Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Yli 800 sivun järkäle, joka oli pakko lukea kerralla!

Yli 800 sivun järkäle, joka oli pakko lukea kerralla!

Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ollut luettavien kirjojen listalla keväästä, mutta vasta joulupukki toi sen minulle. Aikamoinen möhkäle, yli 800 sivua, mutta onneksi suht isolla kirjasinkoolla painettu.

Kirja on ollut valtaisa menestys. Sveitsiläinen Joël Dicker perusti jo pikkupoikana kuukausittain ilmestyneen, eläinmaailmaa käsitelleen lehden, jonka päätoimittajana hänet palkittiinkin. Nuori mies lähti Pariisiin teatterikouluun, mutta palasi vuoden kuluttua opiskelemaan lakia Geneveen. Hän valmistui juristiksi 2010 ja sai samana vuonna arvostetun sveitsiläisen kirjallisuuspalkinnon käsikirjoituksesta, joka julkaistiin 2012. Vain kuusi kuukautta myöhemmin julkaistiin  La Vérité sur l’Affaire Harry Quebert, joka on keikkunut myyntitilastojen kärjessä ympäri maailmaa. Kirjan käännösoikeudet on myyty 32 kielelle.

Menestys ei ole yllätys, sillä moni kirja ottaa lukijansa jo ensi sivulta, mutta harva tekee sen niin voimakkaasti kuin Harryn tapaus.

Tunsin siirtyväni kirjan päähenkilön, nuoren Marcus Goldmanin, kanssa samaan tilaan seuraamaan hänen tuskaista kamppailuaan tilanteessa, kun kustantaja painaa päälle, mutta mitään ei synny paperille.

Marcus on julkaissut ensimmäisen teoksensa, mikä on tuonut hänet kaikkien tietoisuuteen ja mahdollistanut luksuselämän New Yorkissa. Hän on myös allekirjoittanut sopimuksen viidestä kirjasta. Seuraavaa kirjaa ei vain synny, vaan hän potee tyhjän paperi kammoa.

Joël Dicker on onnistunut erinomaisesti välittämään Marcuksen kasvavan tuskan – lukijana se on lähes käsinkosketeltavissa. Samoin kääntäjä Anna-Maija Viitanen on tehnyt hienoa työtä!

51zMGeifKXL._SY344_BO1,204,203,200_

Tuskan ja epätoivon keskelle Dicker heittää keventäviä repliikkejä Marcuksen äidin sanomina. Äidillä on huoli poikansa seksuaalisesta suuntautumisesta, koska Marcuksella ei ole noin kolmenkympin iästään huolimatta vakituista tyttöystävää .

Marcus päättää kysyä apua Harry Quebertilta, joka oli ja on Marcuksen oppi-isä matkalla kirjailijaksi. Kaikki muuttuu, kun Marcus pian Harryn tapaamisen jälkeen saa häneltä epätoivoisen puhelun. Harryn pihalta on löytynyt naisen luuranko paikasta, johon Harry oli aikonut istuttaa kukkapensaita. Luuranko osoittautuu Nolaksi, joka katosi 30 vuotta aiemmin ja johon Harry oli suuresti rakastunut.

Marcus rientää auttamaan Harryä ja pian yli kolmekymmentä vuotta vanhat tapahtumat alkavat elää kirjassa.

Kirja on todella nautittavaa luettavaa! Moni on verrannut tarinaa Twin Peaks -sarjaan ja hyvin paljon kirja sarjaa muistuttaakin. Molemmissa tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin, missä kaikki tuntevat toisensa ja ovat ainakin tietävinään kaikista kaiken.

Totuus on kuitenkin toinen , samoin kuin se on Harry Quebertin tapauksessakin.

Kirjasta löytyy kaikkea seuraavaa: oppikirja miten kirjoitat menestysteoksen, pienen kaupungin asukkaiden väliset jännitteet ja kaunat, perheiden synkät salaisuudet, mielisairaudet, avioliiton tuskaisuus, rikollisuus, ystävyys ja ennen kaikkea tarina rakastamisesta.

Ihan täydellien kuva

Ihan täydellien kirjailijakuva Joël Dickeristä (Tammen kuvapankki)

Kirja piti minut täysin otteessaan, lukemiseen meni puolitoista vuorokautta. Oli mahdotonta lopettaa. Kirjan juonikäänteet olivat kuin avaisi sipulia, uuden kerroksen alta paljastui vielä herkullisempi osio. Tapahtumat ovat hyvin raadollisia, mutta Joël Dickerin tapa kirjoittaa on hyvin elämänmyönteinen toisin kuin toisessa vastalukemassani järkäleessä eli  Donna Tarttin Tiklissä.

Kirjan epilogissa sivulla 805 kuvataan onnistunutta kirjaa: ”Noin puoli sekuntia sen jälkeen kun kirja on päättynyt, kun viimeinenkin sana on luettu, täytyy lukijan kokea väkevänä tunne, joka sulkee pois kaiken muun, niin että hän ajattelee vain lukemaansa, katselee kantta ja hymyilee hiukan haikeasti, koska hänen tulee ikävä kirjan henkilöitä. Hyvä kirja on sellainen jonka ei olisi suonut päättyvän.”

Joël Dicker osasi kirjoittaa kirjansa juuri niin, että lukija ajattelee vain lukemaansa. Se pitää vahvassa otteessa, uni ei tahdo tulla. Kirjan henkilöitä ei tule ikävä ja onneksi kirja päättyi ja päättyi siten kuin se päättyi. Tosin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -kirjan jälkeen on vaikea aloittaa seuraavaa kirjaa, löytyykö lukemattomien kirjojen pinosta yhtä vaikuttavaa?

  • Joël Dicker
  • Totuus Harry Quebertin tapauksesta
  • Tammi, 2014
  • La Vérité sur l’Affaire Harry Quebert , 2012
  • ISBN 9789513173050
Kommentit
  1. Keijo

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.