Jael Rantanen: Nainen – runoja naistenviikon alkajaisiksi

Lämpimät (tänä kesänä oikein kirjaimellisesti) nimipäiväonnittelut kaikille teille 600000 naiselle, jotka vietätte tänään alkavalla viikolla nimipäivää! Naistenviikon kunniaksi Kirsin Book Club julkaisee juttusarjan, nyt jo neljättä kertaa. Myös monissa muissa kirjablogeissa onnitellaan tällä viikolla nimipäiväsankareita. 

Tänä kesänä toteutamme jutut ”voimalla seitsemän naisen” eli jokaisena naistenviikon päivänä eri kirsinbookclubilainen esittelee valitsemansa naiskirjailijan teoksen. Tänään onnittelemme Riikkaa ja kirjoitusvuorossa on Maija-Riitta. Mikä olisikaan sopivampi aloittamaan naistenviikon kuin runokirja, jonka nimi on Nainen. Jael Rantaselle runokirja on esikoinen ja samalla hänen seitsemäs lapsensa.

Nuoret neidot nauravat kovaäänisesti.
Nauravat kaikelle, koko ajan.

Kyyneleet heidän silmissään ovat iloa, onnea
                           ja hauskaa.

Se nauretaan loppuun murrosiässä.
murros on hauskan ja toden raja.

Vanhana nauravat vain hullut ja höppänät
ja huonokuuloiset.

Jael Rantanen kuvaa osuvasti runokirjassaan naisen elämän kaaren. Lapsuus ja nuoruus ovat iloa ja naurua, joka löytyy taas vanhana. Näinkö se on, onko kaikki aktiivisin ikä tylsää ja ilotonta? Ei kait sentään.

Rantanen kirjoittaa naisena olemisesta omista kokemuksistaan. Hän halusi jo nuorena ja saikin nykymittapuun mukaan suurperheen, kuusi lasta. Kuten Jael sanoo: ”Halusin äidiksi jo varhain, runoilijaksi vasta myöhemmin. Esikoisteos Nainen syntyi iltatähdeksi, seitsemänneksi lapseksi.”

Vain kaksi toivetta
                           kirjattuna Luokkatoverini- kirjaan.
Äiti tai korvalääkäri.
Ensimmäinen ja paras toteutui.
Kuusi kertaa.

Jael Rantasen runoteos Nainen käsittelee elämän aiheita laajasti, kokoelmassa on osiot vuodenajoista, yhteiskunnastamme, naisesta ja elämästä yleensä.

Runojen lukeminen on haastavaa, sillä niitä ei voi lukea samalla lailla kuin romaania, jossa juoni kulkee ja lukija seuraa juonta. Runoja täytyy maistella ja makustella, niin kuin kesän ensimmäisiä mansikoita. Miltä ne maistuvat? Samalta kuin viime kesänä, vai olisiko niissä jokin uusi makuvivahde tänä kesänä? Runoilija on kirjoittanut sanat tiettyyn järjestykseen, mutta lukijalle jää pohdittavaksi sanojen merkitys. Kun runon lukee uudelleen, tulee pohtineeksi onko säkeessä jokin uusi merkitys. Aivan kuin mansikalta odottaa uutta makuelämystä.

Jael Rantanen on eläkkeellä oleva terveydenhuollon ammattilainen, joka on opiskellut kirjoittamista muun muassa Oriveden Opistolla. Hän toteutti unelmansa esikoisteoksellaan Nainen, joka julkaistiin viime vuonna Suomi 100 runokirjaa -julkaisusarjassa.

Rantasen runoissa käsitellään arkojakin aiheita. Äitiyden lisäksi pohdinnan alla ovat parisuhde, perhe, suku ja ikääntyminen. Runoihin on ujutettu paljon asiaa pieneen tilaan. Kokonaisia tarinoita muutamaan lauseeseen, kunhan vain osaa löytää. Runoja pidetään yleensä välipalakirjallisuutena, pienenä täytteenä. Runous on mainettaan parempi kirjallisuuden laji. Runous on täyteläistä ja elämänmakuista, kuten Rantasen runot.

Yksi suosikkini Nainen -runokokoelmassa on seuraava runo.

Mitä tädit tekivät, kun nutturoivat?

He kampasivat,
katkeruuden

                           ja rankan elämän tiukasti yhteen,
                                                      kuin kyntöaurojen raidat
                                                      ja pään päälle.
                                                      Puhumattomien sanojen köyhässä maassa
                                                      mustalle mullalle.

 

He kiepsauttivat lopulta marttyyrinutturan,
                           piikittivät pinneillä surun piiloon
                           kuin joutomaa
                           talikolla syrjään.

 

Jael Rantanen on kuvittanut runokirjaansa muutamille eleettömillä kuvilla. Niukka kuvitus antaa lukijalle mahdollisuuden kuvitella lisää, enemmän. Sitä samaa on runoissakin.

Suosittelen runojen lukemista kaikille. Ei vain välipalaksi vaan koko aterian verran.

Riikkaa onnittelemme myös näillä blogiteksteillä:

Riikka PeloJokapäiväinen elämämme
Riikka Ala-Harja:  Maihinnousu
Riikka Ala-HarjaKevyt liha
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja kevyt sydän

Viime vuoden Kirsin Book Clubin naistenviikon juttuihin voit tutustua esim. tämän koostejutun avulla: Naiskirjailijoiden viikko- mansikoita ja kermavaahtoa. 

  • Jael Rantanen
  • Nainen
  • Mediapinta (Suomi 100 runokirjaa -kirjasarja), 2017
  • ISBN 978-952-236-708-2
Kommentit
  1. Tuija

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.