Juha Itkonen: Palatkaa perhoset – Turun Kirjamessujen lukupiirissä

Juha Itkonen oli lukupiirimme keskellä.

Juha Itkonen ja Kirsin Book Club Turun kirjamessujen lukupiirissä. Mukana oli myös Otavan kustannustoimittaja Niina Miettinen.

Turun Kirjamessut oli yhdessä Otavan kanssa lisännyt tänä vuonna ohjelmaansa ensimmäistä kertaa julkiset lukupiirit ja kutsunut Kirsin Book Clubin mukaan. Kutsu oli mieluinen, olihan meillä kokemusta Helsingin Kirjamessujen lukupiireistä jo kolmelta vuodelta. Turkuun kirjaksi valikoitui Juha Itkosen viime keväänä ilmestynyt Palatkaa perhoset.

Jokainen lukupiirikokoontuminen on ollut omanlaisensa ja aina positiivinen kokemus, mutta mitenkään muita lukupiirikokemuksiamme väheksymättä puolitoistatuntinen Juha Itkosen kanssa oli yksi miellyttävimmistä kirjailijatapaamisista. Sympaattinen ja rento kirjailija oli aktiivisesti mukana keskustelussa, mutta antoi tilaa myös meille lukijoille. Ja taas oma lukukokemus syveni. Kiitos ajatuksista (joita tässä jutussa paljon siteerataan) Pirjo, Kirsi, Maija-Riitta, Minna, Liisa ja tietenkin Juha.

Juhaa huvitti, kun Kirsi kertoi edustavansa puitteiltaan kirjassa kuvattua tylsyyttä, koti Espoon Haukilahdessa ja tytär Mattlidenin lukiossa.

Juhaa huvitti, kun Kirsi kertoi edustavansa puitteiltaan kirjassa kuvattua tylsyyttä, koti Espoon Haukilahdessa ja tytär Mattlidenin lukiossa.

Palatkaa perhoset -kirjasta ei voi puhua (eikä kirjoittaa) viittaamatta koko ajan Itkosen kymmenen vuoden takaiseen Anna minun rakastaa enemmän -teokseen. Perhosten tarina jatkuu siitä, mihin 10 vuotta sitten jäätiin. Molempien kirjojen keskushenkilö, muttei päähenkilö on Suvi Vaahtera, taiteilijanimeltään Summer Maple, jääkiekkokaupungista kotoisin oleva maailmanluokan rocktähti, joka asuu vuoroon Lontoossa ja Los Angelesissa ja viettää kiertue-elämää. Kirjojen tarina rakentuu kahden kertojanäkökulman kautta: Suvin nuoruuden rakastetun ja entisen bändikaverin Antti Salokosken ja Suvin äidin, Leena Vaahteran kautta. Vasta Palatkaa perhoset -kirjan lopussa Suvi saa myös oman äänen. Suvi on lahjakas, itsekäs ja menestynyt, Antti on Suville kateellinen ja katkera. Leena on rakastava äiti mutta tarkastelee tytärtään kriittisesti eikä hyväksy ollenkaan kaikkea, mihin Suvi musiikkinsa ja uransa takia on valmis. Leena on vahvasti myös isoäiti, oikeastaan äiti Suvin tyttärelle.

0FVX Anna minun rakastaa KANSI.indd

Kirjamessujen lukupiirissä puhuimme molemmista kirjoista yhtä paljon, ja tässä blogijutussakin ne kulkevat rinnakkain. Palatkaa perhoset voi kuitenkin lukea myös itsenäisenä teoksena ja osa meistä oli näin tehnyt. Keskustelun jälkeen jokainen kuitenkin sanoi haluavansa lukea myös ensimmäisen ”osan” Antin, Leenan ja Suvin tarinasta. Juha Itkonen kertoi saaneensa ajatuksen jatko-osasta katsoessaan Richard Linklaterin elokuvaa Rakkautta ennen keskiyötä. Linklaterin Rakkautta ennen… -trilogiassa päähenkilöt tapaavat aina kymmenen vuoden välein. Ideavarkautensa hän myös ”tunnustaa” Perhosten alkusivuilla viittaamalla Itkosen sanoin ”intertekstuaalisesti” elokuvaan.

9789511295808

Kirjailija itse koki suurimmaksi eroksi kirjojen välillä sen, että Anna minun rakastaa enemmän -kirjan on kirjoittanut lapseton mies ja Perhosia kirjoittaessaan hänellä oli jo kymmenen vuoden kokemus vanhemmuudesta. Aikaisempi kirja on viimeistelty esikoisen syntymän herättämässä euforisessa tilassa, mutta lapseton mies sen on kirjoittanut, tarkensi Itkonen. Palatkaa perhoset on omistettu tälle esikoiselle ”joka auttoi huomaamaan perhoset”. Vanhemmuus on yksi molempien kirjojen, mutta varsinkin jälkimmäisen, teemoja. Antti kipuilee omaa isyyttään, kokee, ettei osaa olla isä, eikä hänellä jää tilaakaan olla isä kaiken osaavalta ja hallitsevalta vaimolta. Maailmaa kiertävällä Suvilla taas ei ole aikaa tyttärelleen, ja äidin paikan täyttää isoäiti. Isien ja poikien, äitien ja tyttärien, poikien ja äitien, kaikkien suhteisiin liittyy kipuilua. Kipeää on kirjan rakkauskin.

Taistelua. Rakkaus on taistelua siitä, kumpi kärsii enemmän jos tai pikemminkin kun kaikki loppuu.

img_6355

Juha Itkonen kuvasi Palatkaa perhoset -kirjaa rakkausromaaniksi, myös sanan perinteisimmässä mielessä. Se on Antin ja Suvin rakkaustarina, jolla on alkunsa teini-iässä jääkiekkokaupungissa, treenikämpällä, yhteisissä asunnoissa Helsingissä. Sillä on keskikohtansa, jolloin Antin ja Summer Maplen elämät ovat tuhansien kilometrien päässä toisistaan, eikä vain maantieteellisena etäisyytenä. Antti elää perhe-elämää Espoossa, joka hänelle edustaa hänen kammoamaansa pikkuporvarillisuutta ja pysähtyneisyyttä. Suvi-Summer on menestynyt ja palvottu tähti omalla kiertoradallaan, eksyksissä ja tyytymätön kuitenkin hänkin. Kummallakin on kuilu arkielämän ja ihanteiden välillä ja myös toistensa välillä. Ja miten vaikeaa onkaan olla paljas toiselle.

Ideoiden maailma, todellinen maailma. Kuilu siinä välissä.

Antti kokee, että Suvi on ”varastanut” hänen musiikkinsa ja ”kostaa” kirjoittamalla Suvista kirjan. Paradoksaalisesti Antti pääsee lähimmäksi Suvia kirjoittamalla tähdestä kirjan, joka tuo hänelle arvostusta Suomessa ja julkistuskiertueen Yhdysvalloissa, kun pieni amerikkalainen kustantamo on sen kääntänyt englanniksi. Antille kaikki tapahtuu pienesti, melkein surkeasti Suvin menestykseen verrattuna. Antin ja Suvin rakkaustarinalla on myös loppunsa, mutta sitä en halua spoilata teiltä, jotka ette vielä ole kirjaa lukeneet.

Juha Itkosella on ollut bändi nuorena ja nyt taas nelikymppisenä kirjailija on palannut bändisoiton pariin.

Juha Itkosella on ollut bändi nuorena ja nyt taas nelikymppisenä kirjailija on palannut bändisoiton pariin.

Musiikki on vahvasti läsnä kirjoissa. Melkein jokaiseen suuria tunteita herättävään hetkeen liittyy välillä hyvinkin tarkkaan analysoitu musiikki.  Kirjaa voikin pitää ylistyksenä artisteille ja lahjakkuudelle. Näin Antti kuvaa Suvin uppoutumista musiikkiin:

Pää kohosi pystyyn, ryhti koheni, tämänkin minä muistin, hän seisoi keskellä tupaa ja lauloi täyteen ääneen, kokonaan musiikkinsa sisällä sillä tämä oli hänen lahjansa myös, ei ainoastaan ääni: kyky unohtaa koko ulkopuolinen maailma, kadottaa itsensä musiikkiin täydellisesti ja kokonaan.

Juha Itkosen vahva musiikin tuntemus ja myös bändikokemus näkyy kirjassa. Hän on koonnut kirjan musiikin Spotify-listaksi (löytyy hakemalla Palatkaa perhoset), jossa ovat (melkein) kaikki kirjassa esiintyvät kappaleet. Hieno palvelus meille, joille suurin osa artisteista tai kappaleista on korkeintaan nimiä ilman musiikillista mielikuvaa. Spotify-listaa kuuntelemalla pystyi aistimaan, miten musiikissa on sama henki ja klangi kuin tarinassa.

Tästä musiikissa on kyse, tästä kokonaisvaltaisesta tunteesta, eikä sitä voi selittää eikä purkaa osiin, ei tyhjentävästi analysoida, miksi jokin tietty kappale tai oikeastaan tietty kohta jossain tietyssä kappaleessa saa sen aikaan. Perfect Circle on hunajaa ensimmäisestä sävelestä alkaen mutta puhtaaksi kullaksi se muuttuu kohdassa 2.33. Kemiaa, alkemiaa, taikuutta, en tiedä mutta jotain ihmeellistä tapahtuu.

Suvin äiti Leena oli monia meitä lukupiiriläisiä lähellä ja olimme samaa mieltä, että kirjailija on osannut hämmästyttävän hyvin kuvata ikäistämme naista. Juha kertoi, että Leenassa on paljon hänen omaa äitiään, luonnollisestikin, koska oma äiti on se viisikymppinen, sitten kuusikymppinen nainen, jonka hän tuntee parhaiten. Leenan kautta kirjaan tulee vahvasti mukaan ikääntyminen, mutta myös Antti ja erityisesti Suvi kipuilevat omaa ikäänsä. Julkisuus on julmaa nelikymppiselle naisartistille, ulkonäköpaineet, suosion lasku, musiikkiteollisuuden rajut muutokset iskevät häneen paljon vahvemmin kuin saman ikäisiin miehiin.

img_6354-1Leenan henkilöön liittyy myös paljon ristiriitaisuutta. Hän on rakastava äiti ja isoäiti ja myöntää saaneensa Suvin kautta uuden ja mielenkiintoisen elämän, mutta usein hän heittäytyy myös marttyyriksi eikä myöskään täysin ymmärrä tyttärensä musiikillista lahjakkuutta. Katkerana hän syyttää tytärtään:

En halua olla tällainen. Tulla tällaiseksi. En halua. En saa. Ei ole mitään niin kamalaa kuin vanha katkera nainen. Hänen syytään sekin silti. Hänen syytään kaikki.

Summer Maplen mahdollista esikuvaa Juha Itkonen ei ollut valmis nimeämään. Ylen toimittaja Seppo Puttosen oli kirjailijaa haastatellessaan sanonut ajatelleensa Tarja Turusta, mutta yhteisesti totesimme, että musiikillisesti ja tuskin muutenkaan Tarja Turunen ei istu Summerin esikuvaksi. Björk sopisi paremmin, mutta fiktiostahan tässä on kyse, joten esikuvien hakemisen voi unohtaa.

Kaksi osaa on valmiina, myös maailman valloitukseen. Vaikka Anna minun rakastaa enemmän -kirjalla voisi jo aiheensa kansainvälisyyden takia kuvitella olleen potentiaalia kansainväliseen levitykseen, niin ei ole toistaiseksi tapahtunut. Kymmenen vuotta sitten kansainväliset kirjamarkkinat eivät olleet avautuneet suomalaiselle fiktiolle samalla tapaa kuin nyt. Nyt yritetään uudelleen ja molemmilla kirjoilla. Jatkoakin Juha Itkonen lupaili, vaikkakin varauksin. Hän kuitenkin kertoi, että häntä kiinnostaa ajatella, että kymmenen vuoden päästä Suvin tytär Rosa on aikuinen nainen. Mitä siitä irtoaisikaan!

Vasemmalta Pirjo Helenius-Viitamäki, Maija-Riitta Mustonen, Liisa Honkavaara, Juha Itkonen, Minna Väisälä, Airi Vilhunen ja Kirsi Ranin.

Vasemmalta Pirjo Helenius-Viitamäki, Maija-Riitta Mustonen, Liisa Honkavaara, Juha Itkonen, Minna Väisälä, Airi Vilhunen ja Kirsi Ranin.

Vielä koottuna tiivistyksiä lukupiiriläisten ajatuksista:

Kirsi: Anna minun rakastaa enemmän on huippukirja ja olen niin onnellinen, että löysin sen edes nyt, reilu kymmenen vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Hyppäsin Summer Maplen maailmaan täysillä, vaikka musiikki ei ole minun juttuni. Kirjan loppuratkaisussa selviävä kirjan juju on mielestäni suorastaan nerokas! Tämä on maailmanluokkaa! Palatkaa perhoset imaisi jo tuttujen ihmisten tunteisiin ja nyt vain odotan, missä heidän kanssaan ollaan kymmenen vuoden kuluttua! Lisää Juha lisää!

Pirjo: Minä luin vain uusimman kirjan ja koin sen täysin itsenäisenä teoksena. Mielestäni teksti on hyvin tarkkanäköinen, tarkkoja henkilökuvia ja hyvin inhimillisiä tunneskaaloja. Esimerkkinä tästä tarkkanäköisyydestä vaikkapa lapsen tulo perheeseen, jääkö jostakin paitsi ja miten mukaan tulee pieni kateus lapsettomia kavereita kohtaan. Tarkasti on kuvattu myös Antin vaimon Elisan ja pojan Niilon oma kupla, jota Antti ei pysty puhkaisemaan.

Myös se, että rock-tähdeksi on kirjassa valittu naisartisti, on hienoa. Kirjaan sisältyvässä lehtihaastattelussa Suvin bändin basisti Catherine puolustaa naistähteyttä ja painottaa, miten naisen pitää ansioidensa lisäksi pitää hyvää huolta ulkonäöstään ja käyttäytymisestään, sillä muuten hänet ”revitään palasiksi” sosiaalisessa mediassa. Miehille annetaan anteeksi ja heidän kohdallaan arvostetaan musiikillista lahjakkuutta.

Minna: Minä en saanut otetta ensimmäiseen, Anna minun rakastaa enemmän. En siis odottanut uudelta liikoja, mutta Perhoset nousivatkin lukukokemuksena upeaan lentoon! Henkilöt täydentyivät Perhosissa hienosti kokonaisiksi.

Yleisö sai signeerauksen Juhan kirjoihin, taustalla Maija-Riitta odottaa vuoroaan.

Yleisö sai signeerauksen Juhan kirjoihin, taustalla Maija-Riitta odottaa vuoroaan.

Maija-Riitta: Pidin kirjan taiteilijagenrestä, musiikista ja kirjallisuudesta. Mitä taiteilijoilta hyväksytään enemmän kuin muilta? Summer Maple on kiehtova persoona. Olen rakentanut hänestä tietynlaisen kuvan, enkä olisi halunnut kuulla toimittaja Seppo Puttosen vertausta Tarja Turuseen. Myös vanhempien ja lasten suhteita pidin osuvina kuvauksina, oli sitten kysymys isästä ja pojasta tai äidistä ja tyttärestä, Ikonen oli löytänyt niihin uskottavan näkökulman. Myös eri haastattelut lisäsivät kirjan monipuolisuutta. Lontoo kuvaus +. En tiennyt Anna minun rakastaa enemmän -kirjasta aiemmin ja käsittelin Palatkaa perhoset -kirjaa itsenäisenä teoksena. Hieman häiritsee, että nyt käsitellään kirjoja sekaisin tai jopa vain ykkösosaa. Toki aion lukea Anna minun rakastaa enemmän -kirjan nyt kun olen sen saanut.

Airi: Luin Anna minun rakastaa enemmän ja Palatkaa perhoset aivan peräkkäin, mikä ei ehkä ollut hyvä ratkaisu. Pieni etäisyys kymmenen vuoden takaiseen kirjaan olisi ollut hyvä. Lukiessani koin pitkään, että Palatkaa perhoset ei ole yhtä vahva kuin ensimmäinen kirja, jota pidin erinomaisena ja sen kerrontaratkaisua nerokkaana. Kun Juha Itkonen sitten lukupiirissä kertoi, mikä hänestä oli kirjojen suurin ero, eli se että jälkimmäisen kirjan on kirjoittanut vanhemmuuden tunteva kirjailija, tajusin miten ero näkyy kirjoissa. Palatkaa perhoset on lämpimämpi, tunteikkaampi, aikuisempi kirja. Anna minun rakastaa enemmän -kirjan kerronnalliset ratkaisut viehättävät, myös tarinan tuoreus. Palatkaa perhosissa on jo paljon tuttua.

Turun vuoden 2016 kirjamessuista voit lukea myös näistä blogijutuista:

Loistava startti Turun Kirjamessuille (pe)

Kirjallista runsautta @Turun Kirjamessut (la)

Turun Kirjamessujen finaalin nostot ja kiitokset (su)

  • Juha Itkonen
  • Palatkaa perhoset
  • Otava, 2016
  • ISBN 978-951-1-29580-8
Kommentit
  1. Päivi
    • Kirsi Ranin Kirsi Ranin

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *