulkee tarinassa Tallinnasta Moskovaan ja takaisin, lastenkoteihin ja kasvatuslaitoksiin ja päätyy etsimään isäänsä.

Poika ei enää ymmärtänyt, kuka on hyvä ja kuka on paha. Saduissakin oli hyviä ja pahoja haltioita, ilkeitä juonittelevia noitia ja valehtelevia peikkoja. Mutta oikeassa elämässä kaikki oli mennyt toivottaman sekaisin. Poika koetti ratkaista, kuka puhui totta. Kieroiliko setä vai valehteliko täti? Kuka oli sankari ja kuka kansanvihollinen? Saattoiko toisen sankari olla toisen petturi?

Popeda 1946 on Ilmari Taskan esikoisromaani. Aikaisemmin hän on kirjoittanut novelleja, mutta varsinaisen uransa hän on tehnyt elokuvan ja teatterin parissa. Tarinan rakentamisen hän siis hallitsee, mutta kieli ja kerronta on ajoittain kömpelöä ja naiiviakin. Osansa moitteista saa myös kääntäjä (esim. ”Aksel tutustutti Johannan valtion turvallisuuspalvelun päällikölle …”). Taska on yksi tämän kevään Helsinki Litin kirjailijoista ja jo nyt usein Suomessa nähty kirjailijavieras. Helsinki Litissä hänen keskustelukumppaninsa on Sofi Oksanen, jonka kirjat Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat kuvaavat myös neuvostoaikaa Virossa.

Viron kirjallisuudesta kiinnostuneiden kannattaa liittyä Facebookin Juhlin Viroa lukemalla -ryhmään. Sieltä saa paljon kirjallisuusvinkkejä. Viro on myös ensi syksyn Turun kirjamessujen teemamaa. Viroa kannattaa juhlia myös katsomalla mainio dokumentti Rodeo – Viron villit vuodet Yle Areenasta. Se on tarina uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäisistä vuosista ja siitä, kuinka valtio luodaan uudelleen. Tarinasta ei puutu absurdejakaan käänteitä.

Ilmar Taska Estonia-teatterin edessä ja Pobedan ovella.

  • Ilmar Taska
  • Pobeda 1946
  • WSOY, 2017
  • Pobeda 1946 suomentanut Jouko Vanhanen, 2016
  • ISBN 978-951-0-42342-4
Kommentit
  1. Pii
    • Pii
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *