Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa – taistelu malariaa ja yksinäisyyttä vastaan

Malaria tappaa kaksi ihmistä minuutissa eli sillä aikaa, kun luet tämän blogijutun, niin jossain päiväntasaajan hujakoilla ehtii kuolla ihmisiä, joita on pistänyt malariaa kantanut hyttynen. Jos heillä olisi ollut hyttysverkko, jos he olisivat käyttäneet hyttysmyrkkyä, pukeutuneet pitkiin hihoihin tai tyhjentäneet seisovat vedet astioistaan, voi olla, että he olisivat välttäneet malarian. ”Malaria on köyhien alueiden tauti, sen tutkimiseen ja lääkkeiden kehittämkseen satsataan paljon vähemmän kuin elintasosairauksiin”, kommentoi biologi, kirjailija Inkeri Markkula Turun Kirjamessuilla. Hän halusi kirjallaan ottaa kantaa siiihen, kuinka lääketieteen kehittyminen vaikuttaa elämäämme.

Version 2

Kaksi ihmistä minuutissa on Inkerin esikoiskirja. Malaria antaa kirjalle viitekehyksen, mutta ihan yhtälailla tarinassa kuvataan ihmissuhteita, rakkautta ja menettämistä.

Kirjan päähenkilö on Alina, joka työskentelee tutkijana Turussa. Hänen eloaan määrittää työ ja kymmenvuotias Sella, joka on hänen lapsensa, mutta käytännössä ei enää olekaan. Sellan biologinen äiti on Astrid, Alinan puoliso, joka kuoli onnettomuudessa Sellan ollessa aivan vauva. Isovanhemmat saivat huoltajuuden ja nyt Alina saa pieniä kurkistusikkunoita Sellan elämään satunnaisesti, kummitätimäisesti.

Toisaalla, Pohjois-Thaimaan vuoristoalueella, kamppaillaan malariaa vastaan. Pienen klinikan lääkärinä toimii saksalainen Lotte, joka kohtaa Alinan kansainvälisessä konferenssissa ja kutsuu hänet mukaansa klinikalle tutkimaan lääkeresistenttejä malariatapauksia. Alina päättää lähteä, uskaltaa repäistä itsensä irti työarjestaan muutamien kesäviikkojen ajaksi.  Thaimaassa hän tutustuu paremmin Lotteen ja hänen potilaisiinsa ja on uusien valintojen edessä.

Tarinassa edetään eri aikatasoissa ja sekä Alinan että Loten kertomana. Inkeri kuvaa tunteita tapahtumina, hetken välähdyksinä, jotka valottavat kaikkea mitä hetkien välillä kehittyy. Piirtyy kuva, mutta melko etäinen ja pidättyväinen, sillä kirjan päähenkilöt ovat vähäpuheisia, työlleen omistautuneita naisia. He ovat huolehtijoita ja vastuunkantajia, jotka tutustuvat toisiinsa maailmassa, jossa malariaa aiheuttava falciparum-loiseliö menee kaiken henkilökohtaisen edelle. Vielä salaperäisemmäksi jää tarinaan liittyvän thaimaalaisen Kianin maailma.

Luonto on Kaksi ihmistä minuutissa -kirjassa vahvassa roolissa. Alina on kiinnostunut kaikesta elollisesta, niin ötököistä, lepakoista kuin tropiikin puista tuijottavista makakeistakin. Lotte puolestaan kiipeää puihin rauhoittumaan. Kirjan luontokuvaukset tuovat taitavasti kuuman, kostean ympäristön lukijan iholle, välillä suorastaan liian aidonoloisesti, sillä ainakin minua puistatti useassa kohdassa. Olen asunut Kaakkois-Aasiassa yli kymmenen vuotta, viimeisimmäksi juuri Thaimaassa ja kirja vei minut takaisin muisteloihin. Minun Thaimaan viidakossani ei kyllä ollut sammalmättäitä, eikä mieleeni olisi taatusti tullut ikinä istua maassa tai puussa, saati jättää lasta nukkumaan lehtivuoteelle. Kun on nähnyt viisimetrisen pythonin tiellä edessään ja kolmemetrisen pythonin kuristavan naapurin kissan, niin suhtaudun suurella varovaisuudella viidakoihin ilman leveitä polkuja!  Pieteetillä olen myös yrittänyt suojata itseäni ja perhettäni hyttysten pistoilta,  mutta silti lääkärissä on muutaman kerran epäilty ja testattu malariaa.

Inkeri kertoi, että hän ei ole koskaan käynyt Kaakkois-Aasiassa ja on kirjoittanut kirjan kuvien ja oman Väli-Amerikka-kokemuksensa pohjalta. Oikeastaan en olisi halunnut tietää tätä, sillä kiinnitin varmasti turhan paljon huomiota epäolennaisuuksiin. Minun on vaikea esimerkiksi kuvitella, että Thaimaan syrjäkylillä syötäisiin leipää, voita tai metwurstia, eikä minun Bangkokini ole samanlainen kuin kirjassa, mutta tällä ei ole mitään merkitystä tarinan tai kirjan vaikuttavuuden kannalta.

Kaksi ihmistä minuutissa on tavattoman kauniilla kielellä kirjoitettu kirja. Se nappaa surumieliseen, haikeaan tunnelmaansa, kertoo ihmisten yksinäisyydestä ja ikävästä toisen luo. Päähenkilöt ovat lesboja ja se tuo erilaisen katsantokulman perheen perustamiseen ja etenkin perheen sisäiseen adoptioon. Muutama juonenkäänne kirjan loppupuolella jäi minua arveluttamaan, mahdoinkohan ymmärtää vihjeestä oikein. Kirja onkin oivallista lukupiiriainesta!

Inkeri Markkula Turun Kirjamessuilla 2016

Inkeri Markkula Turun Kirjamessuilla 2016

Viimeisen sivun kääntyessä lähetän mielessäni kiitoksen Inkerille lempeän viipyilevästä kirjasta, mutta myös Bill ja Melinda Gatesin säätiölle, joka on ottanut pääkohteekseen taistelun malariaa vastaan. Viime vuonna noin 627.000 ihmistä kuoli malariaan, joista suurin osa oli afrikkalaisia, alle 5-vuotiaita lapsia.

Kirjan sain Gummerukselta, kiitos.

PS. Minun vauhdillani jutun lukemiseen meni vähän alle neljä minuuttia eli kahdeksan malariauhrin verran.


Lue myös:

 

 

 

  • Inkeri Markkula
  • Kaksi ihmistä minuutissa
  • Gummerus, 2016
  • ISBN 978-951-24-0359-2

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *