Karin Erlandsson: Kuolonkielot – juhannusyön mysteeri

Kuolonkielot on Karin Erlandsson toinen romaani. Hänen esikoisteoksensa oli Minkkitarha (2014) ja se valittiin SWuomen edustajaksi Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Kuolonkielot on Karin Erlandssonin toinen romaani. Hänen esikoisteoksensa oli Minkkitarha (2014) ja se valittiin Suomen edustajaksi Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Juhannusaaton varhaisina tunteina pikkukaupungin hiljaisuuden rikkoo korkea ja kimeä auton ääni. Mihin jollakin oli sellainen kiire, ihmettelee vanharouva Lea, joka valvoo jalkasäryn vaivaamana. Myöhemmin aattoiltana läheiseltä rannalta löytyy naisen ruumis. Karin Erlandssonin Kuolonkielot -romaani on ”kelpoa kesälukemista”, kuten kirjaa kommentoi yksi S&S-kustantamon Facebook-lukupiirin osanottajista. Keskustelu järjestettiin dekkariviikolla, mutta varsinaisena dekkarina lukupiiriläisemme eivät kirjaa pitäneet, pikemminkin rikosromaanina.

Kuolonkielot on romaani, jossa tapahtuu rikos mutta myös paljon ihmissuhdedraamaa.

Pikkukaupunki on kirjassa nimetön, mutta muutama viittaus ja Karin Erlandsson syntymäpaikka paikantavat kaupungin Uudeksikaarlepyyksi. Eletään 90-lukua, paikallislehti on vielä voimissaan, tietokoneet hitaita ja naispappeus kiihdyttää tunteita. Tapahtumia ja yhteisöä seurataan useammasta näkökulmasta, ja vähitellen avautuvat eri henkilöiden ja parisuhteiden muilta piilotetut salaisuudet. Yhteisön yllä leijuu raskas surumielisyys.

Alkuperäisteos on nimeltään Missdåd, ja osa lukupiiriläisistä piti nimeä kuvaavampana kuin suomenkielistä.

Alkuperäisteos on nimeltään Missdåd, ja osa lukupiiriläisistä piti nimeä kuvaavampana kuin suomenkielistä.

Sara on saanut työpaikan pohjanmaalaisen pikkukaupungin sanomalehdestä, ja ensimmäinen työpäivä osuu juhannusaattoon. Tosikko sanoisi, että tuskin kukaan juuri juhannusaattona aloittaa uudessa työpaikassa. Avaramielinen fiktion lukija kuittaa tämän pienen epäuskottavuuden, sillä näin varmistetaan että Sara on toimituksen ainoa toimittaja ja lähtee tekemään juhannusjuttua valokuvaaja Oskarin kanssa. Pikkukaupunkiin helsinkiläisen Saran on tuonut rakkaus eli miesystävä Robert, hevosmies, joka osoittautuu mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi. Saran lukupiirimme Eija tuomitsi ”nuttuskehvelin oloiseksi”, varmalla Rovaniemen murteella. Pehmeä Sara mukautuu kovin pitkälle Robertin toiveisiin.

Torin reunan asunnostaan pikkukaupungin elämää tarkkailee leskirouva Lea, pohjanmaalainen vastine Miss Marplelle.

Kirjan kiinnostavin henkilö oli ehdottomasti Lea, paljon kokenut ja aistit aina valppaana . Vanhalla on aikaa tarkastella pienen kylän tapahtumia ja huomata kaikki poikkeava.

Kuolinkellojen kolmas tärkeä nainen on pastori Linna, jonka näkökulma kirjassa paljastaa paikkakunnan ahdasmielisyyden. Uupumaton naispappeuden vastustaja Eskil on ottanut tehtäväkseen savustaa hänet pois papin virasta.

Karin Erlandsson on myös toimittaja ja asuu nykyisin Maarianhaminassa.

Karin Erlandsson on myös toimittaja ja asuu nykyisin Maarianhaminassa.

Kuolleena on löydetty pidetty kotitalousopetteja ja aviomies Krister purkautuu surustaan Saralle lehtihaastattelussa ja Lealle hautausmaakeskustelussa. Näkökulmat vaihtuvat koko ajan henkilöiden mukaan ja silmukka kiristyy. Henkilökaatissa ei ole poliisia tai ketään, joka varsinaisesti ratkoisi kuolemaa, niinpä lukija saa rauhassa yrittää arvata ratkaisua. Jännite säilyy loppuun asti, ja loppuratkaisu yllätti ainakin minut.

Näinkin voi lukupiirissä kohdata kirjailijan. Kuolonkielojen Facebook-lukupiiriä varten Karin Erlandsson kertoi videolla kirjastaan ja luki siitä otteita.

Näinkin voi lukupiirissä kohdata kirjailijan. Kuolonkielojen Facebook-lukupiiriä varten Karin Erlandsson kertoi videolla kirjastaan ja luki siitä otteita.

Olemme Kirsin Book Clubissa aina olleet valmiit ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea uutta. Olimme mukana Helsingin Kirjamessujen aloittaessa lukupiirin, joita ensi syksynä järjestetään jo neljättä kertaa. Nyt lähdimme Kustantamo S&S:n pyynnöstä kokeilemaan Facebook-lukupiiriä. Kuusi meistä oli lukenut Erlandssonin kirjan ja osallistui keskusteluun kesäkuun puolivälin iltana. Kustantamon puolesta lukupiirin oli valmistellut ja sitä moderoi Johanna Forss. Meidän lisäksemme keskusteluun osallistui kolme tai neljä muuta keskustelijaa. Seuraajia on tietysti voinut olla useampia.

Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta näin ensimmäisellä kerralla vielä aika sekava. Keskustelua varten kirjailijan kanssa oli tehty videoklipit. Kirjailijan ”osallistuminen” keskusteluun videoiden kautta oli hauska lisä, mutta jäimme kaipaamaan videoihin vähän persoonallisempaa otetta. Erlandsson eritteli kirjaansa kerraten ne viisi asiaa, jotka dekkarissa pitää olla eli rikos, miljöö, uhri, sankari ja roisto.

Lukupiirikeskustelu eteni seinällä useampien eri kysymysten kautta, eikä aina ollut helppoa pysyä perässä, missä kohdassa käytiin mitäkin keskustelua. Facebook-lukupiiriä kannattaa kuitenkin kehitellä eteenpäin, ja heinäkuussa Kirsin Book Clubin Facebook-sivuilla keskustelemme taas julkisesti. Nyt vuorossa on Minna Rytisalon Lempi.

Tässä vielä muutamia lainauksia Facebook-keskustelusta:

Pidin kirjan nimestä, ei ihme , että jotkut lukivat nimen kuolonkellot, kielot tuoksuvat joskus kuolemalta.

Erlandssonin kieli on kuin kirkas vesi, raikasta ja sujuvaa. Pidän!

Suomennos oli hyvä, kirja oli helppolukuinen ja eteni hyvin.

Minä sitä kieltä pohdin (luin ruotsiksi), mutta vasta jälkikäteen ;-) Lukiessa kulki hyvin, muttei lähtenyt soittelemaan Pohjanmaan murteen kelloja takaraivossani.

Kasvotusten pidettävä lukupiiri on minusta huomattavasti mukavampi. Tässä fb versiossa keskustelu eteni välillä aika verkkaisesti ja kun kysymyksiä oli monta kerrallaan niin vastausten seuraaminen tuntui vähän työläältä ja poukkoilevalta. Kiva kokemus kuitenkin, kiitos järjestelyistä!

Facebook-lukupiiriin voi osallistua "missä oletkin". Maija-Riitta todella oli, eli kesäteatterissa.

Facebook-lukupiiriin voi osallistua ”missä ikinä oletkin”. Maija-Riitta todella oli, eli kesäteatterissa.

  • Karin Erlandsson
  • Kuolonkielot
  • S&S, 2016
  • Missdåd, suomentanut Taija Mård, 2016
  • ISBN 978-951-52-3776-7
Kommentit
  1. Omppu
  2. Airi Vilhunen Airi Vilhunen
  3. Annika
  4. Tea
    • Airi Vilhunen Airi Vilhunen

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *