Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu – hyvää matkaseuraa

dsc08511

Kaisa Haatanen on kirjoittanut taas Tytti-kirjan, joka soveltuu parhaiten Kaisan ja Tytin ikätovereille, noin viidenkympin huitteilla oleville naisille. Genre on Turkey Litiä, joka Kaisan sanoin eroaa Chick Litistä siinä, että tässä vaiheessa tiedetään jo, että kundin saaminen ei ole se unelma, vaan kenties sen kundin jättäminen.

Kaisan esikoisromaani Meikkipussin pohjalta ilahdutti raikkaalla ja räväkällä asenteellaan. Kirjan sankaritar Tytti Karakoski sanoi ääneen monen keski-ikäisen naisen ajatuksia, ja Airi kutsuikin blogiarviossaan kirjaa salaviisaaksi.

Ylipainolisämaksussa ruoditaan jälleen elämää, mutta kantavana teemana on matkailu. Matkat ovat sekä tutkimusmatkoja itseen sekä matkoja maantieteellisesti hieman kotimaassa ja enemmän ulkomailla. Matkaseura vaihtelee, mutta mukana muutamalla reissulla ovat jälleen ikääntyvät vanhemmat ja ainoa veli.

Suomalaiset turistit on helppo tunnistaa missä vain, vaikka ei kuulisi heidän puhuvan, ja monesti olenkin eri porukoissa miettinyt, mistä ihmeestä sen niin erehtymättömästi huomaa. Ilmeessä ainakin on jotakin erityistä, en tiedä mitä se oikein on, ja tietysti onnettomassa hiuslaadussa.”

Minun odotukseni Ylipainolisämaksuun kohdistuivat nimenomaisesti ulkomaanmatkailuun. Tiesin Kaisan brittikulttuurin spesialistiksi ja ajattelinkin, että hän ja Tytti olisivat loistavaa matkaseuraa ainakin siihen suuntaan. Selvästikin arvostamme sumujen saarella samankaltaisia asioita. Kuvaus Tytin lempimajatalosta sai mieleni halajamaan eräälle tietylle Bed and Breakfast -maatilalle, ja ymmärrän erittäin hyvin, miksi Tytti pettyy Yorkissa sijaitsevaan Jorvik Viking Centreen, jossa vierailin muutama vuosi sitten.

Joistain kohteista olisin halunnut lukea tarkemman raportin, esimerkiksi Tytin visiitistä Wimbledonin tennisturnaukseen, jonne en ole ikinä päässyt. Ja sielläkin siitä tunnelmasta ja tenniksestä, en niinkään Tytin henkilökohtaisesta intiimiongelmasta.

Mutta olisi minullakin Tytille annettavaa, sillä hän haaveilee kaukaisista kohteista, joissa olen käynyt tai asunut. Lähdetään vaan yhdessä Australiaan tai Kauko-itään. Voisin toimia oppaana, sillä olenhan muinainen Aurinkomatkojen opas. Tai hetkinen, sitä ei pidä Tytille tunnustaa, sillä hän toteaa Egyptin matkaltaan:

Tuijotin muumiota hiljaa, ehkä minuutin tai kaksi. Sitten sitruunan ja feromonin tuoksuun alkoi sekoittua halpa hajuvesi, ja hautarauhan rikkoi kova suomenkielinen pälpätys. Moukat, eivätkö ne tiedä, miten faaraon haudassa käyttäydytään. Aurinkomatkojen ryhmät ovat maanpäällinen helvetti, ja kaksi perättäistä revohkaa voi viedä mukanaan palan naisen herkkää sielua.”

Voisimme mennä yhdessä myös saksankielisiin maihin, sillä minä uskallan puhua saksaa paikallisten kanssa, toisin kuin Tytin matkaseurana ollut äiti, entinen saksanopettaja. Ei minulla datiivi aina täydellisesti napsahda, mutta olen kyennyt kerran puhumaan seurueemme ilman lippuja itäsaksalaiseen junaan ja toisen kerran loppuunmyytyyn Neuschwansteinin linnaan. Voisin myös viedä Tytin kurkkaamaan Vesuviuksen kraateriin, sillä kirjassa hän jäi parkkipaikalle. Niin tosin minunkin olisi kannattanut tehdä, sillä kraaterille vievällä tiellä oli sellaista sepeliä, joka kuori uusista hopeanvärisistä Todseistani päällimmäisen kerroksen. Tästä johtuvan harmitukseni Tytti olisi varmaankin ymmärtänyt.

Tytti käy myös etsimässä itseään Karkkilassa, mutta niille matkoille en kaipaa mukaan. Niitä minun mielestäni ei olisi tarvinnut tähän kirjaan ympätä ollenkaan, sillä Tytin kokemukset Italiasta tai New Yorkista tai hänen listansa must-see taideaarteista ovat niin paljon kiinnostavimpia. Minusta Tytti voisi karistaa sitä maanläheisyyttään hieman ja antaa sen itsevarmemman, laajasti sivistyneen ”optimistan” valloittaa maailmaa!

Jos opashistoriani painaa niin paljon vaa’assa, että Tytti ei lähde matkoille kanssani, niin hän voi kyllä tuoda minulle ihan mitä vaan tuliaislistaltaan, joka sekin löytyy kirjasta.

Prestatin suklaa. Yksi lukuisista Englannin ihmeistä. Niin monta suklaata jouduin maistelemaan ennen kuin tämän napakympin löysin. Hirveästi näin vaivaa. Paras maku on appelsiinin ja tumman suklaan yhdistelmä. Pakkauksessa on paperinohuita erillispakattuja pikku levysiä. Niissä maistuu sellainen luksus että rasiaa ei voi ahmia kerralla. No…”

Minä suosittelen Ylipainolisämaksua nimenomaan matkaseuralaiseksi. Se on sen verran kepeä ja painoltaan köykäinen, että tuskin heilauttaa lentokenttävaa’an kieltä lisämaksun puolelle. Ja jos niin kävisi, niin meikkipussista kannattaa uhrata muutama tuote poistettavaksi, sillä kyllä Tytin viisaudet aina yhden silmänalusrasvan kompensoivat.

Tytti-kirjoilla olisi mahdollista tehdä mielensäpahoittajat  eli jatkaa sarjaa kommentoimalla eri teemoja. Kuvitelkaa, kuinka mielenkiintoisia saattaisivat olla teokset Tytti ja ruskea kastike vai olisiko se Tytti ja High Tea. Entäs Tytti ja miehen työt tai ajankohtaisena Tytin hiihtokirja? Nyt Kaisa Haatanen, kynä sauhuamaan, täällä odotellaan lisää tyttimäisiä totuuksia!

Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta

Lue myös:

  • Kaisa Haatanen
  • Ylipainolisämaksu
  • Johnny Kniga, 2016
  • ISBN 9789510418192

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *